Poliisin tietoon tuli vuonna 2010 yhteensä 21 162 rattijuopumusta. Näistä 9 916 oli ns. tavallisia ja 11 246 törkeitä rattijuopumuksia.

Rattijuopumustapauksissa kuolee tai loukkaantuu vuosittain yli tuhat henkilöä. Joka neljäs tieliikenteessä menehtyneistä johtuu rattijuopumuksesta. Kuolleista joka kolmas ja loukkaantuneista 40 prosenttia on 15-24-vuotiaita.

Rattijuopumusrikokset ovat suurelta osin varsin yksinkertaisia ja selviä rikosoikeudellisesti. Tällaisena voidaan pitää tapauksia, joissa poliisi pysäyttää moottoriajoneuvon suoraan ajosta ja kuljettajan hengitysilman alkoholipitoisuus todetaan tarkkuusalkometrillä tai veren alkoholipitoisuus on verikokeen tuloksen perusteella yli sallitun, taikka verestä löytyy huumausainetta. Rattijuopumusrikoksen toteamisen jälkeen poliisi siirtää tapauksen syyttäjälle ja sieltä oikeuslaitoksen käsiteltäväksi.

Selvät ratti-juopumustapaukset voitaisiin hoitaa suoraan rangaistusmääräysmenettelyssä ja ajokielto poliisin ajo-oikeuspäätöksellä niin, että syyttäjät ja tuomioistuimet eivät turhaan kuormittuisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että poliisin toimesta, aivan kuten esimerkiksi ylinopeuksissa, määrättäisiin poliisiautossa sekä sakko että ajokielto ja asia olisi loppuun käsitelty, ellei rattijuopumuksesta kiinni jäänyt riitauttaisi asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Menettelyn mahdollisesta muutoksesta saavutettaisiin merkittäviä henkilötyövuosien säästöjä syyttäjälaitoksessa ja tuomioistuinlaitoksessa. Tällä on merkitystä myös oikeusprosessien yleiseen kestoon lyhentävästi, kun suuri joukko rikoksia ei päätyisi tuomioistuimeen. Poliisin kohdalla tämä merkitsisi tarvetta tarkkuusalkometrien hankintaan poliisiautoihin, mutta samalla se tehostaisi myös poliisin työtä.

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 8.9.2011.