Uutiset

RSS

Tiedote: Räsänen:Puoluejohtajana ja ministerinä näen EU-politiikan merkityksen maamme hyvinvoinnille

Tiedote 11.4.2014

Sisäministeri, puoluejohtaja Päivi Räsänen (kd):

”Puoluejohtajana ja ministerinä näen EU-politiikan merkityksen maamme hyvinvoinnille”

 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen asettuu ehdolle Europarlamenttiin. Puolue on jo nimennyt 18 ehdokasta ja täyttää nyt kaksi viimeistä paikkaa. Toinen ehdolle asettuja on Räsäsen valtiosihteeri Andrei Nahkala. Ministeri kertoo päätyneensä ratkaisuun perusteellisen pohdinnan jälkeen.

- Päätös ei ollut helppo. Olen erittäin motivoitunut hoitamaan ministeritehtäviäni, mutta samaan aikaan puoluejohtajana näen, miten tärkeää on vaikuttaa suomalaisena kristillisdemokraattina Euroopassa.

Haluan ehdokkuudellani viestittää, että kristillisdemokraattisia arvoja kannattavan suomalaisen kannattaa äänestää myös näissä vaaleissa kristillisdemokraattista puoluetta.

Räsänen korostaa, että KD lähtee näihin vaaleihin täydellä rintamalla:

- Meillä on puolueemme historian vahvin ehdokaslista: istuva, laajaa arvostusta nauttiva meppi, ministeri, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kolme kansanedustajaa, kaksi puolueen varapuheenjohtajaa ja muita erinomaisia nimiä, hän sanoo.

- Tavoitteenamme on kannatuksella mitattuna selkeä vaalivoitto edellisiin EU-vaaleihin nähden ja paikka parlamentissa.

Ministeri Räsänen osallistuu työssään säännöllisesti Suomen edustajana EU:n oikeus- sisäasiainneuvoston kokouksiin. Lisäksi hän on jäsen hallituksen viikoittain kokoontuvassa EU-ministerivaliokunnassa, joka luotsaa maamme EU-politiikkaa.

- EU:n on säilyttävä itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyöelimenä, liittovaltiokehitystä vastustamme. En kannata EU:n budjetin kasvattamista enkä EU:n omaa verotusoikeutta. Samoin jäsenmaiden budjettien tasapainottaminen pitää olla kansallisvaltioiden omissa käsissä, hän linjaa.

- On turha työntää Brysseliin asioita, jotka voidaan aivan hyvin päättää Suomessa. Jäsenvaltioiden vaikutusvalta on turvattava EU:ssa.

EU:n keskeisimmiksi tehtäviksi Räsänen mainitsee turvallisuuden, vapauden ja vakauden luominen sekä Euroopan markkina-aseman vahvistaminen Euroopan maiden yhteistyön kautta.

Räsänen muistuttaa, että kristillisdemokraatit muodostavat suuren puolueen EU:ssa ja että maassamme juuri KD edustaa aatteellisesti tätä poliittista liikettä.

- Ihmisarvon, perheen, elämän kunnioituksen, lähimmäisen rakkauden, työn ja yrittämisen arvot ovat niitä kristillisdemokraattisia arvoja, joiden puolesta puolueemme tahtoo ja minä tahdon olla tekemässä työtä niin EU:ssa kuin Suomessa, hän toteaa.

Lisätietoja:

Valtiosihteeri Andrei Nahkala p. 040 593 2127

 

KD lähellä keskivertoäänestäjää

”Ne ovat konservatiivisempia kuin SDP:n kannattajien painotukset ja vihertävämpiä kuin keskustan äänestäjien kannat. Niissä on enemmän suvaitsevaisuutta kuin perussuomalaisten kannoissa. Näin ollen puolueella näyttäisi olevan oma profiilinsa ja paikkansa…” Näin todetaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) julkaisemassa laajassa eduskuntapuolueiden asemoitumista suhteessa suomalaisiin äänestäjiin selvittäneessä tutkimuksessa kristillisdemokraatteja äänestävien arvoista. Tutkimuksessa todettiin, että kahdeksan eduskuntapuolueen joukossa oli meidän puolueemme niiden kolmen puolueen joukossa, jotka olivat selvästi lähimpänä tilastollista keskivertoäänestäjää.

Sijoittuminen poliittiseen keskustaan laajan kyselytutkimukseen perustuen ei ole yllätys. Kristillisdemokraattisen politiikkaan kuuluu parhaiden ratkaisujen hakeminen ideologisista raja-aidoista välittämättä. Kuvaavaa asemoitumisestamme on se, että kannattajiemme etäisyys arvoilla mitattuna on lähes yhtä suuri sekä Kokoomuksen kannattajiin, että Vasemmistoliiton kannattajiin. Meitä eivät sido intressiryhmien vaatimukset eivätkä vuosikymmeniä sitten lukkoon lyödyt mielipiteet. Poliittinen keskusta on erinomainen paikka lähteä tavoittelemaan puolueen kasvua ja menestystä tulevissa vaaleissa, ensin eurovaaleissa ja sitten eduskuntavaaleissa.

Ilman taistelua ja uskoa omaan tekemiseen ei menestystä seuraavissa vaaleissa kuitenkaan tule. Emme voi sulkea silmiä edelliseltä kannatusmittaukselta, mutta emme voi myöskään jäädä kannatusmittauksen verukkeella paikalleen makaamaan. Yhteinen tehtävämme on kääntää kannatus jälleen uuteen nousuun. Yhteen hiileen puhaltamalla, yhteinen tavoite kirkkaana mielessä on aikaisemminkin saatu hyviä tuloksia aikaan. Kahdeksan kuukauden päästä lähetämme oman meppimme jatkokaudelle Brysseliin.

Päivi Räsänen

 

julkaistu kolumnina Kd-lehdessä 3.10.2013.

