Helsingin hiippakunnan entinen piispa Aimo T. Nikolainen vieraili piispantarkastuksen yhteydessä pyhäkoulussa. Hän kysyi: Kuka oli maailman ensimmäinen ihminen? Pieni poika vastasi kirkkaalla äänellä: Kekkonen! Piispa korjasi: ”Ei, kyllä ensimmäinen ihminen oli Aatami” Tähän poika tuumasi: Ai niin, jos ulkomaalaiset otetaan mukaan.

Tämä tiettävästi tositarina kertoo presidentin tärkeästä asemasta suomen kansan mielissä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Arvostus on yhä korkealla, sen kertovat presidentin vaalien korkeat äänestysprosentit. Kaventuneet valtaoikeudet eivät ole kaventaneet presidentti-instituution nauttimaa arvostusta.

Kristillisdemokraattien puoluevaltuusto teki hetki sitten merkittävän ratkaisun. Valitsimme ehdokkaaksemme ensi vuoden presidentinvaaleihin europarlamentaarikko Sari Essayahin.

Demokratiassa on tärkeää tarjota vaihtoehtoja.  Emme ehkä aina edes oivalla miten etuoikeutettuja olemme vapaassa ja itsenäisessä maassamme.  Minua on puhutellut se, miten Valko-Venäjällä sisarpuolueemme yhdessä muiden oppositiopuolueiden kanssa näki vuosi sitten arvokkaana osallistumisen presidentinvaaleihin, vaikka diktatuurin murtumisesta ei ollut välitöntä toivoa ja vaikka se johti jotkut ehdokkaat ja tukijat vankeuteen tai työpaikkojen menetyksiin. Samasta poliittisen toiminnan ja sananvapauden janosta kertovat myös Pohjois-Afrikan levottomuudet. Pidän eduskuntapuolueen kunniatehtävänä oman ehdokkaan asettamista valtakunnan ykköstehtävään.

Presidentinvaalit merkitsevät lähikuukausina käytävää keskustelua ulkopolitiikasta, Suomen suunnasta maailman kansojen joukossa. Pidän tärkeänä, että kristillisdemokraateilla on oma ääni ja edustus niissä pöydissä, jossa keskustelua käydään. Kynttilää ei ole syytä laittaa vakan alle tässäkään haasteessa. Kokoomme nähden puolueellemme on uskottu suuri vastuu, meillä on mittava

määrä kunnallisia luottamustehtäviä, eduskuntaryhmä, vastuu hallituksessa ja maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö johdettavana sekä europarlamentaarikko esikuntineen. Miksi emme ulottaisi tavoitetta myös vastuuseen presidentti-instituutiosta? Niille, jotka kantavat huolta siitä, että tuhlaamme rahaa näihin vaaleihin vastaan, että näitä vaaleja emme lähde voittamaan rahan voimalla vaan aatteen palolla ja hyvällä ehdokkaalla. Paikkoja on tarjolla vain yksi ja sitä me tavoittelemme. Kuitenkin vaalikamppailulla on jo itsessään suuri arvo. Ne julkiset esiintymiset, paneelit, haastattelut, kansalaistapahtumat, joihin Sari tulevina viikkoina antaa aikaansa ja jossa me muut olemme häntä tukemassa ja kannustamassa ei suinkaan ole hukkaan heitettyä aikaa! Se on sitä poliittisen toiminnan ydintä, jota varten puolueemme on olemassa, tarjoamassa vaihtoehdoksi kristillisistä arvoista nousevaa päätöksentekoa.

Presidentti käyttää Suomen ääntä kansainvälisillä areenoilla, esimerkiksi YK:ssa. Viime viikkoina on käyty keskustelua Suomen kannanmuodostuksesta Lähi-Idän ajankohtaisessa kysymyksessä palestiinalaishallinnon ja Israelin suhteesta. Tulevalla presidentillä on varsin todennäköisesti keskeinen asema, kun päätetään siitä, miten Suomi suhtautuu Palestiinan valtion tunnustamiseen. Meidän Sarillamme on erityistä asiantuntemusta Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan tapahtumiin erityisten europarlamenttivastuiden vuoksi. Ja onhan hänellä myös juuret alueella, mikä lisää aitoa sydämen huolta alueen ihmisten kohtalosta. Erityisesti hänellä on arvot, jotka ohjaavat kohtelemaan tasapuolisesti konfliktien osapuolia! Suomalaisessa politiikassa valitettavasti tällä hetkellä varsin yksipuolisesti ja vinoutuneesti unohdetaan alueen ainoan todellisen demokratian Israelin oikeus olemassaoloon ja arjen turvallisuuteen.

Presidentillä on monessa maassa erittäin vahva asema. Siksi Suomen tasavallan presidentti nauttii suurta arvostusta valtiovierailuillaan. Presidentti onkin vahva valttikortti Suomen ulkomaankaupan edistämisessä, vientiyrittäjyyden tukemisessa ja universaalien ihmisoikeuksien puolustamisessa.

Vaaleihin osallistumisen edellytyksenä on toki se, että meillä on hyvä ehdokas. Sellaisen olemme nyt saaneet! Olen kiitollinen Sari sinulle siitä, että lupauduit ehdokkaaksemme! Sarilla on poliitikkona monipuolinen kokemus ja parhaiten tutustuin häneen kun työskentelimme parivaljakkona puoluejohdossa Sarin toimiessa puoluesihteerinä. Hän on uskomattoman tehokas, ahkera, kärsivällinen, älykäs ja aina luotettava työtoveri ja ystävä. Sari edustaa erinomaisesti suomalaista sisua, ahkeruutta ja sinnikkyyttä. Sarissa on sellaista huippu-urheilija-asennetta, että tappiot eivät lannista ja voitot eivät laiskista.

Presidenttiehdokkaaksi suostuminen on haasteellista myös sen vuoksi, että ehdokkaat joutuvat laittamaan persoonansa likoon poikkeuksellisella tavalla. Sari tarvitsee ja ansaitsee täyden tukemme tämän kamppailun aikana. Toivon, että myös media ehdokkaita tehtävänsä mukaisesti ruotiessaan muistaisi sen, minkä palveluksen kaikki ehdokkaat tekevät demokratialle asetuessaan alttiiksi erityisen voimakkaaseen julkisuuden valokeilaan.

Itse käytin äänioikeuttani ensimmäisen kerran vuoden -78 presidentinvaaleissa täytettyäni juuri 18 vuotta. Ääneni sai kristillisen liiton presidenttiehdokas Raino Westerholmin valitsijamies. Vaikka Westerholmia ei valittu presidentiksi, olin tyytyväinen, että ääneni oli osaltaan kartuttamassa puolueen saamaa lähes yhdeksän (8,8%) prosentin kannatusta. Olen vakuuttunut, että sillä oli oma historiallinen merkityksensä aikana, jolloin muut puolueet vaikenivat esimerkiksi itänaapurin heikosta sanan- ja uskonnonvapauden tilanteesta.

Iloitsen siitä, että meillä on tämänkertaisen ehdokasjoukon paras ehdokas. Ennen muuta Sari on minulle jälleen kerran omantunnon valinta – ehdokas, jonka kanssa jaan samat arvot ja jonka aidosti haluan suomalaisen yhteiskunnan arvojohtajaksi ja ulkopolitiikan suunnannäyttäjäksi.

Kannustuspuhe Sari Essayahille puoluevaltuustossa 26.11.2011