Puheeni Audionomipäivien avajaisissa

Valtakunnallisten Audionomipäivien avajaiset 3.2.2011 klo 9.00, 

Arvoisat audionomipäivien osanottajat!

Lämmin kiitos kutsusta tähän hienosti järjestettyyn tilaisuuteen!

Suomalaisen terveydenhuollon vahvuus on osaava henkilökunta, joka on saanut maailman kärkiluokkaa olevan koulutuksen. Audionomien ammattikunta edustaa yhtä huippuosaamisen sektoria, joka on varmasti jäänyt liian vähälle huomiolle.

Audionomiyhdistyksen tavoite saada ammatillinen laillistus ja koulutus ajantasalle on täysin linjassa ajankohtaisten terveydenhuollon ja vammaispolitiikan haasteiden kanssa.

Sekä tietotekniikan kehitys että väestön ikääntyminen vahvistavat tarvetta ammatilliseen ja osaavaan kuulontutkimus- ja huoltotyöhön. Kuulo-ongelmat, kuten muidenkin aistien toimintaan liittyvät vauriot lisääntyvät iän myötä ja toisaalta tietotekniikan edistyminen lisää tarvetta koulutukselle, tutkimukselle ja ajantasaiselle ammattitaidolle.

Kuulonapuvälineissä on tapahtunut viime vuosina nopeaa kehitystä. Tietotekniikka on mahdollistanut kuulontutkimukset ja kuulon apuvälineiden kehittämisen yhtä yksilöllisemmäksi ja käyttäjän tarpeita palvelevaksi. Kuulokojeissa on päästy lähemmäksi luonnollista äänimaailmaa.

Audiologisen hoitotyön osaajia tarvitaan enenevissä määrin. Huonokuuloisten määrä on kasvussa ikähaitarin molemmissa päissä. Jonkinasteinen kuulon alenema arvioidaan olevan noin 700 000 suomalaisella.

Audionomeja tulee kouluttaa riittävästi tarpeeseen nähden. Joissain tapauksissa julkisella ja yksityisellä puolella on käytetty audionomin tehtävissä alalle kouluttamattomia henkilöitä. Potilailla tulee olla oikeus luottaa siihen, että kuulonhuollon palveluja antaa alan ammattilainen. Alan vetovoimaa tulee lisätä hyvän ja laadukkaan terveydenhuollon ja potilasturvallisuuden takaamiseksi. Kun tutustuin tavoitteisiinne, päätin valmistella aiheesta kirjallisen kysymyksen, joka ei ehkä tällä vaalikaudella enää ehdi johtaa toimenpiteisiin, mutta joka nostaa asian esiin sosiaali- ja terveysministeriön sisällä, kun siellä linjataan tulevan hallituskauden tavoitteita.

Terveys nousee kyselytutkimuksissa kansalaisten tärkeimmäksi arvoksi. Aikakauslehti Newsweek arvioi viime syksynä Suomen maailman parhaaksi maaksi. Listaus perustui viiteen mittariin: koulutukseen, terveyteen, elämänlaatuun, talouden dynaamisuuteen ja poliittiseen ympäristöön. Suomi menestyi arvioinnissa erinomaisesti, mutta terveyden mittareilla arvioituna Suomi jäi sijalle 17. Ei sekään ole huono sijoitus sadan maan joukossa, mutta silti itsetutkistelun paikka.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan merkittävin urakka tällä vaalikaudella on ollut uuden terveydenhoitolain käsittely, mikä ei valitettavasti lopputulokseltaan vastannut niitä odotuksia, joita sille on asetettu. Urakkaa jää siis seuraavalle vaalikaudelle. Lain käsittelyn yhteydessä kävi selväksi, että erityinen painopiste tulisi asettaa ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon.

Perusterveydenhuollon puutteet aiheuttavat kustannuspaineita erikoissairaanhoitoon. Sairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen ja hoidon kannalta on tärkeää vahvistaa perusterveydenhuollon palveluja. Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa sekä terveyspalvelujen käytössä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Terveyspalvelujen saatavuus on helpointa niille väestöryhmille, joiden sairastavuus on entuudestaan vähäisempää. Työterveyshuolto, joka kattaa parhaiten erityisesti suurten ja keskikokoisten työnantajien vakituiset ja usein hyvin palkatut työntekijät, on potilaalle maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin. Työterveyshuoltomme on maailman huipputasoa, eikä sitä ole syytä millään tavoin romuttaa. Sen sijaan tulee ponnistella, että työterveyshuollon tasoiset perusterveydenhuollon palvelut ulotettaisiin kaikille väestöryhmille. Terveyskeskuksiin tulee saada aikuisneuvolapalveluja, joiden ennaltaehkäiseviin palveluihin tulisi oikeus työttömille, eläkeläisille, kotivanhemmille, pienyrittäjille ja muille, jotka eivät ole kattavan työterveyshuollon tai koulu- ja opiskelijaterveyshuollon piirissä. Erityisenä haasteena ovat ikäihmisten terveyttä edistävät neuvontapalvelut. Vaikka koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon säädöksiä on vahvistettu, valitettavasti säännönmukaiset, laajat terveystarkastukset eivät toteudu kaikkialla suositusten mukaan.

Terveydenhuolto nähdään liian usein parjattuna jakopolitiikkana kalliiden kustannusten kautta, kun se tulisi ymmärtää investointina kansalaisten toiminta- ja työkykyyn ja siten panostuksena talouskasvuun. Terveyspolitiikalle on aika antaa sen ansaitsema raskaan politiikan sektorin painoarvo.

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi joulukuussa 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Myös kuulovammaisia koskevan sopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista.

Suomi allekirjoitti sopimuksen ensimmäisten valtioiden joukossa, mutta sopimuksen kansallista ratifiointia ei ole saatettu loppuun. Sopimuksen lopullinen voimaansaattaminen edellyttää kansallisen lainsäädännön tarkistamista ja saattamista sopimuksen edellyttämälle tasolle. YK:n vammaisia koskeva yleissopimus on ratifioitava viipymättä. Valtiovallan on edistettävä vammaisten oikeuksia täysipainoiseen ja yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Yhteiskunta, joka on hyvä vammaisille ihmisille, on hyvä kaikille.

Arvoisat kuulijat! Vien terveisenne myös eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jonka klo 10 alkavaan kokoukseen joudun valitettavasti kiirehtimään suoraan kesken tämän tilaisuuden. Toivotan teille innostavia opintopäiviä ja voimia arvokkaaseen työhönne!