Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on tehnyt päätöksen, jolla kielletään risteilyalusten jätevesien laskeminen Itämereen. Kielto tulee voimaan vasta vuonna 2013, ja koskee aluksi vain uusia risteilyaluksia. Muut matkustaja-alukset tulevat kiellon piiriin vuonna 2018. Edellytyksenä kiellon voimaantulolle on, että satamiin rakennetaan riittävästi vastaanottokapasiteettia. Toistaiseksi risteilyalukset voivat pumpata jätteensä viemäriverkkoon ilman maksua vain Helsingissä ja Tukholmassa.

Eurooppalainen risteilijöiden kattojärjestö on vapaaehtoisesti sitoutunut jättämään jätevedet satamiin, mikäli satamissa on jäteveden purun mahdollisuus. Ongelmana on se, että tällaisia purkupaikkoja on Helsingin ja Tukholman lisäksi vain Visbyssä ja Klaipedassa. Jätevesien vastaanotto vaatii riittävän nopeaa ja yhdenmukaista tekniikkaa, minkä vuoksi siitä olisi hyvä neuvotella yhteiset standardit.

WWF:n mukaan Itämeri on ensimmäinen alue maailmassa, jossa tällaisesta kiellosta on päätetty. Laivaliikenteen rehevöittävä vaikutus Itämereen on kuitenkin suhteellisen vähäinen, suurin rehevöittäjä on maatalous. Itämeren huonovointisuus johtuu ihmisen toiminnasta, joten sen tilaan voidaan vaikuttaa ihmisten käyttäytymistä ohjaamalla. Tämä tapahtuu politiikalla, ennen kaikkea meripolitiikalla ja ympäristöpolitiikalla.

Juhlapuheissa Suomessa on Itämeren asiaa pidetty tärkeänä, mutta samalla meiltä on lakkautettu kuluvalla hallituskaudella kaikki mereen liittyvät erityisosaamiskeskukset, kuten merenkulkulaitos ja merentutkimuslaitos. Suomessa meriasioihin tarvitaan kansainvälinen ja pitkän aikavälin perspektiivi. Kristillisdemokraatit ovat rakentamassa uutta meripolitiikan ohjelmaa, joka keskittyy kokonaisvaltaisesti meriasioihin ja Itämeren tilan parantamiseen.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.