Poliittinen katsaus KD:n eduskuntaryhmän talvikokouksessa
Eduskuntaryhmän talvikokous 2012
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen: POLIITTINEN KATSAUS
Tampere 3.2.2012 klo 14:00
Hyvät ystävät!
Vastuu tekee pienestä suuren! Kannamme kokoomme nähden suurta vastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta vaikeana aikana. Meillä on mittava määrä kunnallisia luottamustehtäviä, eduskuntaryhmä, vastuu hallituksessa ja maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö johdettavana sekä europarlamentaarikko esikuntineen. Presidentinvaalikampanjan ensimmäisellä kierroksella puolueemme arvot ja linjaukset olivat ehdokkaamme ansiosta edustavasti esillä.
Aika usein vaalikentillä olen joutunut kuuntelemaan sitä, miten puoluettamme kehutaan, mutta emme saa kuitenkaan ääntä, sillä meidän kauttamme ei voi vaikuttaa. Nyt tämän perustelun voi helposti kumota. Meidän kauttamme voi todellakin vaikuttaa.
Kunnallisvaaleissa asetamme ehdolle niitä, jotka päättävät ihmisten arjen keskeisistä asioista. Kunnanvaltuutetuilla on paljon enemmän valtaa kansalaisten tärkeinä pitämistä asioista, palveluista, ympäristöstä ja arjen sujumisesta – kuin usein ajatellaan. Tässä vaikuttamisessa tarvitsemme vahvaa kristillisdemokraattista osaamista. Tiukan talouden aikana tarvitaan ennen muuta arvopuoluetta niitä, jotka osaavat laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Alkanut vuosi tulee olemaan hallitustyöskentelyssä juuri taloustilanteen kannalta erityisen haasteellinen. Eurooppaa ravisteleva velkakriisi on opettanut, että ainoastaan hoitamalla taloutemme vastuullisesti varmistamme itsemääräämisoikeutemme. Suomen velanhoitokykyyn luotetaan edelleen ja velkaosuutemme suhteessa BKT:hen ei ole ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta. Kuitenkin velkamme on suurempi kuin koskaan, lähes 90 miljardia euroa. Mekin olemme eläneet ja edelleen elämme yli varojemme.
Hallitusohjelmassa sitouduimme siihen, että hallitus toteuttaa uusia lisäsopeutustoimia, mikäli valtion velan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtion talouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Viimeisimmän suhdanne-ennusteen mukainen keskimääräinen 1,4 prosentin kasvu vuosina 2012-2015 merkitsee sitä, että hallitusohjelmassa sovitut 2,5 miljardin euron sopeutustoimet eivät tasapainota valtiontaloutta eivätkä taita velkaantumista vuoteen 2015 mennessä. Velkasuhteen kasvun taittaminen edellyttäisi 3,5 miljardin euron lisäsopeutusta ja valtion alijäämän supistaminen 1 prosenttiin edellyttäisi 5 miljardin euron lisäsopeutusta.
Ennen hallituksen strategiaistuntoa odotamme uusia suhdanne-ennusteita, jotka toivon mukaan toisivat näitä lukuja valoisammat näkymät tulevaisuuteen. Se on kuitenkin selvää, että talouskasvu ei lähivuosina ole sitä tasoa, että se poistaisi tyystin lisäsopeutustarpeen. Jos pelkällä kasvulla haluttaisiin päästä hallitusohjelmaan kirjattuihin tavoitteisiin talouden tasapainottamisesta, tarvittaisiin 5 %:n kasvu.
Valtiontalouden lyhyen aikavälin tasapainottamisen lisäksi tarvitsemme pitkän tähtäimen kestävyysvajeen ratkaisua. Väestön ikääntyminen aiheuttaa merkittäviä kustannuspaineita julkiseen talouteen. Rakennepolitiikkaa tarvitaan pidentämään työuria, nostamaan työllisyysastetta, lisäämään suomalaisen työn määrää ja tuottavuutta ja keventämään hallintoa. Yksi konkreettinen keino on hallituksen kuntauudistus. Kunnat velkaantuvat tällä hetkellä miljardi euroa lisää vuosittain. Kuntien velka kasvaa lähes kahdeksankertaiseksi vuoteen 2020 mennessä, mikäli sopeuttaminen tehdään pääasiassa velkarahalla. Jos taas sopeutus tehtäisiin pääasiassa veroprosenttia korottamalla, vuonna 2020 keskimääräinen veroprosentti olisi 26 ja vuonna 2024 29.
Rakenteiden uudistaminen ja hallinnon keventäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin palveluista karsiminen, mikä vaikuttaisi kielteisesti heikossa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin.
Kristillisdemokraatit asettavat kuntauudistukselle kaksi keskeistä tavoitetta: lähidemokratian ja lähipalvelujen turvaamisen. Kuntalainen ei niinkään tarvitse kunnantaloa vaan päiväkotia, koulua, terveyspalveluja ja vanhainkotia. Kuntakoon suureneminen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa lähipalvelujen heikkenemistä. Kuntayhtymien ja pienten peruskuntien oloissa voidaan yhtä lailla tehdä huonoja päätöksiä palveluverkon ohentamisesta kuin kuntaliitoksissa tai nykyisissä kuntarakenteissa.
