Toivotan uudelle pääministerille Mari Kiviniemelle onnea ja viisautta!  Hallituksen vaihtumiseen on jäänyt avoimia kysymyksiä.  Jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä hallitusta vetävä pääministeri valittiin käytännössä Keskustan puoluekokouksessa eikä kansanvaltaisesti eduskuntavaalituloksen pohjalta. Hallituksen vaihtuminen perustui entisen pääministeri Vanhasen kokonaisarvioon, mutta emme tiedä sitä, koskiko kokonaisarvio yksityiselämän, keskustapuolueen vain maan tilannetta.

Suomi on kovassa syöksyvauhdissa velkakierteeseen, mikä on erityisen huolestuttavaa, sillä huoltosuhteen heikkeneminen alkaa yhä voimakkaammin jarruttaa talouskasvua. Kuulumme valitettavasti niiden EU-maiden onnettomaan joukkoon, joilla tänä vuonna alijäämä ylittää vakaus- ja kasvusopimuksessa sallitun rajan.

Hallituksen kymmenkohtainen ohjelmapaperi on sarja kauniita, kaikin puolin kannatettavia toiveita.  ”Ketään ei jätetä hyvinvoinnista osattomaksi.” ja ”Työnteon on oltava aina taloudellisesti kannattavaa.” Voimme vain arvailla millä keinoilla hallitus pyrkii tavoitteisiin turvata hyvinvointi ja tasapainottaa talous. On suuri riski jäädä vuoden ajaksi odottelemaan ja lykätä vaikeat päätökset seuraavalle hallitukselle. Omantunnon ja sydämen ääntä tulee kuunnella erityisen herkästi silloin kun joudutaan tekemään kovia talousratkaisuja.

Merkittävin lupaus on se, että hallitus laatii kahdelle tulevalle vaalikaudelle ulottuvan suunnitelman julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi. Tähän työhön olisi viisasta ottaa kaikki eduskuntapuolueet mukaan, sillä sen ratkaisut ulottuvat vähintään kolmen eri hallituksen aikakaudelle. Jotta näillä suunnitelmilla olisi toteutumismahdollisuuksia, niihin tulisi kaikkien puolueiden sitoutua.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.