Suomi on hyvä maa

Alkuviikon huono uutinen tuli konepajayhtiö Metsolta. Kaivosalan laskusuhdanne ja paperin kysynnän vähentyminen ovat ajaneet tarpeeseen 750 työpaikan vähentämisestä ja kertovat myös siitä rakennemuutoksesta, jossa Suomi joutuu uutta suuntaa elinkeinoelämälle etsimään.
Suomen osuus maailman vientimarkkinoista on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rakennemuutos, Euroopan heikko talouskehitys ja oman väestömme ikääntyminen aiheuttavat yhdessä paineet julkisen velkataakkamme kasvulle. Taloutta on yhä vaikeampi saada tasapainoon.
Hallitus on tähän asti saanut aikaan yli viiden miljardin euron sopeutuspäätökset. Tämä ei valitettavasti riitä. Leikkaukset ja veronkorotukset uhkaavat jarruttaa yksityistä kulutusta.
Budjettiriihessä tarvitaankin nyt toimia, joilla elvytetään taloutta pitäen samalla talouden tasapainosta huolta. Kilpailukykyämme on parannettava ja vientimahdollisuuksia edistettävä. Tärkeintä on saada vauhtia rakenteellisiin uudistuksiin, joilla pystytään pitkällä tähtäimellä lisäämään suomalaisen työn määrää. Keskustelua eläkeiästä ei voi vältellä.
Suomen talouden rakenteissa on kuitenkin paljon vahvuuksia, joista tulee pitää kiinni ja saada niistä vielä enemmän hyötyä irti. Suomessa viranomaisiin ja oikeuslaitokseen luotetaan eikä kansanryhmien välillä ei ole repiviä jännitteitä. Poliittisesti Suomi on vakaa ja ennustettava. Korruptiota on vähän ja verot maksetaan melko tunnollisesti.
Koulutus Suomessa on maailman kärkiluokkaa, joten osaavaa työvoimaa on yrityksille tarjolla. Suomen talouteen luotetaan maailmalla, maallamme on edelleen korkein AAA-luottoluokitus, millä on edullinen vaikutus valtion lainan korkokuluihin. Suomi on hyvä maa. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa ja vahvuutta uudistaa talouttamme tälle perustalle.
Päivi Räsänen

 

julkaistu kolumnina KD-lehdessä 8.8.2013

Kiitän tukijoita!

En muista, että koskaan olisin saanut näin paljon kannatusta ja tukea kuin näinä heinäkuun päivinä. Puoluepoliittisesti sitoutumattoman ryhmän perustamalla facebook-sivulla ”Tukipostia Päivi Räsäselle” on jo yli 9200 jäsentä. Olen saanut tuhansia ihania kannustusviestejä, kirjeitä ja kortteja. Puolueeseemme on myös ilmoittautunut uusia jäseniä tuen vuoksi. Halutessasi pääset tästä linkistä liittymään jäseneksihttp://www.kd.fi/KD/www/fi/osallistu/jaseneksi/index.php. Kotiini on tullut kananmunaiskun vastineeksi kauniita kukkia. Olen kaikesta tästä tuesta kiitollinen ja syvästi ilahtunut. Erityisesti minua rohkaisevat tuhansien ihmisten viestit rukoustuesta. Kriittistä palautetta on tullut minulle suoraan vähän, mutta olen lukenut sitä mediasta. Kiitos siitäkin. On hyvä, että tärkeistä asioista keskustellaan.

Kirkolliskokouspuhe

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Kirkolliskokous 14.05.2013
Turun kristillinen opisto

 

Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokousedustajat, bästa publik!
”Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.” Eduskunnan hyväksymän kirkkolain 1 luvun 2. pykälässä tiivistetään ytimekkäästi se, mitä valtiovalta kirkolta odottaa. Kirkolla on ajaton, ainutlaatuinen tehtävä yhteiskunnassamme; huolehtia isänmaamme hengellisestä hyvinvoinnista. Vaikka kirkon sanoman tähtäin ulottuu iankaikkisuuteen, evankeliumi tuottaa yhteiskunnassa ajallista hyvää ja turvallisuutta.

Valtioneuvoston periaatepäätöksellä 16.12.2010 hyväksytyssä yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kirkolle annettiin erityinen tehtävä huolehtia suomalaisten henkisestä kriisinkestävyydestä. Henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan kykyä kestää henkiset paineet, selviytyä niiden vaikutuksilta ja nopeuttaa kriiseistä toipumista. Strategian mukaan kriisinkestävyyttä ylläpidetään kasvatuksen, opetuksen ja hengellisen toiminnan avulla.

Kansankirkkojen ja muiden uskontokuntien edellytykset väestön henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistajina sekä henkisen huollon ylläpitäjinä nähdään niin tärkeinä, että ne edellytetään turvattavaksi kaikissa turvallisuustilanteissa. On hyvä muistaa, että turvallisuus kriisitilanteissa perustuu aina normaaliajan toimintaan.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme yhdeksi tärkeimmäksi tehtäväksi eduskunnan juuri hyväksymässä selonteossa on Suomen itsenäisyyden turvaamisen lisäksi päätetty myös perusarvojen turvaaminen.

Lauantaina osallistuin tilaisuuteen jossa morsiuspari oli valinnut solmitun avioliittonsa matkalauluksi virren 397:
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.

Kirkon nelivuotiskertomus (Haastettu kirkko 2008-2011, julkaistu 2012) kuitenkin kertoo, että entistä harvempi suomalainen määrittelee samalla tavalla oman turvallisuutensa perustan. Niiden osuus, jotka eivät usko lainkaan Jumalaan, on kaksinkertaistunut neljässä vuodessa.

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 1999 Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi 69 prosenttia suomalaisista, vuonna 2011 enää 36 prosenttia. Vuonna 1999 77 % suomalaisista uskoi, että Jeesus on Jumalan poika, 2011 41 %. Väitteen ”Jeesus palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita allekirjoitti vuonna 1999 60 % suomalaisista, kaksi vuotta sitten 28 %. Romahdus kansakunnan uskon näkemyksistä ei ole liioiteltu ilmaisu. Vaikka kirkkomme on jäsenmäärällä mitattuna yhä enemmistökirkko, kristillisen uskon perusopetukset eivät enää ole enemmistönäkemyksiä.
Hyvät kirkolliskokousedustajat, teillä on edessänne lähetyskenttä. Teillä on samalla pohdittavananne, miten kirkko pystyy omalta osaltaan vastaamaan kahteen edellä mainittuun yhteiskunnan turvallisuuden kannalta keskeiseen tehtävään: kansakunnan henkisen kriisinkestävyyden ja perusarvojen turvaamiseen.

