Puheet

RSS

Ryhmäpuheenvuoro sisäisestä turvallisuudesta

KD:n ryhmäpuheenvuoro 21.9.2021
Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta
Eduskuntaryhmän pj., kansanedustaja Päivi Räsänen
Julkaisuvapaa puhuttuna n. klo 14.50

 

Sisäisen turvallisuuden selonteko on ideologisesti värittynyt ja jää korulauseiksi ilman riittäviä resursseja

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Päivi Räsäsen mielestä valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden selonteko selonteko jää tyhjiksi korulauseiksi ilman resursoituja mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteet.
– Hallituksen päätös olla lisäämättä riittäviä määrärahoja poliisille osoittaa, ettei sisäinen turvallisuus ole paksusta selonteosta huolimatta hallituspuolueiden prioriteettilistalla korkealla, entinen sisäministeri arvioi.

– Ministeri Ohisalon selonteko on läpeensä ideologisesti värittynyt. Huomio hajaantuu politiikan eri sektoreille. Nuorisorikollisuuden, kouluväkivallan, järjestäytyneen rikollisuuden, kuten kovan luokan huumerikollisuuden tai terrorismin torjunnan keinoiksi eivät riitä maalailut ilmastopolitiikasta, tasa-arvopolitiikasta tai sananvapauden rajoittamisesta. Syrjäytyminen ja köyhyys ovat merkittäviä turvallisuusuhkia, mutta niiden torjuntaan tarvitaan ensisijaisesti sosiaalipolitiikan keinoja.

Räsäsen mukaan Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolestunut ylätasolla kulkevien maalailuiden ja turvallisuustekojen välisestä ristiriidasta.
– Jätimme parlamentaarisessa seurantaryhmässä yhteisen varauman muun opposition kanssa, kun esityksiämme ei otettu riittävällä tavalla huomioon.

Poliisin tietojen mukaan huumausaineiden käyttäjien määrät ja käyttömäärät ovat kasvaneet merkittävästi kaikissa ikäryhmissä, myös lasten ja nuorten keskuudessa.
– Puheet huumeiden laillistamisesta ja niiden käytöstä aiheutuvien ongelmien vähättely antavat väärän signaalin ja pahentavat ongelmaa, Räsänen näpäytti.

Yhteys: Päivi Räsänen p. 050 511 3065, [email protected]

***

Ohessa ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:

Arvoisa puhemies,

Sisäisen turvallisuus on valtion ydintehtävä. Yhteiskunnan tulee vahvistaa luottamusta siihen, että Suomi on turvallinen maa asua, elää, tehdä työtä ja yrittää. Viranomaisten toimintaedellytykset ja suorituskyky on turvattava. Hallituksen päätös olla lisäämättä riittäviä määrärahoja poliisille osoittaa, ettei sisäinen turvallisuus ole paksusta selonteosta huolimatta hallituspuolueiden prioriteettilistalla korkealla.

Selonteon ykköstavoitteena pitäisi olla puitteiden luominen turvallisuusviranomaisten toimintakyvylle. Fokus tulisi olla sisäisen turvallisuuden keinoissa. Ministeri Ohisalon selonteko on läpeensä ideologisesti värittynyt. Huomio hajaantuu politiikan eri sektoreille. Nuorisorikollisuuden, kouluväkivallan, järjestäytyneen rikollisuuden kuten kovan luokan huumerikollisuuden tai terrorismin torjunnan keinoiksi eivät riitä maalailut ilmastopolitiikasta, tasa-arvopolitiikasta tai sananvapauden rajoittamisesta. Syrjäytyminen ja köyhyys ovat merkittäviä turvallisuusuhkia, mutta niiden torjuntaan tarvitaan ensisijaisesti sosiaalipolitiikan keinoja.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolestunut ylätasolla kulkevien maalailuiden ja turvallisuustekojen välisestä ristiriidasta. Jätimme parlamentaarisessa seurantaryhmässä yhteisen varauman muun opposition kanssa, kun esityksiämme ei otettu riittävällä tavalla huomioon.

Alaikäisten väkivaltarikollisuuden osalta viime vuosi oli synkin kymmeneen vuoteen. Nuorten kanssa työskentelevät kertovat kouluissa järjestetyistä tappeluista, takavarikoiduista teräaseista ja itsetuhoisista ajatuksista. Alaikäisiä epäillään henkirikoksista, jopa 10-vuotiaita on osallistunut väkivaltaisiin ryöstöihin. Tähän kehitykseen on puututtava nyt. Poliisi varoittaa, että Suomeen on syntymässä multietnisiä katujengejä ja pelkää Suomen ajautuvan Ruotsin tielle, jossa jengiytyminen on lähtenyt käsistä.

Nuorten rikokset ovat vahvasti kytkeytyneitä huumeisiin. Poliisin tietojen mukaan huumausaineiden käyttäjien määrät ja käyttömäärät ovat kasvaneet merkittävästi kaikissa ikäryhmissä, myös lasten ja nuorten keskuudessa. Puheet huumeiden laillistamisesta ja niiden käytöstä aiheutuvien ongelmien vähättely antavat väärän signaalin ja pahentavat ongelmaa.

