Puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd)
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuhe
Valtionneuvoston selonteko valtiontaloudenkehyksistä vuosille 2011-2014
Arvoisa puhemies!
Hallituksen kehysselonteossa kuvataan valtiontalouden toimintaympäristöä, jonka puitteissa seuraava hallitus joutuu ohjelmaansa laatimaan. Valtionvelkamäärä yli kaksinkertaistuu vuoden 2008 54 miljardista vuoden 2014 110 miljardiin euroon. Pelkkiin valtion velan korkoihin menee vuonna 2014 3,7 miljardia euroa. Velan bruttokansantuote-osuus nousee 29 %:sta 50 %:iin. Samaan aikaa huoltosuhteen heikkeneminen jarruttaa talouden elpymistä.
Suomen tilanne ei kuitenkaan ole erityisen huolestuttava muihin EU-maihin verrattuna, joista osa on päästänyt velkansa ylittämään 100 prosentin rajan bkt:sta. Muiden EU-maiden raskas velkataakka ei helpota Suomen tilannetta, päinvastoin vaarana on, että joudumme tavalla tai toisella kantamaan vastuuta taloutensa kuralle päästäneiden maiden tilanteesta.
Hallituksen antama kehysselonteko on kuitenkin käytännössä nollapaperi, sillä siitä puuttuvat tyystin ne toimet, joilla taloutta aiotaan tasapainottaa. Selonteossa todetaan niukkasanaisesti, että hallitus laatii suunnitelman julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi saatuaan käyttöönsä kolmikantaisesti tehtävän valmistelun tulokset budjettiriiheen mennessä. Epäilen, että hallituspuolueiden aikeet eivät selkiydy ennen eduskuntavaaleja, vaan jäävät seuraavan hallituksen huoleksi. Vaalien vuoksi ei ikäviä päätöksiä saa siirtää.
Tässä tilanteessa olisi mielestäni viisasta, että pääministeri kokoaisi kaikkien eduskuntapuolueiden johtajat neuvotteluun, jossa voitaisiin sopia suurista yhteisistä linjauksista, joiden avulla voidaan talous tasapainottaa ja turvata hyvinvointi myös tuleville sukupolville huomioiden myös huoltosuhteen heikkenemisen. Ne vakauttamistoimet, joita nyt tarvitaan, ulottuvat yli tulevankin vaalikauden ja siksi poliittista vastuuta tulee kantaa laajalla yhteisrintamalla.
Nyt tarvitaan suunnitelmaa, jolla sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla hillitään julkisen talouden menokasvua ja lisätään verotuloja sekä pidennetään työuria. Oli suuri takaisku, ettei Rantalan työryhmässä päästy odotettuihin tuloksiin, joilla olisi pystytty löytämään pitävät keinot työurien pidentämiseksi.
Hallitus on viivästellyt valtiontaloutta tasapainottavan verouudistuksen toteuttamisessa. Verotuksessa tulisi noudattaa sitä periaatetta, että verotetaan raskaasti sellaisia toimintoja, jotka ovat haitallisia yhteiskunnalle, mutta kevyesti sitä, mikä on ihmiselle hyödyllistä ja tarpeellista. Kokonaisveroasteen maltillista korottamista ei pidä liikaa pelätä, kunhan veronkorotukset kohdennetaan niin, että suomalaista työtä ja yrittäjyyttä kannustetaan. Ihailtu Pohjoismainen hyvinvointimalli sisältää melko korkean veroasteen, jonka avulla tuotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja samalla on mahdollista pitää yllä myös korkeaa työllisyysastetta. Tanskassa ja Ruotsissa kokonaisveroasteet ovat yli 49 %, kun Suomessa se on tänä vuonna 42,4. Muiden pohjoismaiden työllisyysasteet ovat kuitenkin perinteisesti selvästi korkeammat kuin Suomessa, Tanskassa työllisyysaste on edelleen liki 80 %, kun Suomessa se on 66,4 %. Ei siis ainakaan suoraan voi vetää sitä johtopäätöstä, että mitä korkeampi veroaste, sitä alhaisempi työllisyys.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kiirehtii hallitusta ottamaan käyttöön haittaveroja, joiden avulla voidaan sekä lisätä verotuloja että saada kansanterveys- ja taloushyötyjä yhteiskunnalle. Hallitus linjasi ottavansa käyttöön makeisveron tämän vuoden kesällä, mutta hanke on nyt lykkääntynyt. Kannustamme hallitusta tiukentamaan alkoholi- ja tupakkaveroa, samoin ottamaan käyttöön rasvaveron ja tarttumaan myös esityksiimme eräiden pääomaliikkeiden tuntuvammasta verottamisesta. Vaihtoehtobudjetissa esitimme pörssissä noteerattujen osakkeiden myyntiin kohdistettavan 0,1 prosentin suuruisen veron käyttöönottoa sekä lyhytaikaiseen omistukseen perustuneiden myyntivoittojen verotuksen kiristämistä. Pelkästään viimeksi mainituilla esityksillä saataisiin verotuloja lisää n. 250 miljoonaa euroa vuodessa.