Sisäministerille kuuluvalla hallinnonalalla on viime vuosina tapahtunut onnettomuuksia, ampumisvälikohtauksia ja perhesurmia, jotka ovat koskettaneet suurta joukkoa suomalaisia. Usein juuri kirkko on tarjonnut turvan ja lohdun tilanteissa, joissa joudutaan suurten menetysten äärellä pohtimaan perimmäisiä elämänarvoja. Kolme viidestä (63 %) suomalaisesta toivoisi, että kirkko osallistuisi nykyistä ponnekkaammin elämänarvoista käytävään keskusteluun.

Bästa kyrkomötesdelegater
Idag finns det ännu mörka moln över ekonomin i Europa och i världen, men trots de ekonomiska hotbilderna, ska vi komma ihåg den väg vi har gått som lett också till den välfärd vi har idag i vårt land. Vi har all anledning att vara tacksamma för det arbete som man gjort i vårt land som baserat sig på kristen värdegrund. Det här är viktigt att minnas när man planerar för framtiden.

Henkinen turvallisuus ja laajalti hyväksytty yhteinen arvopohja ovat vaikeasti mitattavia mutta tärkeitä hyvinvoinnin tekijöitä. Yhteinen arvopohja on luonut edellytyksiä yhteiskuntamme kehitykselle jo satoja vuosia. Sen varassa kansakuntamme on selvinnyt vaikeistakin ajoista.

Kirkko on kiteyttänyt strategisen tavoitteensa (Meidän kirkko – osallisuuden yhteisö, kirkon strategia vuoteen 2015, julkaistu v. 2007) seuraavasti: ”Vuonna 2015 jäsenet näkevät kirkkonsa arvon ja kuulevat siellä Jumalan äänen. Kirkkoon tullaan löytämään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin ja sieltä lähdetään palvelemaan Jumalan maailmaa.” Mitä ovat elämän suuret kysymykset? Entä vastaukset? Katekismus opettaa: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”

Hyvät kuulijat,
Moni koululainen ja vanhempi odottaa hetkeä, jolloin saisi taas kerran yhtyä tuttuun lauluun: ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”.
Suvivirsi kytkeytyy keskusteluun uskonnonvapauslaista, jota on usein tulkittu kapeasti painottaen negatiivista uskonnonvapautta, oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain perusteluissa todettiin, että uudistuksen tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan eduskunta tähdensi mietinnössään, että kristilliset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Suvivirsi tai jouluevankeliumi katsotaan osaksi suomalaista kulttuuriperinnettä, eikä niiden sisällyttäminen koulun juhlaan edellytä lupien kyselemistä huoltajilta. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä heidän eristämisensä yhteiskuntaamme muovanneesta arvotraditiosta. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa uskonperinnettämme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan?

Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa uskonnollinen lukutaito tulee yhä tärkeämmäksi. Oikeudesta oman uskonnon opetukseen tulee pitää kiinni.
Perusopetusasetukseen kirjattiin hiljattain tavoite kristillisten perinteiden tuntemisen ja ymmärtämisen edistämisestä opetuksessa. Tällä vahvistetaan arvokasvatuksen asemaa perusopetuksessa hallitusohjelman edellyttämällä tavalla.

Perusopetuslain mukaan koulukasvatuksen tavoitteena on ”tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen.” Arvot jäävät kuitenkin tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. ”Jos Jumala on kuollut, silloin kaikki on sallittua.” Tällä lauseella kirjailija Dostojevski ilmaisi näkemyksensä siitä, miten oikean ja väärän erottaminen nousee ihmisen vastuuasemasta Luojansa edessä. Jos Jumalaa ei tunnusteta, ihminen itse jää oman moraalinsa mitaksi ja määrittäjäksi. Etiikasta tulee suhteellista ja tilannesidonnaista. Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat ajassamme kipeästi tarvittavia välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Kristillinen usko ja siitä nouseva kulttuuriperintö on suomalaisen yhteiskunnan aarre, jota on tarpeetonta piilotella.
On tärkeää, että lyhytnäköisesti ei romuteta niitä kirkollisia työmuotoja, jotka toimivat hyvin. Yksi tällainen on vankiloissa tehtävä sielunhoitotyö.
Viime syksynä Rikosseuraamuslaitos jätti osana valtion tuottavuus- ja vaikuttavuusohjelmaa oikeusministeriölle ehdotuksen, että sen ylläpitämistä vankilapapeista luovuttaisiin ja vankilasielunhoito siirrettäisiin seurakuntien vastuulle. Ehdotus ei onneksi ole edennyt, mutta tulevaisuutta ajatellen keskusteluun on varauduttava.
Jokaisella on Suomessa perustuslaillinen oikeus uskonnon harjoittamiseen. Koska vanki ei voi osallistua vapaan yhteiskunnan seurakuntaelämään, valtionhallinto huolehtii oikeuden toteutumisesta järjestämällä vankilasielunhoitoa. Moni vanki on sielunhoidon kautta löytänyt elämälleen uuden suunnan ja päässyt eroon yhteiskunnalle kustannuksia tuottavasta rikoskierteestä.
Säästöpaineiden ohella ehdotusta perusteltiin sillä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei ole tasapuolista kaikkia kirkkoja ja uskontoja kohtaan, että sen palkkalistoilla on luterilaisia pappeja. Kuitenkin evankelisluterilaisen kirkon ohella myös vapaat kristilliset seurakunnat ja jopa islamilaisen yhteisön edustajat ovat ilmaisseet vankan tukensa nykyiselle järjestelmälle. Eri seurakuntien vankilalähetys ja -ystävätoiminta on usein aktiivisten vapaaehtoisten varassa ja yhteistyö vankilapappien kanssa on ollut ratkaisevaa työn onnistumisen kannalta.
Kirkko on myös uusien haasteiden edessä. Sisäasiainministeriön asettama työryhmä viimeistelee maallemme maahanmuuttoa koskevaa strategiaa, joka ulottuu vuoteen 2020. Strategialuonnoksessa uskonnolliset yhteisöt mainitaan tärkeinä maahanmuuttajien osallisuutta lisäävinä yhteisöinä. Erityisesti tämä kirjaus koskee kristillisiä kirkkoja, sillä maahanmuuttajista valtaosa on kristittyjä. Tänään juuri tähän aikaan on eduskunnan istunnossa lähetekeskustelussa kirkkolain muutos, joka mahdollistaa Suomessa asuvan kotikuntaa vailla olevan ulkomaalaisen liittymisen kirkkoon. Tämä on hieno askel eteenpäin.