Poliisin kotihälytystehtävät ovat lisääntyneet. Tämän vuoden alkupuoliskolla nähtiin kasvua seksuaalirikosten, kiristysrikosten ja liikennerikosten määrässä. Tutkinta-ajat pidentyivät, yhtenä syynä lisääntynyt kyberrikollisuus. Jos poliisien määrää vähennetään, kansalaisten avunsaanti viivästyy, rikosten tutkinta-ajat pitenevät tai niitä ei tutkita lainkaan ja liikenteen valvonta heikkenee. Samaan aikaan on pystyttävä reagoimaan yhteiskunnan muuttuviin oloihin, esimerkiksi mahdolliseen pakolaisvirtaan. Poliiseja, rajavartijoita ja hätäkeskustyöntekijöitä tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Arvoisa puhemies,

Poliisin ensi vuoden budjetti jää edelleen lähes 30 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Leikkaus tarkoittaa ainakin 300 henkilötyövuoden vähentämistä. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo, että näin vaikeaa tilannetta ei ole ollut hänen yli 39 vuoden poliisiuransa aikana. Sisäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa todetaan seuraavien vuosien resurssitilanteen vaarantavan ”lähes kaikkien sisäministeriön hallinnonalan viranomaisten tehtävien laadukkaan suorittamisen”.

Selonteossa poliisien määrä esitetään nostettavaksi 8200 poliisiin vuoteen 2030 mennessä. Poliisin rahoitusvaje on siis nyt korjattava, ei lyhytjänteisin lisäbudjetein, eikä vain tulevalle vuodelle vaan myös kehyksiin. Pelkästään poliisikoulutuksen opiskelijamäärien suunnitteluun tarvitaan tietoa resursseista vuosiksi eteenpäin. Poliisin on päästävä kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti ilman jatkuvaa uhkaa sopeutuksista. Sisäisen turvallisuuden selonteko jää tyhjiksi korulauseiksi ilman resursoituja mahdollisuuksia toteuttaa tavoitteet.

Puoluekokouspuhe 2021

Puoluekokous 2021

Hyvät puoluekokousedustajat!

Tyttäreni ehdotti 3-vuotiaalle pojalleen käyntiä Stockmannin hulluilla päivillä. Poika mietti hetken ja vastasi: ”Niin, kumpi mummola se olikaan?” Minullakin on ollut sellainen tunne, että olen elänyt hulluja päiviä sitten edellisen puoluekokouksemme. Koronapandemia kaikkine lieveilmiöineen on johtanut Suomen poikkeusoloihin. Tänään emme näe, rakkaat puoluekokousedustajat, kasvokkain, vaan aiemmin monelle täysin tuntemattoman käsitteen – Zoomin välityksellä. Myös eduskunta toimii edelleen osittain etätyössä, maskitettuna ja turvaväleillä.

Kaksi vuotta sitten alkoi myös prosessi, jonka seurauksena olen istunut tuntikausia kuulusteltavana Pasilan poliisiasemalla ja nyt valmistaudun vastaamaan Helsingin käräjäoikeudessa kolmeen syytteeseen kiihottamisrikoksista, jotka kaikki kytkeytyvät Raamatun opetuksiin.

Hullut päivät jatkuvat, mutta kukaan meistä ei ole valinnut tätä aikaa, jota nyt elämme. Kuningatar Esteriä rohkaistiin avaamaan suunsa ja toimimaan kansansa parhaaksi kysymyksellä: ”Kuka tietää, etkö juuri tällaista aikaa varten ole päässyt kuninkaalliseen arvoon?” Tämän saman kysymyksen ja haasteen voit esittää itsellesi, onpa asemasi vaikuttajana mikä tahansa.

Jokaiselle Suomessa asuvalle terveys ja turvallisuus ovat elämän tärkeimpiä arvoja. Eduskuntaryhmämme nostaa nämä kärkiteemoiksi syksyn eduskuntakeskusteluissa ja vaihtoehtobudjetissamme, samoin kuin puheenjohtajan esittämät ehdotuksemme talouden, työllisyyden ja yrittäjyyden kohentamiseksi.

Korona-aikana kasvanut hoitovelka uhkaa kriisiyttää perusterveydenhuollon. Hoitohenkilökuntaa on suurin joukoin siirretty koronatöihin. Siinä sivussa moni kansalainen on jäänyt vaille hoitoa, koska vastaanottoaikoja on peruttu niin terveydenhuollon kuin kansalaisten omasta aloitteesta.

Erityisen suuri hoitovelka on suun terveydenhuollossa. Helsingissä jäi viime vuonna toteutumatta neljännes kaikista vuoden käynneistä. Asiakas voi joutua odottamaan pelkästään takaisinsoittoa ajan varaamiseksi jopa kuukauden.

Resurssien kohdennus on arvioitava uudelleen kansanterveyden kokonaisedun mukaiseksi. Hallituksen on pikaisesti esitettävä toimet hoitovelan purkamiseksi. Koronatilannetta on rokotekattavuuden lisääntyessä siirryttävä seuraamaan tartuntalukujen sijaan sairaala- ja tehohoitokuormituksen mittareilla ja henkilöstöä palautettava testaus- ja jäljitystehtävistä perustöihinsä.

Epidemiatoimien lisäksi hoitojonojen kasvun taustalla on hoitajapula. Terveydenhuoltohenkilökunta kipuilee kasvavan työtaakan alla, ja moni suunnittelee alanvaihtoa. Hoitohenkilökunnan työssä jaksamiseen ja riittäviin resursseihin on panostettava, jotta hoitajakato ei lamaannuta koko terveydenhuoltoa.

Hallitus näyttää unohtaneen yhdessä sovitun, lakiin kirjatun tavoitteen, jonka mukaan vanhusten ympärivuorokautinen hoitajamitoitus on nostettava 0,7 huhtikuussa 2023. Tämä tarkoittaa yli 4400 hoitajan lisätarvetta valtakunnallisesti.

Hoitajien jättimäistä koulutustarvetta kiihdyttää myös lähivuosien eläköityminen. Seuraavien kymmenen vuoden aikana vanhuuseläkkeelle hoitoalalta on jäämässä 29 000 ja työkyvyttömyyseläkkeille 14 000 henkilöä. On myös vaara, että hoitajia siirretään kotipalveluista laitoksiin, jolloin kotiin vietävät palvelut heikkenevät entisestään ja omaishoitajien ahdinko kasvaa. Tässä tilanteessa ei ole varaa luopua yhdestäkään hoitajasta.

Liikuntapalvelujen rajoittaminen on rapauttanut suomalaisten kuntoa. Yksinasuvien ikäihmisten yli vuoden kestänyt eristäytyminen vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen toimintakykyyn. Hoitojonot mielenterveyspalveluissa ovat kasvaneet. Koulujen etäopetus, niin urheasti kuin suomalaiset opettajat siitä selvisivätkin, jätti jälkeensä paitsi oppimisvelkaa, myös huolen lasten ja perheiden hyvinvoinnista.

Hallitus laskee paljon sote-uudistuksen varaan. Siinä huomio kohdistuu kuitenkin hallintoon palvelujen sijaan ja mahdolliset myönteiset palveluvaikutukset seuraavat vasta vuosikausien viiveellä. Ajankohtaista perusterveydenhuollon kriisiä ja hoitajapulaa ei ratkaista aluevaltuustoissa, vaan se vaatii hallitukselta nyt konkreettisia toimia.

Eduskuntaryhmämme on erityisen huolissaan poliisin resurssitilanteesta. Poliisin ensi vuoden budjetti jää lähes 40 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, jos budjettiriihessä ei korjata tilannetta. Leikkaus tarkoittaa ainakin 450 henkilötyövuoden vähentämistä. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo, että näin vaikeaa tilannetta ei ole ollut aikaisemmin hänen yli 39 vuoden poliisiuransa aikana. Sisäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa todetaan, että seuraavien vuosien resurssitilanne ”vaarantaa lähes kaikkien sisäministeriön hallinnonalan viranomaisten tehtävien laadukkaan suorittamisen”.

Poliisin kotihälytystehtävät ovat lisääntyneet, ja alaikäisten väkivaltarikollisuuden osalta viime vuosi oli synkin kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden alkupuoliskolla nähtiin kasvua seksuaalirikosten, kiristysrikosten ja liikennerikosten määrässä. Tutkinta-ajat pidentyivät, yhtenä syynä lisääntynyt kyberrikollisuus. Jos poliisien määrää vähennetään, kansalaisten avunsaanti viivästyy, rikosten tutkinta-ajat pitenevät ja liikenteen valvonta heikkenee. Samaan aikaan on pystyttävä reagoimaan yhteiskunnan muuttuviin oloihin, esimerkiksi mahdolliseen pakolaisvirtaan. Poliiseja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Sisäisen turvallisuuden selonteossa poliisien määrä esitetään nostettavaksi 8200 poliisiin vuoteen 2030 mennessä. Vaadimme hallitusta korjaamaan poliisin rahoitusvajeen, ei vain tulevalle vuodelle vaan myös kehyksiin. Pelkästään poliisikoulutuksen opiskelijamäärien suunnitteluun tarvitaan tietoa resursseista vuosiksi eteenpäin. Poliisin on päästävä kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti ilman jatkuvaa uhkaa sopeutuksista.

Afganistanin hallinnon romahtaminen ja ajautuminen ääriliike Talebanin syliin on järkyttänyt nopeudellaan. Se on myös vakavan itsetutkinnan paikka kansainvälisessä yhteisössä. Suuri huoli kohdistuu naisten, tyttöjen, uskonnollisten vähemmistöjen kuten kristittyjen tai etnisten vähemmistöjen, esimerkiksi hazaravähemmistön turvallisuuteen ja tulevaisuuteen.

On varsin mahdollista, että Eurooppa näkee vielä v. 2015 kaltaisen pakolaisaallon. Nyt olisikin korkea aika käynnistää, ei ainoastaan Suomessa, vaan EU-tasolla keskustelu kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseksi ja hallitsemattoman pakolaisvyöryn ehkäisyksi. Suomen mahdollinen päätös kiintiön nostamiseksi on vaikutukseltaan vaatimaton sen rinnalla, että painopisteen muutos hallittuun humanitaariseen maahanmuuttoon tapahtuisi EU:n laajuisesti.

Tarjoamme maahanmuuttopolitiikkaan kolmannen tien äärilaitojen sijaan: Suomalaisen kulttuuriperinnön ja isänmaallisen kansallistunnon voi yhdistää muista kulttuureista tänne tulevien ihmisarvoiseen ja tasavertaiseen kohteluun. Samalla hallittu maahanmuuttopolitiikka huomioi yhteiskunnan kestokyvyn ja turvallisuuden.

Laittomaan ja ihmisuhreja aiheuttavaan salakuljetukseen perustuvaa pakolaisvyöryä tulee pyrkiä ehkäisemään, mutta sen sijaan panostaa kiintiöpakolaisiin, jotka otetaan suoraan pakolaisleireiltä ja sijoitetaan kuntiin.

Maailman pakolaisleireillä asuu kymmeniä miljoonia naisia, lapsia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia, joilla ei edes ole varaa maksaa matkastaan tuhansia euroja rikollisjärjestöille. Samalla on tiukasti huolehdittava siitä, että tänne tulevia kohdellaan ihmisarvoisesti eikä rasismille anneta kasvualustaa.

