Eduskuntaryhmän kesäkokous 2010

RÄSÄNEN: POLIITTINEN KATSAUS

Varkauden kaupungintalo 25.8.2010 klo 13

Tärkein kysymys eduskuntavaalien edellä koskee ratkaisuja julkisen talouden tasapainottamiseksi. (Valtionvarainministeriön arvion mukaan valtion kestävyysvaje on 5,5 prosentin luokkaa.) Rakenteellinen aukko tulojen ja menojen välissä merkitsee kovaa velkaantumisvauhtia, ellei korjauksia tehdä. Kaikkien puolueiden on otettava vakavasti tavoite kestävyysvajeen korjaamisesta. Kristillisdemokraatit aikovat jatkaa vastuullisella linjalla tässäkin tilanteessa.

Väestön ikärakenteen muutos tekee haasteesta pitkäaikaisen ja syvenevän. Yhä pienenevä työikäisten osuus väestöstä joutuu vastaamaan kasvavasta huollettavien joukosta.  Mitään keinoja ei ole syytä sulkea tässä vaiheessa pois. Tarvitaan menoleikkauksia, verotulojen lisäyksiä ja ennen muuta suomalaisen työn lisäämistä, jossa yhtenä keinona on työurien pidentäminen alku- ja loppupäästä. Pakka on huolestuttavan sekaisin, sillä demarit ovat torjuneet eläkeiän korotuksen, keskusta menoleikkaukset ja kokoomus tuloverotiukennukset. Mielestäni parhaaseen ja kivuttomimpaan tulokseen päästäisiin, jos käytettäisiin kaikkia keinoja niin, että samalla tavoiteltaisiin sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja. Väärin kohdennettuina menoleikkauksilla voidaan saada paljon vahinkoa ja kasvavia kustannuksia aikaan. Kaikkein kohtalokkainta on leikata sellaisista palveluista, joilla pystyttäisiin ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä työelämästä.

Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ei puututtu, mutta vähimmäisturvaa leikattiin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahasta haetut säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin sateenkaarihallituksen toimesta, ja hanketta puolustettiin sillä perusteella, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Käytännössä myös leikattiin rajusti ennaltaehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen lisää hyvinvointia kaikissa väestöryhmissä.

Jatkuvasti lisääntyvä nuorten työkyvyttömyys on erittäin vakava ongelma Suomessa. Toissa vuonna työkyvyttömyyseläkkeelle joutui 3 640 alle 35-vuotiasta, eli kolmessa vuodessa lisäystä on tullut peräti 32,6 prosenttia (vuosi 2005: 2 745).

Työterveyslaitos laskee nuorten työkyvyttömyyden hinnaksi pelkästään toissa vuonna noin 6,6 miljardia euroa. Valtionvarainministeriön tavoite, työurien pidentäminen kolmella vuodella, tuottaisi sen omien laskelmien mukaan valtiontalouteen noin 4,5 miljardia euroa lisää.

Kamreerimaisten menoleikkauksien sijaan tuleekin erityinen huomio kohdistaa siihen, miten voidaan vähentää suuria menoja aiheuttavaa pahoinvointia yhteiskunnassa.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui.

Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla. (Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut jo yli 16 000:een.) Lastensuojelun kustannukset kasvavat huimaa vauhtia ja tuottavat miljardiluokan kulut yhteiskunnalle. Lastensuojelun sosiaalityön asiakkaana oli yhteensä yli 67 000 lasta ja nuorta vuonna 2008. Kunnallista kotipalvelua annettiin n. 11 000 lapsiperheelle. Kaksikymmentä vuotta sitten nämä luvut olivat päinvastaiset. Painopiste palveluissa on siirtynyt ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta korjaaviin toimiin.

Mielenterveyspalveluiden hoitotakuu on pikaisesti uudistettava ja siihen tulee sisällyttää oikeus hakea välitöntä apua matalan kynnyksen hoitopaikoista ilman byrokratiaa. Perhevapaajärjestelmissä on jäänyt täysin huomiotta kasvatuksellisesti vaikea murrosikä. Tässä vaiheessa valvonnan ja läsnäolon tarve kasvaa, mutta vanhemmat ovat tiukasti kiinni omassa työelämässä. Joustojen puute on hankala etenkin yksinhuoltajille. Ehdotan harkittavaksi sitä, että osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa voisi saada myös murrosikäisen lapsen vanhempi silloin kun erityistä kasvatuksellista tarvetta ilmenee. Tällä hetkellä tämä mahdollisuus koskee vain alle 3-vuotiaiden lasten sekä koulunsa aloittaneiden ensi- ja toisluokkalaisten vanhempia. Terveys- ja sosiaalitoimesta voidaan pitkällä tähtäimellä saada kustannussäästöjä vahvistamalla ennaltaehkäiseviä ja varhaisen puuttumisen palveluja.

Vaalien jälkeiseen hallitukseen tulee nimetä perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä.