Uskonnonvapaus on maassamme turvattu. Kirkon suhteet valtiovaltaan ovat toimivat ja kirkon toimintaa arvostetaan laajalti. Enemmistökirkon kovimmat haasteet nousevat kirkon itsensä sisältä. Kirkkolaissa määritelty Raamattuun, uskontunnustukseen ja tunnustuskirjoihin perustuva kristillinen usko kyseenalaistetaan yhä vahvemmin, myös kirkon sisältä. Kristinuskon ydinopetukset laista ja evankeliumista, synnistä ja sovituksesta leimaantuvat kirkkopoliittisesti epäkorrektiksi varsinkin kohdistuessaan aiheisiin, joissa on valtapoliittisia paineita. Siksi kannustan kirkkoamme pysymään lujasti omalla perustallaan, vaikka siihen kohdistuisi paineita sisältä ja ulkoa esimerkiksi avioliittokäsityksen muuttamiseksi. Sananlaskujen kirjassa rohkaistaan: ”Osta totuutta, älä myy!”. Totuudella on hintansa. Totuuden puhumisesta joutuu usein maksamaan. Sen sijaan ihmisellä on kiusaus myydä totuutta, hankkia jotakin etua itselle sillä, että taipuu suosittuun harhaan. Martti Lutherin sanat ovat edelleen ajankohtaiset hänen tiivistäessään aiheen ”Seuraus uskosta” sanoihin: ”Jos uskot, niin puhut. Jos puhut, niin sinun täytyy kärsiä. Sillä usko, tunnustus ja risti kuuluvat yhteen ja ovat oikean kristityn osa.”

Kirkon työntekijöistä yli puolet on sitä mieltä, että kirkon tulisi puhua rohkeammin Jumalasta (HK s 352). On paikallaan rohkaista kirkon työntekijöitä pitämään esillä kristillistä sanomaa silloin, kun siihen mahdollisuus tarjoutuu. Jos kirkon työntekijät eivät sitä tee, niin kuka sitten?

Seurakuntien rahoitustilanne on tiukentumisesta huolimatta vielä sellainen, että työntekijöitä on voitu palkata ja toimintaa on pystytty ylläpitämään. Taloudellinen niukkuus tarjoaa aina myös momentumin uudistukseen, jossa karsitaan vähemmän tärkeää tai jopa strategisen tavoitteen kannalta vahingollista ja keskitytään oleelliseen. Onnistuessaan uudistukset merkitsevät sekä hallintomenojen vähenemistä että henkilöstön voimavarojen kohdentamista entistä tehostetummin kirkon ydintehtävään: Jumalan sanan ja sakramenttien jakamiseen, kristillisen sanoman levittämiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen.

Ärade kyrkomötesdelegater!

I det här rummet sitter den grupp som bär ansvar för att vår kyrka förverkligar den uppgift som har anförtrotts den. Vår utmaning är att förnya kyrkans förvaltning så, att resurser kan riktas allt effektivare till kyrkans kärnuppgift: att sprida Guds ord och att förverkliga kärleken till nästan. Jag önskar er Guds välsignelse och vishet i de viktiga besluten under den här mötesveckan!

Herra Arkkipiispa, hyvät piispat ja kirkolliskokousedustajat!

Tässä huoneessa istuu se joukko, joka kantaa vastuun siitä, että kirkkomme toteuttaa sitä tehtävää, joka on sille uskottu. Vaikka olen tässä viitannut Suomen eduskuntaan ja kirkkolakiin, tiedämme kaikki, että kirkon varsinainen toimeksianto on tullut eduskuntaa korkeammalta taholta. Tässä syvemmässä ja vakavammassa mielessä kirkolla on tehtävä, jota mikään muu taho ei voi yhteiskunnassa täyttää: pitää esillä lain ja evankeliumin sanomaa, kertoa Jumalan tahdosta mutta ennen kaikkea syntien sovituksesta.
Presidentti Kyösti Kallio kehotti raskaalla hetkellä jouluna 1939 suomalaisia: ”Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan Sanan uudestiluovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset. “Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä”. Tuolloin valtion päämies katsoi tarpeelliseksi kantaa julkisesti huolta kansakunnan hengellisestä tilasta, kriisinkestävyydestä ja perusarvoista. Nyt tuo haaste on teillä herra arkkipiispa, hyvät piispat ja arvoisat kirkolliskokousedustajat, joiden joukkoon itsekin valtioneuvoston määräämänä lukeudun.

 

Hyvät kuulijat

Näillä ajatuksilla tuon valtioneuvoston tervehdyksen kirkolliskokoukselle ja toivotan
kaikille teille rohkeutta, viisautta ja Jumalan siunausta vaativassa tehtävässänne.

Tiedote: Räsänen: Lapsiperheiden asema paranee

TIEDOTE 21.3.2013

Päivi Räsänen, sisäasiainministeri, puheenjohtaja (kd.)

Julkaisuvapaa

Räsänen: Lapsiperheiden asema paranee
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on tyytyväinen, että vaikeassa taloustilanteessa hallitus pystyi tekemään kehysriihessä ratkaisuja, jotka tukevat työllisyyttä ja pk-yrittäjyyttä sekä parantavat lapsiperheiden asemaa. Nämä olivat kristillisdemokraattien kärkitavoitteet kehysneuvotteluihin lähdettäessä.
Kristillisdemokraattien tavoite kotihoidon tuen tason ja keston säilyttämisestä nykytasollaan saavutettiin. Samalla lisätään perheiden valinnanvapautta uuden joustavan hoitorahan kautta. Joustava hoitoraha mahdollistaa perheen ja työn paremman yhteensovittamisen.
Yhteisöveron lasku tukee työllisyyttä ja parantaa Suomen kilpailukykyä. Osinkoverotuksen uudistamiseen löydettiin malli, joka kannustaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvuun. Yritysverotuksen kokonaisuudistus auttaa säilyttämään työpaikat Suomessa. Yritysverotuksen linjaukset toteutuivat kehysneuvotteluissa kristillisdemokraattien tavoitteiden mukaisesti. Pienyrittäjyyttä tukee lisäksi kotitalousvähennyksen korottaminen.
Suomalaisten turvallisuuden kannalta on tärkeää, että terrorismin torjunta sai lisävoimavaroja ja rajatarkastusten henkilötyövuosia lisätään merkittävästi.

TIEDOTE: Sisäministeri Päivi Räsänen osallistui presidentti Obaman rukousaamiaiselle

TIEDOTE

 

Sisäministeri Päivi Räsänen osallistui presidentti Obaman rukousaamiaiselle

 

Sisäministeri Päivi Räsänen osallistui virkamatkallaan USA:ssa presidentti Obaman rukousaamiaiselle yhdessä kongressin, senaatin, USA:n johtajien ja kansainvälisten vieraiden kanssa. Kaiken kaikkiaan edustettuna  oli 160 eri maata. Ministeri Räsänen tapasi aamiaisella myös Serbian pääministerin.

 

Rukousaamiaisen pääpuhujana oli Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Obaman puhe oli hyvin henkilökohtainen ja kertoi muun muassa virkaanastujaisten herättämistä tunteista. Obama nosti puheessaan esiin Raamatun merkityksen johtajuudessa ja sen, kuinka suuret amerikkalaiset presidentit ennen häntä ovat hakeneet viisautta Raamatusta. Hän pohti, kuinka Abraham Lincoln ja Martin Luther King, joiden Raamattuja käytettiin virkavalan vannomisessa, olivat hakeneet toivoa uskosta epätoivon ja pelon hetkinä.

 

Presidentti Obama muistutti, että yleensä jokainen johtaja ja ihminen kohtaa elämänsä aikana vaikeuksia, jotka voi voittaa vain uskon avulla. Obama kertoi hakevansa itsekin Raamatusta viisautta, miten olla parempi perheenisä, aviomies ja presidentti. Hän korosti johtajille, että nöyryyden on oltava läsnä jokapäiväisessä toiminnassa.

 

- Obaman puhe osoitti, että sanastosta ei tarvitse siivota pois sanoja Jumala, rukous tai Raamattu ollakseen poliittisesti korrekti tai uskottava, toteaa sisäministeri Räsänen. Myös suomalaisille on hyvä muistuttaa, että usko vahvistaa siteitämme historiaan ja se yhdistää yhteisiin kansallisiin tavoitteisiin yli puoluerajojen.

 

Rukousaamiaisella korostui ajatus, että on aika laittaa erimielisyydet ja poliittiset kiistat sivuun ja rukoilla yhdessä paremman tulevaisuuden puolesta.

- Toivon, ettei tässä tilaisuudessa puhuttua unohdeta, sanoi presidentti Obama. Hän kertoi pohtineensa usein rukousaamiaisten jälkeen, kuinka samaa sanomaa tarvittaisiin joka päivä. Obama kertoi myös, että hänen henkilökunnassaan Valkoisessa talossa on pastori, jonka yksi tehtävä on sähköpostittaa hänelle päivittäin raamatunkohta.

 

Presidentti Obaman lisäksi tilaisuudessa puhuivat ja rukoilivat mm. USA:n merivoimien operaatiopäällikkö, amiraali Jonathan Greenert, USA:n sisäministeri Ken Salazar ja olympiakultamitalisti Gabrielle Douglas. Tilaisuuteen osallistuivat presidentin puoliso Michelle Obama, varapresidentti Joe Biden ja ulkoministeri John Kerry.

 

 

Kansallinen rukousaamiainen

- järjestetty vuodesta 1953, nyt 61. tapahtuma

-  vuosittainen Yhdysvaltain kongressin järjestämä tapahtuma, jossa pääpuhujana Yhdysvaltain presidentti

- useita muita puhujia ja oheistapahtumia

 

Lisätietoa: erityisavustaja Niklas Andersson, +358505597156

Kirkolliskokouspuhe

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Kirkolliskokous 6.11.2012
Turun kristillinen opisto

Herra arkkipiispa, arvoisat kirkolliskokousedustajat, bästa publik!

Mieheni synnyttyä viisilapsisen perheen kuopuksena kylään tullut vieras kiusoitteli sisaruksia kyselemällä pikkuveljen myyntihintaa. Kolmevuotias sisko haki tuohtuneena virsikirjan, piteli sitä käsissään väärin päin ja vastasi napakasti: ”Tässä kirjassakin sanotaan, että Niilo-Pekkaa ei myydä mistään hinnasta.” Kolmevuotias oivalsi kristillisen ihmiskuvan ytimen. Jokainen ihminen kokoon, väriin, ikään tai tuottavuuteen katsomatta, on luotu Jumalan kuvaksi ja sen vuoksi ihmisarvoa ei mitata rahassa, se on aina ehdoton ja täysi.