Ajaton ohje sopii myös tämän päivän Suomeen: ”Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niin kuin itseäsi.” (3. Moos. 19:33-34)

Kaikkialla ja kaikissa historian vaiheissa ihmisen keskeinen tarve on tulla rakastetuksi. Tehtävämme on rakentaa puitteita, joissa kansalaisyhteiskunta, lähiyhteisöt ja perheet saavat tilaa ja aikaa rakastaa ja hoivata. Siksi kristillisdemokraatit ovat koko historiansa ajan kamppailleet perheiden ja kotien hyvinvoinnin sekä omaishoivan puolesta. Aloitteestamme hyväksyttiin aikoinaan kotihoidontuki, jota yritetään vuosi vuoden jälkeen monelta taholta romuttaa.

Väestömme ikääntyy voimakkaasti ja syntyvyys on hienoisesta noususta huolimatta edelleen varsin alhaista. Tässä tilanteessa tarvitsemme myönteistä asenneilmapiiriä lapsiperheitä kohtaan.

Kotihoidontuen poistaminen lisäisi kustannuksia kunnallisen päivähoidon järjestämiseksi ja kuormittaisi jo entuudestaan ylisuuria varhaiskasvatuksen ryhmiä. Kunnallinen päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle yli kaksi kertaa enemmän kuin kotihoidontuki. Erityisen kallista on pienimpien lasten päivähoito.

Kolmen ikävuoden raja on perusteltu niin kehityspsykologian kuin infektiotautiriskien näkökulmasta. Alle kolmevuotias ei tarvitse kehityksensä kannalta niinkään virikkeitä tai ikätovereita vaan pysyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen, äidin ja isän syliä.

Kotihoidontuki tarjoaa perheille joustavan valinnanvapauden, jota ei tule kaventaa. Päätökset pikkulapsen hoitopaikasta tulee saada tehdä kodeissa.

Hallitus on joulukuussa tuomassa itsemääräämisoikeuteen perustuvan esityksen translaiksi.  Hanketta vauhdittavassa kansalaisaloitteessa juridisen sukupuolensa voisi muuttaa omalla ilmoituksella, ilman lääketieteellistä selvitystä. Myös lapsille on vaadittu oikeutta muuttaa sukupuolensa.

Tutkimusten mukaan murrosiän kokemukset sukupuoli-identiteetin epäselvyyksistä ovat valtaosin ohimeneviä. Hormonihoidot, rintojen poisto ja sukuelinten leikkaukset aiheuttavat palautumattomia vaurioita, joita monet katuvat vuosien jälkeen.

Suomen lainsäädäntö ei tunne kolmatta sukupuolta. Biologisestikin sukupuolia on vain kaksi. Intersukupuolisuus on sukupuolen kehityshäiriö, joista kärsiviä syntyy vain muutamia vuosittain. Transnuoret sen sijaan ovat pääsääntöisesti syntyneet normaalisti tyttöinä ja poikina. Keskustelussa on sekoitettu sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Myytti ”väärään sukupuoleen syntymisestä” on vaurioittanut yhä useamman nuoren elämän pysyvästi. Geneettinen sukupuoli on kirjoitettu jokaiseen soluun, kromosomistoon, eikä sitä voi muuttaa.

Sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset tarvitsevat tukea, mutta se ei saa tapahtua lasten kasvurauhan kustannuksella.

Äänestin ensimmäisen kerran 18-vuotiaana presidentinvaaleissa nykyisen puolueeni ehdokasta, Raino Westerholmia, sillä hän rohkeni puhua itäisen naapurimaamme ihmisoikeuksien puutteesta, samalla suomettumisen aikana oman maamme sanan- ja uskonnonvapaudesta. Puolueemme tarjosi vaihtoehdon, joka ei näyttäytynyt tympeänä poliittisena pelinä ja laskelmointina, vaan aitona aatteen palona. Myöhemmin nuorena lääkärinä asetuin puolueen ehdokkaaksi sen vuoksi, että tämä oli ainoa puolue, joka selkeästi puolusti ihmisarvoa ja oikeutta elämään äidin kohdusta luonnolliseen kuolemaan asti. Tämä kestävä arvopohja innoittaa edelleen työhön juuri tässä yhteisössä.

Kristillisdemokraattisessa ideologiassa jokaisen ihmisen ainutlaatuinen ihmisarvo on kaiken poliittisen toiminnan perusta. Silloin myös kaikkein heikoimmista huolehditaan. Ahkeruus, rehellisyys, kohtuullisuus, työn ja yrittämisen arvostus, perheistä huolehtiminen ja yhteisvastuun periaate sekä sanan- ja uskonnonvapaus ovat niitä kristillisestä maailmankuvasta perittyjä arvoja, joita eduskuntaryhmänä puolustamme kaikessa päätöksenteossa.

Eduskuntaryhmän puheenjohtajan puhe KD eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 24.8.2021

Eduskuntaryhmän puheenjohtajan puhe KD eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 24.8.2021

Päivi Räsänen

 

Hyvinvointivelka

Hyvät ystävät,

On hienoa kokoontua pitkästä aikaa fyysisesti, edes osittain. Pitkän koronakauden ajalta alkaa paljastua lasku, joka tulee maksettavaksi jälkeenpäin. Tapahtuma- ja kulttuurialan, ravintola- ja matkailualan yrittäjät ovat edelleen ahdingossa. Koronavelkaa joudutaan maksamaan euroissa, mutta myös kansalaisten hyvinvoinnissa.

Hoitohenkilökuntaa on siirretty perustehtävistään tehohoidon kapasiteettia varmistamaan, koronatestaajiksi, tartunnanjäljittäjiksi ja myöhemmin myös rokottajiksi. Siinä sivussa moni kansalainen on jäänyt vaille hoitoa, koska vastaanottoaikoja on peruttu niin terveydenhuollon kuin kansalaisten omasta aloitteesta. Tämä hoitovelka alkaa nyt realisoitua ja uhkaa kriisiyttää perusterveydenhuollon.

Erityisen suuri hoitovelka on suun terveydenhuollossa, kuten tänään tekemässämme kannanotossa toteamme. Esimerkiksi Kuopiossa hammashoidon hoitovelan purkamisen arvioidaan kestävän 1–3 vuotta. Helsingissä jäi viime vuonna toteutumatta 130 000 käyntiä hammashoidossa, jopa neljännes kaikista vuoden käynneistä. Asiakas voi joutua odottamaan takaisinsoittoa ajan varaamiseksi jopa kuukauden. Tällä hetkellä puhelua odottaa 10 000 helsinkiläistä.

Suomalaisten suita ei voi jättää hoitamatta sen takia, että hoitohenkilöstö on siirretty testaamaan ja jäljittämään koronatartuntoja. Resurssien kohdennus on pikaisesti arvioitava uudelleen koko kansanterveyden kannalta. Hallituksen tulisikin pikaisesti esittää suunnitelma hoitovelan purkamisesta. Koronatilannetta on rokotekattavuuden lisääntyessä myös siirryttävä seuraamaan tartuntalukujen sijaan sairaala- ja tehohoitokuormituksen mittareilla.

Epidemiatoimien lisäksi hoitojonojen kasvun taustalla on hoitajapula. Terveydenhuoltohenkilökunta kipuilee kasvavan työtaakan ja hoitovelan keskellä, ja moni suunnittelee alanvaihtoa. Hoitohenkilökunnan työoloihin, työssä jaksamiseen ja riittäviin resursseihin on panostettava, jotta hoitajakato ei tulevaisuudessa lamaannuta koko terveydenhuoltoa.

Hallitus laskee paljon sote-uudistuksen varaan. Sote-uudistuksessa huomio kohdistuu kuitenkin hallintoon palvelujen sijaan ja mahdolliset myönteiset vaikutukset palvelujen tasolla seuraavat vasta pitkällä viiveellä. Ajankohtaista perusterveydenhuollon kriisiä ja hoitajapulaa ei ratkaista aluevaltuustoissa, vaan se vaatii hallitukselta konkreettisia toimia.

Joka tapauksessa – riippumatta hallintorakenteesta – on tehtävä työtä, jotta kansalaiset saavat tarvitsemansa palvelut. Hoitovelan lisäksi korona-aikana on syntynyt myös muuta hyvinvointivelkaa. Koronarajoituksia on myös osin epätarkoituksenmukaisesti kohdistettu liikuntapalveluihin. Liikunnan väheneminen, myös etätyön seurauksena on jo lisännyt riskiä suomalaisten, etenkin nuorten kunnon rapistumiseen. Yksinasuvien ikäihmisten yli vuoden kestänyt eristäytyminen vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen toimintakykyyn. Nuoren ihmisen elämässä yli vuoden kestänyt poikkeuksellinen aika on pitkä ja jättää oman jälkensä. THL:n mukaan hoitojonot psykiatriassa ja lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa ovat kasvaneet. Koulujen etäopetus, niin urheasti kuin suomalaiset opettajat siitä selvisivätkin, jätti jälkeensä paitsi oppimisvelkaa, myös huolen lasten ja perheiden hyvinvoinnista. Hyvinvointivelan korko on kallista, ja siksi palveluihin on satsattava nyt.

 

Poliisin tilanne

Eduskuntaryhmämme on erityisen huolissaan poliisin resurssitilanteesta. Hallituksen kehyspäätös ei mahdollista poliisin toimintakyvyn ylläpitämistä nykyisellä tasolla. Poliisin ensi vuoden budjetti uhkaa jäädä 35–40 miljoonaa euroa alijäämäiseksi, jos syyskuun budjettiriihessä ei korjata tilannetta. Henkilötyövuosiksi muutettuna vaadittu leikkaus tarkoittaisi ainakin 450 henkilötyövuoden vähentämistä.

Poliisin kotihälytystehtävät ovat lisääntyneet, ja alaikäisten väkivaltarikollisuuden osalta viime vuosi oli synkin kymmeneen vuoteen. Tämän vuoden alkupuoliskolla nähtiin kasvua seksuaalirikosten, kiristysrikosten ja liikennerikosten määrässä. Tutkinta-ajat vastaavasti pidentyivät, yhtenä syynä lisääntynyt kyberrikollisuus. Jos poliisien määrää vähennetään, liikenteen valvonta heikkenee, kansalaisten avunsaanti viivästyy, ja rikosten tutkinta-ajat pitenevät. Samaan aikaan on pystyttävä reagoimaan yhteiskunnan muuttuviin oloihin, ja esimerkiksi mahdolliseen pakolaisvirtaan. Poliiseja tarvitaan enemmän, ei vähemmän.

Viesti hallitukselle on ollut pitkin vuotta yksiselitteinen: Sisäisen turvallisuuden selonteossa todettiin keväällä, että poliiseja tarvitaan lisää – määrä tulisi nostaa jopa 8200 poliisiin vuoteen 2030 mennessä. Hallintovaliokunta lausui alkukesästä julkisen talouden suunnitelman käsittelyn yhteydessä, että osa lakisääteisistä velvoitteista jää poliisilta hoitamatta, koska ”viranomaisille ei kyetä antamaan tehtävien asianmukaisen hoitamisen edellyttämää rahoitusta” (HaVL 23/2021vp). Sisäministeriön hallinnonalan toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2021–2025 todetaan, että seuraavien vuosien resurssitilanne ”vaarantaa lähes kaikkien sisäministeriön hallinnonalan viranomaisten tehtävien laadukkaan suorittamisen”.

Tämä ei tullut hallitukselle yllätyksenä, sillä se suunnitteli jo hallitusohjelmassaan lisäävänsä poliisien määrää ensi vuonna 7500:aan. Vaadimme hallitusta korjaamaan poliisin rahoitusvajeen, ei vain tulevalle vuodelle vaan myös kehyksiin. Poliisin on päästävä kehittämään toimintaansa ilman jatkuvaa uhkaa sopeutuksista. Tästä olemme tehneet ryhmänä myös kannanoton.

 

Kansainvälinen tilanne

Afganistanin hallinnon romahtaminen ja ajautuminen ääriliike Talebanin syliin on järkyttänyt nopeudellaan. Se on myös vakavan itsetutkinnan paikka kansainvälisessä yhteisössä. Kabulin lentokentän tilanne on edelleen suomalaistenkin näkökulmasta kriittinen, mutta samalla suuri huoli kohdistuu naisten, tyttöjen, uskonnollisten vähemmistöjen kuten kristittyjen tai etnisten vähemmistöjen, esimerkiksi hazaravähemmistön turvallisuuteen ja tulevaisuuteen.

On varsin mahdollista, että Eurooppa näkee vielä v. 2015 kaltaisen pakolaisaallon. Nyt olisikin korkea aika käynnistää, ei ainoastaan Suomessa, vaan EU-tasolla keskustelu kiintiöpakolaisjärjestelmän vahvistamiseksi, jotta hallitsemattomilta turvapaikanhakijoiden vyöryiltä voitaisiin välttyä. Suomen mahdollinen päätös kiintiön nostamiseksi on vaikutukseltaan kovin vaatimaton sen rinnalla, että painopisteen muutos hallittuun humanitaariseen maahanmuuttoon tapahtuisi EU:n laajuisesti.

Tilanne jättää varjon koko kansainvälisen yhteisön työhön. Kehitysyhteistyötä tulee edelleen kehittää, ja on muistettava, että kaikki kehittyvät maat eivät ole Afganistan. Iloitsemme, että budjettiesityksessä kasvatetaan nimenomaan kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyörahoituksen osuutta. Kansalaisjärjestöillä on vahvimmat yhteydet paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan, ja niitä kannattaa hyödyntää.

 

Hallituksen malli uhkaa rikkoa nekin sotejärjestelmän osat, jotka toimivat

Tiedote 1.6.2021

KD:n ryhmäpuheenvuoro sote-välikysymyskeskustelussa
Ryhmän pj, kansanedustaja Päivi Räsänen

Julkaisuvapaa puhuttuna n klo 15

Räsänen: ”Hallituksen malli uhkaa rikkoa nekin sotejärjestelmän osat, jotka toimivat”

 

KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan, kansanedustaja Päivi Räsäsen mukaan Kristillisdemokraattien päätös osallistua sote-välikysymykseen nousi suuresta huolesta.

  • Meillä ei ole luottamusta Marinin sotemallin kykyyn saavuttaa uudistuksen alkuperäiset tavoitteet. Malli uhkaa rikkoa nekin osat, jotka toimivat, kuten laajan kumppanuuden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Ehdotus myös tuottaisi kunnille huomattavasti enemmän muutoskustannuksia kuin hallitus on vaikutusarvioinnissaan laskenut, Räsänen muistutti pitämässään KD:n välikysymysryhmäpuheessa.

Tavoite palveluiden järjestäjien leveämmistä hartioista toteutuu, kun palveluiden järjestäjien määrää pienenee nykyisestä merkittävästi.

  • Ongelmallista kuitenkin on, että osa hyvinvointialueista on väkimäärältään pienempiä kuin keskisuuret kaupunkimme, joilla ei katsota olevan rahkeita enää jatkossa vastata tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä palveluista. Lisäksi hallituksen mallissa kolmasosa väestöstä jää perus- ja erikoispalveluiden integraation ulkopuolelle.

Räsäsen mukaan ehdotuksen suurimpia ongelmia on ollut koko hankkeen ajan rahoitusmalli, joka ei tuo kestävyyttä turvaamaan tulevaisuuden tasavertaiset palvelut. Esitys ei sisällä riittäviä kannustimia hillitsemään kustannusten kasvua.

  • Hallituksen piirissä näyttääkin olevan suuri kiusaus tarttua maakuntaveroon, vastoin parlamentaarisen työryhmän päätelmiä. Maakuntaveron käyttöönotto johtaisi syvenevään eriarvoistumiseen kansalaisten välillä. Kahden verottajan, kunnan ja valtion, sijaan meillä olisi pian neljä verottajaa, EU mukaan lukien. Kuka uskoo, ettei kokonaisverorasitus silloin kasvaisi?

