SEURAAVAAN HALLITUKSEEN PERHEMINISTERI

TIEDOTE

julkaisuvapaa 10.4.2010 klo 13.00

Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) Hämeen Kristillisdemokraattien piirin kevätkokouksessa Riihimäellä klo 13:

SEURAAVAAN HALLITUKSEEN PERHEMINISTERI

Kristillisdemokraatit ehdottavat, että vaalien jälkeiseen hallitukseen nimetään perheministeri, joka vastaa kokonaisvaltaisesti perhepolitiikan kysymyksistä. Hallituksen ministeritehtävät nimetään sillä perusteella, mitä tehtäviä yhteiskunnassa pidetään tärkeinä. On aika nostaa perhe hyvinvoinnin tuottajana politiikan keskiöön. Suomen tulevaisuus rakennetaan perheissä ja kodeissa. Perheet tarvitsevat hoiva- ja kasvatustehtävässään tukea. Erityisen tuen tarpeessa ovat yksinhuoltajat.

Perhe- ja väestöpolitiikan kannalta on ongelmallista, että politiikkaa tehdään lyhytjänteisesti neljän vuoden, vaalikauden mittaisissa pätkissä. Ensi vuonna syntyvät lapset antavat työpanoksensa yhteiskunnalle vasta reilun 20 vuoden kuluttua. Poukkoileva väestöpolitiikka on osittain syynä valtiontalouden kestävyyttä uhkaavaan ongelmaan, huoltosuhteen heikkenemiseen. Suomalaiset haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa tulevat saamaan. Syyksi lasten hankinnan viivästymiselle on tutkimuksessa ilmoitettu yhteiskunnan heikko tuki lapsiperheille ja toisaalta työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet.

Pätkätöiden ja työttömyyden aiheuttama epävarmuus tulevaisuudesta sekä toisaalta työn ylikuormitus ja uupumus verottavat pienten lasten vanhempien voimavaroja vanhemmuuteen. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, erityinen kasvu on tapahtunut murrosikäisten kohdalla. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on noussut jo yli 16 000:een. Alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa on kaksinkertaistunut 10 vuoden sisällä.

Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. Kun perhe voi huonosti, lisääntyvät myös sosiaali- ja terveydenhuollon välttämättömät menot. Siksi tarvitaan erityistä panostusta ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen palveluihin sekä lastensuojelua edistävään lainsäädäntöön.