Kirkolla on koko historiansa ajan ollut yhteiskunnassamme arvojen suunnannäyttäjän tehtävä. Nelivuotiskertomuksen otsikko ”Haastettu kirkko” kuvaa iskevästi kirkon tilannetta moniarvoistuvassa Suomessa. Jäsenmäärän lasku, toimituksiin ja jumalanpalveluksiin osallistumisen sekä keskeisiin oppeihin uskomisen heikkeneminen merkitsevät kirkkoa hengellisenä auktoriteettinaan pitävien vähenemistä. Silti kirkkoa edelleen vakavasti kuunnellaan ja kirkon kannanotoilla on merkittävä painoarvo niin julkisessa sanassa kuin vaikkapa eduskunnan istuntosalissa.

Fyraårsberättelsen ”utmanad kyrka” beskriver kyrkans situation i dagens Finland med en bred flora av värderingar. De som håller kyrkan som sin andliga auktoritet minskar. Trots det kyrkans ställningstaganden har en samhällelig betydelse både i det offentliga ordet eller till exempel i riksdagens plenisal.

Värderade kyrkomötesdelegater!

I mitt tal lyfter jag upp tre aktuella teman som utmanar både staten och kyrkan att försvara människovärdet och att respektera livet.

Nostan esiin kolme ajankohtaista aihetta, joissa niin valtiolle kuin kirkolle lankeaa haaste puolustaa ihmisarvoa ja elämän kunnioitusta ja jotka toisaalta jakavat voimakkaasti mielipiteitä.

”Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa”. Israelin kansalle annettu, edelleen ajankohtainen neuvo kertoo ihmisyhteisöjen raadollisesta todellisuudesta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Muukalaisvastaisten ja rasististen ääriliikkeiden haasteeseen tulee vastata rohkeasti muistaen Martin Luther Kingin sanoja: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”

Muualta tulleiden määrä kasvaa työn, opiskelun ja perhesiteiden vuoksi mutta myös turvapaikkaa hakevina. Suomi kuuluu maailmassa ja Euroopassa harvoihin maihin, jotka ottavat vastaan kiintiöpakolaisia, hallitusohjelman mukaan 750 vuosittain. Maahanmuuttajien kotouttamisen tasoon ei voi olla tyytyväinen. Siitä kertoo kolminkertainen työttömyysriski kantaväestöön verrattuna.

Eduskuntatalon edessä nälkälakkoa pitäneet afgaanimiehet muistuttavat kipeästi turvapaikkaa hakevien hädästä. Myös kirkollisten vaikuttajien taholta on kiinnitetty huomiota heidän tilanteeseensa.
Maahanmuuttovirasto arvioi jokaisen hakemuksen yksilöllisesti, lakien ja kansainvälisten sopimusten pohjalta. Päätösten perusteluja ei voi käsitellä julkisuudessa salassapitovelvollisuuden vuoksi. Afganistanin turvallisuustilanne vaihtelee merkittävästi maakunnittain. Kielteisen päätöksen saaneella on mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen, joka arvioi valituksia itsenäisesti. Valituksen ollessa vireillä virasto ei voi ottaa asiaa uudelleen käsittelyyn, vaan se ratkaistaan oikeudessa.

Ulkomaalaislakiin ja perustuslakiin sisältyy ehdoton palautuskieltopykälä. Ketään ei saa palauttaa alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin kuuluu eriytetty lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta. Oman kulttuurinsa pohjalta hakijat voivat olettaa, että Suomessa poliitikot voisivat painostaa oikeuslaitosta tai viranomaisia. Päätökset yksittäisten henkilöiden turvapaikoista eivät Suomessa ole poliittisia! Eduskunnalla tai ministerillä ei ole lainmukaista toimivaltaa ratkaista turvapaikkahakemuksia. Tällä turvataan hakijoiden keskenään tasavertainen asema riippumatta tukijoukkojen koosta tai demonstraatioista. Muidenkin turvapaikanhakijoiden terveyden kannalta on vaarallista antaa signaalia nälkälakosta toimivana vaikuttamiskeinona.

Tänä syksynä pyritään päätökseen EU:n yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä. Yhtenäisillä menettelyillä ja vastaanotto-olosuhteilla vähennetään myös painetta siirtyä maasta toiseen paremman suojelun toivossa.

On syytä arvioida jatkuvasti, tukeeko kansallinen lainsäädäntömme niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta inhimillistä ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt turvapaikkapäätösten pohjana olevan maatiedon ajantasaisuuteen. Keväällä maahanmuuttovirasto teki tärkeän linjauksen, jonka mukaan turvapaikkaa hakevalta ei enää edellytetä uskonnollisen vakaumuksen salaamista välttyäkseen vainolta. Kiitän kirkkoa arvokkaasta työstä maahanmuuttajien ihmisarvoisen kohtelun edistämiseksi. Kannustan edelleen etsimään uusia väyliä ystävyyden ja yhteyden luomiseksi kantaväestön ja maahantulijoiden kesken.

Toiseksi nostan esiin keskustelun eutanasiasta. Kirkolla on siihen erityistä asiantuntemusta sairaalasielunhoidon osaamisen ja terveydenhuollon etiikkaan vaikuttaneen kristillisen ihmiskuvan kautta. Kirkon selkeää ääntä odotetaan tilanteessa, jossa lähes 80 % suomalaisista on ilmaissut kannattavansa eutanasialakia. Olisiko nyt tilausta viidennen käskyn selitykselle? Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista vaan potilaan elämän lopettamista esimerkiksi myrkkyruiskeella.

Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen. Kuolemaa ei voi tarkastella vain yksilön oman valinnan näkökulmasta. Kuolema on mitä suurimmassa määrin yhteisöllinen asia. Itsemurha koskettaa kipeästi kymmenien, jopa satojen ihmisten elämää. Sama koskee eutanasiaa, jota puolustetaan sillä perusteella, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kuolinhetkestään.