Myös Keskustapuolueen puheenjohtajakampanjaa käyvä Mari Kiviniemi kertoi keväällä haluavansa seuraavaan hallitukseen erillisen perheministeriön, johon kootaan kaikki ne tehtävät, resurssit ja ohjaus, jotka ovat nyt ripoteltuina eri ministeriöihin. Hän perusteli hanketta sillä, että ”viime laman aikana suoritetut leikkaukset tekivät yhteiskuntaan haavoja, jotka eivät ole vieläkään umpeutuneet.” Toivottavasti tämä tavoite löytyy muiltakin puolueiden puheenjohtajilta. Ministerien määrää ei silti tarvitse lisätä. Peruspalveluministerin muut tehtävät voidaan siirtää sosiaali- ja terveysministerille.

Perheiden tukemisessa on myös kysymys koko yhteiskunnan arvoista. Niitä ei voi säätä lailla tai rakentaa rahalla. Perhearvojen vahvistamiseen tarvitaan koko kansalaisyhteiskuntaa.

Oman uskonnon opetus säilytettävä nykyisellään

Kouluopetuksen tuntijakotyöryhmän ehdotukset ovat herättäneet paljon yhteydenottoja. Työryhmä esittää heikennyksiä nykyiseen käytäntöön. Oman uskonnon opetuksesta peruskoulun aikana vähenisi 3 vuosiviikkotuntia eli nykyisestä 11 vuosiviikkotunnista 8 vuosiviikkotuntiin (1 vuosiviikkotunti = 38 oppituntia). Tilalle esitetään kahta vuosiviikkotuntia kaikille yhteistä etiikkaa.

Kaikki uskontokunnat ja elämänkatsomustiedon edustajat ovat tyytyväisiä nykyiseen opetusjärjestelyyn. Myös oppilaat pitävät järjestelmää hyvänä.

Kokoomus meni vielä pidemmälle puoluekokouspäätöksessään ja esitti, että oman uskonnonopetuksesta luovuttaisiin kokonaan peruskoulussa ja toisella asteella. Puoluekokous haluaa, että oman uskonnon opetuksen tilalle tulisi kaikille uskontokunnille ja uskonnottomille yhteinen uskontotieto. Päätöstä perusteltiin maahanmuuttajien kasvavalla määrällä.

Maahanmuuttajien uskonnonvapautta tulee kunnioittaa, mutta sillä perusteella ei pidä romuttaa kristittyjen lasten oikeutta saada oman uskonnon opetusta. Kaikille yhteistä uskontotietoa voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä. Oman äidinkielen oppiminen luo pohjan muiden kielten opiskeluun. Samoin oman uskonperinnön tunteminen ja sisäistäminen antaa valmiuksia ymmärtää muita uskontoja.

Hallituspuolueet ovat pettämässä vanhustenhoidon lupaukset

Hallituksella ja eduskunnalla on nyt viimeinen mahdollisuus lunastaa viime eduskuntavaaleissa annettu lupaus vanhusten- ja terveydenhoidon tason kohdentamisesta. Vuoden 2007 vaalikeskustelussa vanhustenhoidon tason parantaminen nousi kärkiteemaksi ja kaikki puoluejohtajat antoivat lupauksensa vanhustenhoidolle.

Ikäihmisten kunniallisesta hoidosta ei voi taloustilanteeseen vedoten laistaa. Vanhukset tarvitsevat hyvän hoitonsa nyt. Jos lupaus petetään sen varjolla, että jäädään odottelemaan parempia aikoja, nyt hoivaa tarvitsevien vanhusten kohdalla aika ajaa elämän ohi.

Tällä hetkellä hoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten ja informaatio-ohjauksen kautta. Vanhuspalveluihin tarvitaan rahoituksen lisäksi myös selkeämpää normiohjausta, jonka avulla varmistetaan rahan kohdentuminen tarkoitettuun kohteeseen. Vanhuspalveluiden parantaminen maksaa, mutta kustannuksista huolehtiminen on kunniavelvollisuutemme. Vanhustenhoito on nostettava sellaiselle tasolle, jolla jokainen päättäjä ja työtätekevä veronmaksaja itse haluaisi vanhuutensa viettää.

Eduskuntaryhmämme teki viime keväänä välikysymyksen terveyspolitiikasta Heinolan reumasairaalan lakkauttamisen vuoksi. Huolemme on osoittautunut aiheelliseksi. Reumapotilailta tulee viestejä siitä, että he ovat kokeneet jääneensä heitteille. Maakunnissa käydään kiistaa siitä, miten määritellään sellainen erikoisosaamista vaativa hoito, joka pitää keskittää ministeriön määräämään kolmeen sairaalaan. Potilaat ovat kokeneet, että leikkausten vaativuutta määritellään enemmän alue- kuin terveyspoliittisin perusteluin. Potilaita ohjataan kerran toisensa jälkeen hakemaan oikeutta hoitoon Valviralta ja aluehallintoviranomaisilta. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrännyt yliopistolliset sairaanhoitopiirit seuraamaan, miten reuman hoidon keskittäminen onnistuu, ja antamaan reumaortopediasta raportin ensi vuoden kesäkuussa. Vakavassa ja etenevässä sairaudessa ei pidä jäädä seuraamaan liian pitkään ongelmatilanteita. Puutteisiin pitää puuttua heti eikä vasta ensi kesänä.