Lähidemokratia merkitsee sitä, että kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat valtuutetut päättävät arjen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Tällä hetkellä kuntakenttä on niin hajanainen, että käytännössä suurimmassa osassa kuntia kansalaisten kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä kuntien valtuustoissa vaan ylikunnallisissa hallintoelimissä. Yli 80 prosentissa maamme kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan erilaisissa yhteenliittymissä.
Kuntakoon kasvaessa tarvitsemme kunnanvaltuustojen alaisuudessa toimivaa kunnanosademokratiaa, jonka kautta voidaan vaikuttaa oman kotiseudun kehitykseen ja pitää yllä kotiseutuidentiteettiä.
Kuntakapinaryhmittymä ehdotti kuntapalvelujen kaventamista niin että erikoissairaanhoidon palvelut siirrettäisiin valtion hoidettaviksi. Siinä mallissa päätösvalta tältä osin keskitettäisiin Helsinkiin ja samalla nostettaisiin merkittävä raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Terveydenhuollon järjestämisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja tulee pikemmin raivata pois kuin pystyttää lisää. Jos erikoissairaanhoito tulisi valtion vastuulle, kuntien kustantamassa perusterveydenhuollossa nousisi paine vyöryttää tehtäviä ja vastuita valtion maksettaviksi. Yhteinen maksajataho tukee saumattomien hoitoketjujen kehittämistä ja hoidon oikeaa porrastamista.
Hyvä ystävät.
Kestävyysvajeen ratkaisussa aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt syrjäytymisen ehkäisy.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen selvityksen mukaan Suomessa on 32 500 nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. Heitä ei näy missään tilastoissa. Samaan aikaan työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) varoittaa Suomea nopeasti uhkaavasta työvoimapulasta. Vuoteen 2020 mennessä Suomeen tarvitaan runsaat 150 000 uutta työntekijää.
Väestön ikääntyessä pienenevän työikäisen väestönosuuden tulisi olla entistä työkykyisempää ja terveempää. Nuorten ikäluokkien syrjäytyminen sekä lisääntyvät mielenterveys- ja päihdeongelmat merkitsevät suuria kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.
Työelämästä ja koulutuksesta syrjäytyneet, päihdeongelmaiset nuoret miehet työllistävät poliisia sekä terveydenhuoltoa ja täyttävät vankilat ja lisäksi päätyvät ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Väkivalta kasaantuu Suomessa voimakkaasti. Uhrien profiili on samankaltainen kuin väkivallan tekijöiden. Tutkimusten mukaan 1 prosenttiin väestöstä kohdistuu 67 % kaikista väkivallan teoista.
Syrjäytymisen juuret ovat usein jo lapsuudessa. Helsingissä tehdyn selvityksen mukaan rikokseen toistuvasta syyllistyneistä lapsista 70 % oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa ennen ensimmäistä rikollista tekoa, joka oli tullut viranomaisten tietoon. Ongelmiin joutuneilla lapsilla on yleensä taustalla useita ongelmia, kuten rikkinäinen perhe, päihdeongelmia ja koulupudokkuutta.
Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa, jonka avulla voidaan varhaisessa vaiheessa ehkäistä kasvavia ongelmia. Joustavat perhevapaat, tasokas kouluterveydenhuolto, ennalta ehkäisevä kotiapu ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut ovat kansantalouden kannalta kannattava sijoitus. Lapsen ja nuoren turvalliseen kehitykseen panostaminen tuottaa hyvinvointia ja työkykyä hänen koko elinkaarensa ajan. Työ-, opiskelu- tai työpajapaikan tulee olla jokaisen oikeus eikä vain aktiivisten mahdollisuus tai viranomaisten pyrkimys. Juuri tähän pyritään hallitusohjelmaan kirjatulla nuorten yhteiskuntatakuulla.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan viranomaisten lisäksi koko kansalaisyhteiskunnan vastuuta. Järjestöt, seurakunnat ja yhteisöt voivat omalla toiminnallaan tukea perheitä kasvatustyössä sekä tukea nuorten kasvuympäristöä silloin kun perheen voimat eivät siihen riitä.
Hallitusohjelmassa päätetyn mukaisesti sisäministeriössä valmistellaan sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Siinä on tarkoitus esittää ratkaisuja arjen turvallisuuden kannalta keskeisimpiin ongelmiin tavoitteena se, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Suomalaisessa yhteiskunnassa on monia vahvuuksia, jotka vahvistavat turvallisuutta. Näitä ovat muun muassa luottamus toisiin ihmisiin, instituutioihin ja viranomaisiin, tyytymättömyyden kanavoituminen poliittisen järjestelmän kautta, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja lainkuuliaisuuden perinne. On tärkeää pitää huolta näistä vahvuuksista myös jatkossa.