Lääkäriharjoittelussa kohtasin vanhuksen, joka kertoi halvaannuttuaan masentuneena kyselleensä lääkäriltään: “Mitä hyötyä meistä raihnaisista vanhuksista kenellekään on? Joutaisimme kuolla pois.“ Hän sai vastauksen: ”Te suoritatte yhteiskunnan tärkeintä tehtävää, sillä te opetatte meille, mitä on lähimmäisen rakkaus.” Ymmärsin viestin. Huolenpidosta riippuvat lähimmäisemme voivat avuttomuudellaan nostaa yhteisöstämme esiin arvot, jotka lopulta ovat menestyksemme kannalta avaintekijöitä. Yhteiskunta, joka rakentuu lähimmäisen rakkauden, ihmisarvon kunnioituksen ja keskinäisen huolenpidon varaan, kestää vaikeinakin aikoina. Historiakin osoittaa, että yhteiskunta, joka menettää nämä arvot, luhistuu – ajatellaanpa vaikka natsien hallitsemaa Saksaa.

Eutanasialailla viestittäisiin vammaisten ja sairaiden elämän arvottomuutta. Hollannissa merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja riippuvuuden pelko muiden avusta. Kuolemantoive sisältää usein kysymyksen: ”Olenko jo tarpeeton?” Kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla.

Kolmanneksi teemaksi nostan elämän alkuvaiheen suojelun. Hallitusohjelman tavoitteena on vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja selvittää tarve myöhäisimmän viikkorajan muutokseen sekä terveydenhuollon henkilöstön oikeuteen eettisin perustein kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta.

Abortti on Suomessa vaiettu tabu, Pandoran lipas, jonka avaamisen seurauksia pelätään. Aihe koskettaa kuitenkin paljon laajempaa joukkoa kuin ajattelemme. Aborttilain säätämisestä lähtien on tehty yli puoli miljoonaa aborttia. Tällä hetkellä keskeytetään noin 10 000 raskautta vuodessa eli yli 30 joka päivä. Keskuudessamme on satoja tuhansia naisia, jotka ovat omassa kehossaan kokeneet abortin, saman verran isiä, kymmeniä tuhansia abortteihin osallistuneita terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja satoja lakien säätämisestä vastuullisia päättäjiä.

Aiheeseen liittyy vastuun siirtelyä, mutta myös vaiettua surua ja syyllisyyttä. Vastaanotollani 80-vuotias nainen kertoi riipaisevasti kantaneensa yksin syyllisyyden taakkaa ja sen raskaita seurauksia nuoruudestaan saakka. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla.

Elämän hintaa arvioidaan rahassa, kun sikiöseulontojen kustannuksia verrataan vammaisten ihmisten elinkustannuksiin. Löydettyihin sairauksiin ei ole tarjolla parantavaa hoitoa vaan jo alkaneen elämän lopettaminen. Vaikka sikiödiagnostiikan yhteydessä korostetaan perheen omaa valintaa, seulontaohjelman järjestämisellä viestitään, etteivät vammaiset ole varauksetta tervetulleita keskuuteemme.

Aborttia puolustetaan sillä, että sikiö ei ole ihmispersoona, vaikka onkin hedelmöityksestä lähtien biologinen ihmisyksilö. Persoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Ominaisuudet kuvaavat ihmislajille ominaisia piirteitä mutta ovat ihmisyyden ehdoiksi mielivaltaisia. Kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivätkä syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset.

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. On kestämätöntä puolustaa omantunnon vapauden puutetta sillä, että näin vaikeutettaisiin aborttioikeuden toteutumista. Missään muussa maassa näin ei ole käynyt.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.

Käypä hoito- työryhmä suositti hiljattain myöhäisissä keskeytyksissä kaliumin ruiskuttamista sikiön sydämeen kuoleman varmistamiseksi. Suomessa vuosittain muutamissa kymmenissä tapauksissa abortoitu sikiö elää jonkun aikaa toimenpiteen jälkeen. Raskaus voidaan keskeyttää vammaisuuden perusteella 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden kohdalla ehdoton raja on 20 viikkoa. Keskoshoidon edistyessä ollaan absurdissa tilanteessa, jossa aborttirajaa varmuudella nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta.

Raskauden keskeyttäminen on aina eettinen ongelma, sillä siinä lopetetaan jo alkanut ihmiselämä. Myöhäisiin keskeytyksiin liittyy lisäksi yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelmia, sillä niissä vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan.

Arvoisat kirkolliskokousedustajat!

Jaan kanssanne kätilöltä saamani kirjeen toivoen, että pohtisitte, miten kirkko voisi vastata hätään. Hän kirjoitti: ”Minulle oli jaettu keskeytyspotilas, jolla oli jo raskausviikkoja lähes 23. Syy keskeytykseen oli leikkauksella korjattavissa oleva vamma. Toivoin, ettei lapsi syntyisi vuoroni aikana, jotta en näkisi tekojeni seurauksia. Toisin kuitenkin kävi. Lapsi huitoi käsiään ja yritti tehdä hengitysliikkeitä ainakin 10 minuuttia. Vanhemmat olivat kauhuissaan. Kävin toisessa huoneessa kysymässä lastenlääkäriltä, eikö mitään tosiaan tehdä vaikka synnytyssalissa saman ikäistä vauvaa virvoiteltiin.

Menin tapauksen jälkeen kansliaan ja itkin ääneen. Sanoin työkavereilleni etten enää koskaan tule hoitamaan yhtään raskaudenkeskeytystä. Olen katkerasti katunut tekoani, sitä että en puolustanut pientä syntymätöntä lasta. Minulla on Taivaassa häneltä todellakin anteeksi pyydettävää! Kiitos Jeesuksen sovitustyön olen saanut sen kaikesta huolimatta anteeksi.”

Abortista ei pidä vaieta, mutta siitä puhuttaessa tarvitaan ennen muuta kuoleman rajan ylittävää anteeksiantamisen ja armon sanomaa. Tässä kirkolla on etuoikeus rohkeasti pitää esillä lain ja evankeliumin sanomaa ja samalla puolustaa jokaisen Jumalan kuvaksi luodun elämää.

Till abort relateras massvis av skuld, behov av själavård och andligt stöd både bland familjerna och hälsovårdspersonalen. Man ska inte tiga om abort, men när man talar om det, behöver man framför allt annat evangeliets nåd och budskap som övervinner dödens gränser.

Ärade kyrkomötesdelegater!

Jag önskar er Guds välsignelse och vishet i de viktiga besluten under den här mötesveckan!

Kunnallisvaalien äänestyslaimeus osoitti, että kansalaiset eivät syttyneet puheista, joita hallitsivat vaikeat käsitteet, sotet, ervat ja hallintohimmelit. Toivon vilpittömästi, että koolla oleva kirkolliskokous ja kirkon edustajat onnistuvat meitä poliitikkoja paremmin sanomansa esittämisessä ja ydinkysymyksiin paneutumisessa. Tähän teillä on erinomaiset edellytykset, sillä kirkon viesti oikein esitettynä koskettaa jokaista, ulottuu syvälle ihmisen sisimpään ja kauas kuoleman rajan yli.

Toivotan teille arvoisa arkkipiispa ja kirkolliskokousedustajat sekä henkilökunta Jumalan siunausta ja Hänen antamaansa viisautta kokousviikon tärkeisiin ratkaisuihin!

Vastuun kantaminen jatkuu

Vaalikampanjan tiimellyksessä Suomen kuntia kiertäessäni kunnioitukseni itsensä likoon panneita ehdokkaita kohtaan edelleen kasvoi. Kiitän lämpimästi jokaista teistä 1870 ehdokkaasta, jotka annoitte nimenne ja kasvonne halulle kantaa vastuuta lähiyhteisöistänne! Kiitän myös 93 048 äänestäjää, jotka antoivat tukensa ehdokkaillemme! Perussuomalaisten taannoisen jytkyn laineet tuntuivat vielä näissä vaaleissa muiden puolueiden kannatuksessa. Näissä oloissa on syytä olla kiitollinen tästä tuloksesta.

Vaalien suurin yllätys oli alhainen äänestysprosentti 58,2. Ennakkoäänestyksen aikaan uumoiltiin äänestysaktiivisuuden lisääntymistä, mutta toisin kävi.

Vastuuta laiskasta äänestysaktiivisuudesta ei voi sälyttää ehdokkaitten päälle. He tekivät parhaan kykynsä mukaan työtä, jotta uurnille olisi herätty. Olisiko äänestysvelttous yhteydessä myös politiikkaan yhdistettyihin kielteisiin mielikuviin?
Yhteisten asioiden hoitamisen alituinen leimaaminen negatiivisesti pitäisi lopettaa. Tässä myös medialla on oma vastuunsa. Oma kokemukseni puoluetoiminnasta on kaukana siitä kuvasta, joka tulee vastaan torisyytöksissä likaisesta pelistä, kieroilusta ja pettämisestä. Poliittisen päätöksenteon etiikkaa on toki syytä suurennuslasilla valvoa, mutta rehellisyyden tähden hyvistä päätöksistä ja pyrkimyksistä tulisi kertoa yhtä lailla.

Saimme noin 300 valtuustopaikkaa ja sen myötä tuhansia muita luottamustehtäväpaikkoja. Jokaisen ehdokkaan panos oli arvokas, monissa täpärissä tilanteissa suorastaan ratkaiseva. Ehdolle asettuminen oli myös tärkeä tuki kristillisdemokraattien tavoitteille – tällä joukolla yhdessä puolustimme kestäviä arvoja lähimmäistemme parhaaksi. Siksi toivon, että kukaan ei tuloksestaan lannistuisi. Jatketaan yhdessä työtä isänmaamme ja kotiseutujemme hyväksi, toinen toistamme tukien!

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 1.11.2012.

Isänmaa tarvitsee sinua!

Puolueemme emerituspuheenjohtaja Esko Almgren asettuu ehdolle kunnallisvaaleihin Kotkan valtuustoon. Ikää hänellä on 80 vuotta ja valtuustoura jatkunut katkeamatta vuodesta 1965 lähtien, lähes 50 vuoden ajan. Esko on loistava esikuva meille nuoremmille sitoutumisesta, uskollisuudesta ja aatteen palosta. Eskon syvällistä ja laajaa kokemusta tarvitaan niin paikallisesti kuin koko puolueessamme. Lappeenrannan torilla tapasin 18-vuotiaan Hilla Ryösön, jolla on kiireinen abiturienttivuosi edessä, mutta hän lupautui ehdokkaaksi syksyn vaaleissa ja esittäytyi rohkeasti toritapahtumassa yleisön edessä. Hillan vahvuus on tuoreessa nuoren sukupolven näkökulmassa poliittiseen päätöksentekoon.

Kristillisdemokraateilla on jo lähes 1300 ehdokasta. Välitän lämpimät kiitokset jokaiselle teistä! Urakka on kuitenkin kesken, sillä olemme asettaneet tavoitteeksi 1800 ehdokasta, eikä yhtään haittaa vaikka saisimme enemmänkin. Kokemus osoittaa, että mitä enemmän meillä on ehdokkaita, sitä enemmän saamme valtuutettuja. Ja mitä suurempi on puolueemme kannatus kunnallisvaaleissa, sitä vahvemmin pystymme vaikuttamaan kautta koko Suomen kotiseutujemme menestykseksi ja lähimmäistemme parhaaksi.

Siksi haastan sinut asettamaan itsellesi kysymyksen: ”Voisinko minä palvella kotiseutuani asettumalla ehdokkaaksi?” Korkea tai vähäinen ikä ei ole este. Jokainen tuo ehdokkuuteen oman näkökulmaansa elämään – oman koulutuksensa, työtilanteensa tai perheen tai perheettömyyden. Kiireisessä elämäntilanteessa ehdokkuus on mahdollista ottaa kevyemmin. Nyt on myös ajankohtainen hetki kysellä muita ehdokkaiksi, niitäkin, jotka eivät tätä lehteä lue. Oleellista on tahto vaikuttaa kestävien, kristillisten arvojen puolesta.

 

julkaistu kolumnina kd-lehdessä 23.8.2012.