Elinkeinoelämän edellytysten vahvistaminen on nyt Suomen kohtalonkysymys. Kylmässä pohjoisessa maassa on erityisen tärkeää että saamme investointikohteita pohtivalle teollisuudelle myönteisen viestin siitä, että teollisuuden energiatarpeet turvataan tulevaisuudessa kohtuuhintaan. Valtiovallan tulee vahvistaa teollisuuden menestymisen edellytyksiä ja varmistaa siten Suomen elpymisen kannalta elintärkeitä vientituloja. Teollisuuden energiaveron tulee olla sellaisella tasolla, että Suomi pysyy mukana kilpailussa yritysten sijoittumisesta.
Hallitus on nostanut kädet ylös sen tavoitteen edessä, että tuotanto säilyisi mahdollisimman pitkälle Suomessa. Selonteossa ennustetaan, että ”tuotannon siirtyminen lähemmäs vientimarkkinoita ja halvemman tuotannon maihin” osaltaan hidastaa tuotannon kasvua vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä. Korkean osaamisen maassa olisi kuitenkin mahdollisuuksia muuttaa suuntaa. Laman aikaisen viennin romahduksen syvyyttä selittää osin se, että Suomen vienti on rakentunut kapealle pohjalle. Vientiteollisuuden vahvistamiseksi tarvitaan uutta suuntaa vihreän teknologian sekä palvelujen saralta. Suomi on vuosia niittänyt mainetta terveys- ja koulupalvelujen laadulla sekä toisaalta tietoteknologian edelläkävijänä. Nämä tulee nyt osata yhdistää palveluviennin kehittämiseksi.
Samalla on huolehdittava tärkeimmistä tuotannontekijöistä: ihmisistä. Edellisen laman jälkeen tehtiin raskaita virheitä, kun leikkaukset kohdistettiin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin. Ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan ei puututtu, mutta vähimmäisturvaa leikattiin. Räikeänä esimerkkinä oli sairauspäivärahasta haetut säästöt. Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin sateenkaarihallituksen toimesta, ja hanketta puolustettiin sillä perusteella, että jos henkilöllä ei ole terveenä tuloja, hän ei tuloja tarvitse sairaanakaan. Tälle linjalle ei saa palata. Menojen tasapainottamisessa tarvitaan nyt parempaa yhteisvastuuta ja heikoista huolehtimista.
Kuntaliiton arvion mukaan suomalaiset pääsisivät vuonna 2030 eläkkeelle vasta reilusti yli 70-vuotiaina, jos eläkkeellä ja työelämässä olevien huoltosuhde haluttaisiin pitää nykyisellään. Tilanne ei korjaannu pelkästään maahanmuuttoa lisäämällä ja työuria pidentämällä, vaan tarvittaisiin myös syntyvyyden lisäämistä.
Perhe- ja väestöpolitiikan kannalta on ongelmallista, että politiikkaa tehdään lyhytjänteisesti neljän vuoden, vaalikauden mittaisissa pätkissä. Ensi vuonna syntyvät lapset antavat työpanoksensa yhteiskunnalle vasta reilun 20 vuoden kuluttua.
Suhdannepoliittisesti erityisen ristiriitaista on ollut se, että tuottavuusohjelman nimissä julkisen sektorin työpaikkoja on vähennetty. Kuntatalouden kuristaminen on vauhdittanut työttömyyskehitystä ja lisäksi heikentänyt laman aikana kipeästi tarvittavia hyvinvointipalveluja.
Mielenterveys- ja päihdeongelmat syövät enenevästi suomalaisten työkykyä samaan aikaan, kun työikäisen väestön pitäisi olla yhä työkykyisempää. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 mielenterveyden häiriöiden takia eläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui. Koko maassa lastensuojelun asiakasmäärät samoin kuin alaikäisten potilaiden määrä psykiatrisessa sairaalahoidossa ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana.
Lasten ja nuorten mielenterveysongelmia ehkäiseviä palveluja ei ole puheista ja lupauksista huolimatta ryhdytty toivotulla tavalla kehittämään. Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden jälkeen kyseltiin, tarvittiinko näin raju tapahtuma, jotta päättäjät heräisivät. Tosiasia on, että paljosta puheesta huolimatta hallitus ei ole vieläkään herännyt.
Erityinen painopiste tulee asettaa ennaltaehkäiseviin ja varhaisen puuttumisen peruspalveluihin. Toki tarvitsemme raskasta psykiatriaa ja lastensuojelua, mutta jos peruspalvelujen muodostama pohja vuotaa, suuret paineet kasaantuvat kalliisiin korjaaviin hoitoihin. Jos kouluterveydenhuolto, matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, ennaltaehkäisevät kotipalvelut ja neuvolat toimivat ja kouluryhmät ovat riittävän pienet, tarve kalliimmilla erityispalveluille vähenee.
Arvoisa puhemies!
Tarkasteltava kehyskausi on haasteellinen. Suomi on selviytynyt vaikeammistakin ajoista ahkeruudella, työllä ja yhteisvastuulla. Samat arvot kantavat tämänkin ajan yli.