Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen laskelman mukaan valtiovarainministeriön ns. Hetemäen työryhmän esitykset laskisivat kuntien verotuloja noin kaksi miljardia euroa. Ilman vahvaa valtion kompensaatiota näin mittavia uudistuksia ei ole mahdollista toteuttaa romuttamatta kuntien taloutta aikana, jolloin kuntasektorin lainakanta kasvaa vuosittain yli miljardilla. Jos tulonmenetys korvattaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta, kuntien itsenäinen päätäntävalta taloudestaan heikkenisi.

Kahden miljardin verotulojen menetyksiä ei ole mahdollista paikata kiristämällä kiinteistöverotusta kuten työryhmä on esittänyt. Kiinteistöveron korotus yhdessä muiden asumiskulujen kasvun kanssa lisää jo nykyisellään lapsiperheiden köyhyyttä ja pakottaa perheitä ja myös yksineläviä muuttamaan edullisempiin asuntoihin. Tästä seuraa myös asuinalueiden ja –muotojen kasvavaa luokkajakoa.

Jo kiinteistöverolakia säädettäessä vuonna 1992 varoitettiin verovelvollisten sosiaaliseen asemaan liittyvistä ongelmista, jos kunnat nostavat veroprosentteja korkeiksi. Tällaiset poikkeukselliset ongelmat ehdotettiin korjattavaksi asumistuella tai muilla yhteiskuntapolitiikan keinoilla. Nyt ongelmat kielletään, vaikka kohonnut kiinteistövero pakottaa jo erityisesti pääkaupunkiseudulla vanhuksia luopumaan isoilla tonteilla sijaitsevista rintamamiestaloistaan. Tällainen muuttopakko on vastenmielinen tapa tehostaa maankäyttöä.

Kuntien velkaantumisen pysäyttämiseksi kunnilta on siirrettävä vastuita, kuten toimeentulotuen perusosa ja omaishoitajien palkkiot, Kelalle. Kuntien veropohjaa on vahvistettava siirtämällä jäteveron tuotto ja puolet alkoholi- ja tupakkaveron tuotosta kunnille ja ohjaamalla viidennes pääomatulojen verosta kunnille.

Kolumni julkaistu kd-lehdessä 17.3.2011