”Sinun täytyy taata nuorellesi, että hän voi aina tulla kotiin, oli tilanne mikä hyvänsä.”
Tasavallan presidentti Sauli Niinistön syrjäytymisen torjuntakampanjaa on mielestäni aiheettomasti arvosteltu pinnalliseksi. Presidentillä ei ole sisäpoliittista toimivaltaa lainsäädäntöön tai valtion budjettirahoitukseen. Hän on kansakunnan arvojohtaja ja tätä johtajuutta hän on toimivaltansa puitteissa työryhmän esitysten kautta toteuttanut.

Eduskunnan ja hallituksen tehtävänä on huolehtia syrjäytymisen ehkäisystä lainsäädännöllä ja budjettiratkaisuin. Ensi vuonna voimaan astuva nuorten yhteiskuntatakuu takaa, että kaikille alle 25-vuotiaille työttömille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille työttömille tarjotaan työ- tai koulutuspaikka. Rahoitukseksi esitetään aloitusvuonna noin 60 miljoonaa euroa. Hallitus ehkäisee syrjäytymistä vahvistamalla nuorille suunnattua oppisopimuskoulutusta, työpajatoimintaa, etsivää nuorisotyötä ja muita väyliä työmarkkinoille.

Syrjäytymisen kovaan ytimeen tulee puututtua syksyllä laadittavalla alkoholilain kokonaisuudistuksella niin, että alkoholista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja vähennetään ja toteutetaan lasten ja nuorten oikeus päihteettömään ympäristöön.

Kuntavaaleissa valittavat valtuutetut tulevat tekemään merkittäviä syrjäytymiseen vaikuttavia päätöksiä. Kuntapalveluiden painopiste tulee siirtää takaisin korjaavista toimista ennaltaehkäiseviin palveluihin. Reilut 20 vuotta sitten yli 60 000 lapsiperhettä oli kunnallisen kotiavun piirissä ja lastensuojelutoimien kohteena reilut 10 000 lasta. Nyt luvut ovat kääntyneet päinvastaisiksi. Kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi yhteiskunnan turvaverkkoa.

Jokainen voi lähipiirissään ja naapurustossaan tehdä ihan tavallisia asioita syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Tällaiseen toimintaan presidentin työryhmä antaa hyviä elämänohjeita. Jokaisen omat arkiset elämänvalinnat vaikuttavat ratkaisevasti lähimmäisten hyvinvointiin. Jokainen aikuinen on esikuva kasvavalle sukupolvelle ja tämä vastuu tulee muistaa. Yksikin teko voi olla ratkaiseva nuoren tulevaisuuden kannalta.

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 20.9.2012