Mitä tarkoittaa EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä?

EU:n yhtenäisen turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on vähentää turvapaikanhakijoiden tarvetta liikkua jäsenvaltiosta toiseen paremman suojelun toivossa. Turvapaikkahakemukset käsitellään pääsääntöisesti siinä maassa, johon turvapaikanhakija on EU:n alueella ensin tullut. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yhteistä sääntelyä turvapaikkamenettelyistä, vastaanotto-oloista ja suojelun antamisen perusteista. Keskeinen väline on Eurodac-sormenjälkitiedosto, jonka avulla voidaan tunnistaa luvattomat rajanylittäjät sekä tarkistaa, onko turvapaikanhakija tehnyt jo hakemuksen toisessa EU-maassa. Tarvitaan myös tukea niille valtioille, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu poikkeuksellinen paine. Käytännön solidaarisuustoimista Suomi kannattaa etenkin turvapaikkaviranomaisten yhteistyön ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, EASO:n, toiminnan kehittämistä. EU:n valmisteltavan maahanmuutto- ja turvapaikkarahaston tulee sisältää riittävät varat kriisitilanteita varten.

Sen sijaan Suomi ei kannata ajatusta turvapaikanhakijoiden tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirroista EU:n sisällä. Perimmäinen vastuu turvapaikkajärjestelmän toimivuudesta on säilyttävä kullakin jäsenvaltiolla itsellään. Uhkana on, että toive siirrosta toiseen jäsenvaltioon houkuttelisi tulemaan EU:n alueelle juuri sellaisen jäsenvaltion kautta, johon maahanmuuttopainetta kohdistuu ja josta siirtoja muualle tehdään. Olisi myös varsin vaikea sopia sellaisista oikeudenmukaisista perusteista, joiden mukaan siirtyvät henkilöt ja kohdevaltiot valittaisiin. Ilman neuvoston kannatusta sääntelyä turvapaikanhakijoiden tai suojelua saaneiden siirroista jäsenvaltiosta toiseen ei EU:ssa voida tehdä. Sitä kannatusta ei ole tällä hetkellä näköpiirissä.

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 18.10.2012.