Koin erilaisen jouluaaton muutama vuosi sitten, kun yksi lapsistamme sai allergisen reaktion jouluaaton vastaisensa yönä. Kasvot olivat turvonneet melkein tunnistamattomaksi ja sairaalaan päästyämme hänen verenpaineensa romahti ja taju lähti. Vietin suuren osan jouluaatosta päivystyspoliklinikalla vuoteen vierellä. Jouluaaton tunnelma oli aika raadollinen; sairaala oli kauniisti koristeltu ja hoitajat toivottelivat hyvää joulua, mutta suuri osa potilasta oli juovuksissa tai lääketokkurassa, monet kiroilivat aggressiivisesti. Joukossa oli myös yksinäisyyttä valittavia, ahdistuneita vanhuksia. Mieleeni nousi Jesajan jouluevankeliumi: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes 9:1)Juuri tätä elämän kurjuutta varten Jumala tuli ihmiseksi! ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes 9:5)