Useiden puolueiden kansanedustajien yhteisaloite sukupuolineutraalin avioliiton säätämiseksi ei etene tällä vaalikaudella, mutta paineet sen edistämiseksi tulevalla vaalikaudella ovat ilmeiset.

Hankkeella halutaan vahvistaa vallitseva käytäntö lain tasolla. Kuitenkin myös moniavioisuutta tosiasiallisesti esiintyy Suomessa. Maahanmuuttajaväestön keskuudessa elää yksinhuoltajaäitejä, joiden lasten isät ovat virallisesti naimisissa ainoastaan ykkösvaimojensa kanssa. Moniavioisten perheiden aviottomat lapset jäävät ilman perintöoikeutta ja salavaimot ilman lain suojaa erotilanteissa. Emme kuitenkaan hyväksy moniavioisuutta – arvojemme vuoksi. Avioliittoa, perhettä ja vanhemmuutta koskeva sääntely ei ole koskaan arvoneutraalia. Yhden naisen ja yhden miehen muodostama avioliitto perustuu vahvaan kulttuuriseen perintöön sekä kristilliseen avioliittonäkemykseen.

Mitä sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat lopulta tavoittelevat? Virallistettu parisuhde rinnastuu jo nyt lainsäädännössä avioliittoon lukuun ottamatta sukunimilakia, ulkoista adoptio-oikeutta ja vihkimisoikeutta. Sosiaaliset, perintöoikeuteen ja talouteen liittyvät järjestelyt ovat identtiset. Sukunimen voi halutessaan vaihtaa, ulkoinen adoptio-oikeus ei käytännössä ole kovin merkityksellinen, sillä lapsia luovuttavat maat eivät yleensä edes anna adoptiolapsia homopareille. Lakialoitteessa myönnettiinkin, että avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välinen merkittävin ero on symbolinen. Keskeiseksi jää vihkimysoikeuden tavoittelu, minkä näen hyökkäyksenä kirkkoja kohtaan. Ruotsissa kirkko on taipunut painostuksen alla vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkkojen tunnustus perustuu Raamattuun, jossa selkein sanoin avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä.