Syyttäjien työt uhkaavat ruuhkautua Suomessa. Syyttäjien määrää ollaan tuottavuusohjelman nimissä vähentämässä ensi vuonna alle kolmensadan. Syyttäjä on valtion viranomainen, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että rikoksesta seuraa lain tarkoittama seuraamus. Juttujen syyteharkinta-ajat saattavat venyä, sillä syyttäjien määrä vähenee, vaikka juttumäärä näyttää kasvavan. Syyttäjien jaksaminen onkin ollut jo pitkään koetuksella – esimerkiksi Keski-Suomessa juttuja on jonossa yhden syyttäjän kolmen vuoden työpanoksen verran.

Syyttäjälaitoksen henkilöstömäärä on jo alun alkaen mitoitettu hyvin tiukaksi verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai käräjäoikeuksien henkilöstömäärään. Tällä hetkellä syyttäjiä on maassamme reilut 300, kun Ruotsissa vastaava luku on 1 000.

Erityisen huolissani olen oikeusturvan toteutumisesta. Ei ole oikeuslaitoksen eikä sen asiakkaiden etu, että syyttäjille kasaantuu liikaa töitä. Oikeusjuttujen käsittelyn venyminen on suomalaisen oikeuslaitoksen häpeätahra. Suomelle on tullut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) viimeisten 15 vuoden aikana enemmän langettavia päätöksiä kuin muille Pohjoismaille yhteensä. Maamme oikeusvaltion maine karisee sitä mukaa kuin EIT postittaa tänne langettavia tuomioitaan.

Eduskunta on päättänyt maksaa korvauksia pitkittyneistä käsittelyajoista. Huomattavasti järkevämpää olisi maksaa tekijöille kuin juttujen makaamisesta pinoissa – tuottavuus ei tällä tavalla lisäänny.

Perus- ja ihmisoikeuksia usein pidetään asioina, jotka kuulostavat hyvältä eivätkä maksa mitään. Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan toteudu ilmaiseksi. Siihen kannattaa investoida.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.