 

 

Alla puheenvuoro kokonaisuudessaan:

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen:

 

Arvoisa puhemies,

Soteuudistusta on tehty jo 15 vuotta. Hajanainen ja moniportainen sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne sekä lisääntyvä palvelutarve ikääntyvän väestön vuoksi ovat huono yhdistelmä. Uudistusta tarvitaan, mutta vain sellaista, jolla kyetään turvaamaan tulevaisuuden palvelut käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

 

Alkuperäinen tavoite oli, että sosiaali- ja terveyspalvelut integroidaan riittävän leveille hartioille yhteiseen hallintoon ja budjettiin, jotta painopistettä kyetään siirtämään peruspalveluihin, varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Mitä myöhemmin sosiaalisiin ongelmiin tai sairauksiin puututaan, sitä suurempi tarve tulee kalliille erityispalveluille, esimerkiksi vaativalle erikoissairaanhoidolle tai lasten huostaanotoille.  Soteuudistusta pidetään merkittävimpänä rakenneuudistuksena kestävyysvajeen ratkaisuksi.

 

Kristillisdemokraattien päätös osallistua välikysymykseen nousi suuresta huolesta. Meillä ei ole luottamusta Marinin sotemallin kykyyn saavuttaa uudistuksen alkuperäiset tavoitteet. Malli uhkaa rikkoa nekin osat, jotka toimivat, kuten laajan kumppanuuden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Ehdotus myös tuottaisi kunnille huomattavasti enemmän muutoskustannuksia kuin hallitus on vaikutusarvioinnissaan laskenut.

 

Tavoite palveluiden järjestäjien leveämmistä hartioista toteutuu, kun palveluiden järjestäjien määrää pienenee nykyisestä merkittävästi. Ongelmallista kuitenkin on, että osa hyvinvointialueista on väkimäärältään pienempiä kuin keskisuuret kaupunkimme, joilla ei katsota olevan rahkeita enää jatkossa vastata tehokkaasti ikääntyvän ja harvenevan väestönsä palveluista. Lisäksi hallituksen mallissa kolmasosa väestöstä jää perus- ja erikoispalveluiden integraation ulkopuolelle.

Suurimpia ongelmia on ollut koko hankkeen ajan rahoitusmalli, joka ei tuo kestävyyttä turvaamaan tulevaisuuden tasavertaiset palvelut. Esitys ei sisällä riittäviä kannustimia hillitsemään kustannusten kasvua.

 

Hallituksen piirissä näyttääkin olevan suuri kiusaus tarttua maakuntaveroon, vastoin parlamentaarisen työryhmän päätelmiä. Maakuntaveron käyttöönotto johtaisi syvenevään eriarvoistumiseen kansalaisten välillä. Kahden verottajan, kunnan ja valtion, sijaan meillä olisi pian neljä verottajaa, EU mukaan lukien. Kuka uskoo, ettei kokonaisverorasitus silloin kasvaisi?

 

KD eduskuntaryhmä katsoo, että päävastuun tulee jatkossakin olla julkisella toimijalla. Hyvinvointialueilla tulee kuitenkin olla vapaus päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostopalveluina, palveluseteleillä tai henkilökohtaisilla budjeteilla.

 

Tällä hetkellä sotepalveluita tuottaa kaikkiaan 18 000 yritystä, joissa työskentelee 80 000 ihmistä. Monet näistä ovat paikallisia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tätä potentiaalia ei tule ajaa alas. Uudistusta ei tule tehdä niin, että rikotaan sitä, mikä toimii hyvin. Tuoreen selvityksen mukaan oikein kohdennetut sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisulkoistuksetkin ovat parantaneet palveluiden saatavuutta ja alentaneet kuntien kustannuksia. Yhteistyö yksityisen palveluntuottajan kanssa on tuottanut aitoja lähipalveluita, työpaikkoja,  elinvoimaa ja kustannussäästöjä. Hyviä tuloksia saatujen julkisten yhtiömuotoisten toimijoiden rooli jatkossa on epävarmalla pohjalla.

 

Soteuudistuksen ohella hallitus on valmistelemassa useita palvelukokonaisuuteen vaikuttavia erillisiä lakeja. Yksityislääkäripalveluiden kelakorvauksista luopuminen on ideologisesti motivoitu hanke, joka käytännössä vaikeuttaa lääkäripalveluiden saatavuutta etenkin pieni- ja keskituloisille ja lisää painetta terveyskeskuksiin. Osa palveluista on erittäin vaikeasti julkisella sektorilla paikattavissa. Esimerkiksi gynekologi- tai silmälääkäripalvelut haetaan pääosin yksityissektorilta, samoin merkittävä osa suun terveydenhuollosta.

 

Pelkkä rakenteen uudistus ei takaa painopisteen siirtymistä kalliista erikoispalveluista peruspalveluihin, vaan tarvitaan toiminnallisia uudistuksia rinnalle: velvoittavasti nopeampaa hoitoon pääsyä lääkärin vastaanotolle, mielenterveys- ja päihdepalveluiden terapiatakuun toteuttamista sekä kattavasti kuntoutusta parantamaan ikäihmisten toimintakykyä ja vähentämään laitospaikkojen tarvetta. Samalla osaavista lääkäreistä, hoitajista ja sosiaalityöntekijöistä tulee huolehtia.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kaikissa ikäluokissa. Lastensuojelu ei pysty vastaamaan tämän hetken palvelutarpeeseen. Vanhuspalveluissa, niin kotihoidossa kuin ympärivuokautisessa palvelussa on mittavia puutteita ja riittävän hoitajamitoituksen saavuttaminen edellyttää tuhansien hoitajien lisäystä.  Koronaepidemian jälkilaskut ovat maksamatta ja hoito- ja palvelujonojen purkaminen vaativat hallitukselta pikaisia ratkaisuja.

