Lasten huostaanottojen lisääntyminen on huolestuttava signaali lasten ja perheiden pahoinvoinnista. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut jo yli 16 000:een. Taustalta löytyy niin vanhempien kuin lasten mielenterveys- ja päihdeongelmien kasvu.

Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen toimiin panostaminen on kannattavaa, sillä raskas lastenpsykiatria ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen tulevat kalliiksi.

Huostaanotto on kipeä asia, sillä siinä joudutaan kajoamaan perheen yksityisyyteen. Kansanedustajalle tulee paljon yhteydenottoja lastensuojelun ongelmista. Suurin kipukohta ovat varmasti lastensuojelun heikot resurssit kunnissa. Työntekijät joutuvat tekemään ratkaisuja kiireessä ja kovan paineen alaisina. Huostaanottojen kynnys saattaa joskus olla liian matala, toisaalta joskus liian korkea. Parasta olisi, jos kunnissa pystyttäisiin vahvistamaan riittävästi ennaltaehkäiseviä palveluja. Kunnallinen lapsiperheiden kodinhoitoapu voisi auttaa varhaisessa puuttumisessa perheen kasvaviin ongelmiin.

Hallituksen tulisi kiireesti korjata taloudellisia ohjauskeinojaan. Kuntien saamaa valtionapua määrittelevä lastensuojelukerroin perustuu lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen lukumäärään kunnassa. Kunta saa siis sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on todennut, että huostaan otettujen lasten lukumäärä lastensuojelukertoimen ainoana perustana on varsin kapea. Valiokunnan mielestä lastensuojelukerrointa tulee uudistaa siten, että se ohjaa lastensuojelun painopistettä korjaavasta toiminnasta varhaiseen puuttumiseen ja ehkäisevään toimintaan.

Julkaistu KD-lehdessä.