Kannatan edusta Ikosen esitystä epäluottamuslauseeksi.

 

Vaihtoehtobudjetin esittelypuheenvuoro

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen

Vaihtoehtobudjetin esittelypuheenvuoro

02.12.2020

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa vuodelle 2021 huomioidaan koronakriisin aiheuttama vaikea taloustilanne. Kunnat, sairaanhoitopiirit, yritykset sekä työnsä ja toimeentulonsa menettäneet ihmiset tarvitsevat tässä tilanteessa tukea.

 

On perusteltua ottaa velkaa kriisin keskellä. Samalla tarvitsemme päätökset sellaisista rakenteellisista uudistuksista ja työllisyystoimista, jotka antavat luottamuksen siihen, että veloista myös selviydytään. On surkeaa, että hallitus ei ole saanut tarvittavista työllisyystoimista vielä minkäänlaisia esityksiä aikaan, toivottavasti saisitte tähän vauhtia kristillisdemokraattien työllisyyspaketista, jonka julkaisimme viime viikolla vaihtoehtobudjetin yhteydessä. Olisi myös pitänyt perua hallitusohjelman hankkeet, jotka lisäävät pitkällä aikavälillä kuntien, yritysten ja suomalaisten veronmaksajien taakkaa. Kymmenien miljardien velanotosta huolimatta hallitus on ryhtynyt merkittäviin veronkiristyksiin. Tässä tilanteessa tarvitsemme veronkiristysten sijaan veroelvytystä, pitääksemme talouden pyörät pyörimässä.

Eduskuntaryhmämme esittää useita kohdennettuja veronkevennyksiä, joilla parannetaan yritysten toimintaedellytyksiä sekä ihmisten toimeentuloa. Esitämme polttoaineveron kevennystä, lämmityspolttoaineiden veronkiristyksen perumista sekä kotitalousvähennyksen palauttamista hallituksen viime vuoden leikkausta edeltävälle tasolle. Samalla esitämme tuloverotuksen keventämistä niin, ettei kenenkään palkansaajan verotus kiristy ensi vuonna. Yrittäjyyttä tukisimme nostamalla arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 20 000 euroon.

Koronakriisin myötä lapsiperheiden taloudelliset haasteet ovat lisääntyneet. Talouden pitkän aikavälin suurin ongelma, syntyvyyden vähentymisen aiheuttama väestön ikärakenteen vääristymä, ei ole hävinnyt mihinkään ajankohtaisen koronakriisin aikana. Esitämme useita parannuksia lapsiperheille. Lapsen saaville perheille ehdotamme 1000 euron kertaluontoista lisälapsilisää. Ottaisimme myös käyttöön tuloverotuksen lapsivähennyksen. Lisäksi KD esittää monilapsisten perheiden varhaiskasvatusmaksujen keventämistä niin, että sisarusten maksut poistettaisiin kokonaan. Tämä lisäisi työllisyyttä ja parantaisi lapsiperheiden asemaa.

KD panostaisi myös oppisopimiskoulutukseen ja torjuisi syrjäytymistä etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan avulla. Toisen asteen opiskelijoiden oppimateriaalilisää korotettaisiin ja se ulotettaisiin koskemaan entistä useampia perheitä. Oppivelvollisuuden laajentamista ei pidä toteuttaa tässä tilanteessa. Hallituksen uudistus uhkaa romuttaa toisen asteen opintojen laadun, kun resurssit kohdennetaan liian myöhään ja niistäkin suuri osa oppimateriaaleihin ja koulumatkoihin. Hallituksen lupaama rahoitus ei riitä korvaamaan kaikkia uudistuksesta syntyviä lisäkuluja.

Lapsiperheiden tilanteen lisäksi kannamme huolta terveydenhoidosta ja erityisesti vanhustenhoidon tilasta. Uuden hoitajamitoituksen täytäntöönpano on siirretty usean vuoden päähän, käytännössä seuraavan hallituksen vastuulle. Moni hoivaa nyt tarvitseva vanhus ei enää näe tuota päivää. KD eduskuntaryhmä lisäisi välittömästi 50 miljoonaa euroa vanhustenhoidon, saattohoidon tason parantamiseksi ja lisähenkilökunnan palkkaamiseksi. Samalla esitämme omaishoidon tuen muuttamista verovapaaksi tuloksi.

Vastoin eduskunnan selkeää tahtotilaa hallitus on jättänyt ruoka-apua jakavien yhdistysten tuen pois talousarviostaan. KD vaatii ruoka-avulle pysyvää määrärahaa sekä selkeitä käytäntöjä ja sääntöjä tuen jakamiseen. Palauttaisimme myös keliakiakorvauksen ja ottaisimme käyttöön terapiatakuun.

Verotuksen painopistettä on siirrettävä terveydelle ja ympäristölle haitallisiin tuotteisiin. KD keventäisi hedelmien ja kasvisten verotusta ja ottaisi samalla käyttöön terveysperusteisen veron tuotteisiin lisätylle sokerille.

Emme hyväksy Suomen osallistumista EU:n elpymisvälineeseen ja vastustamme unionin sisäisten tulonsiirtojen ja yhteisvastuullisuuden kasvattamista. Suomi saa uudesta elpymisvälineestä noin 3 miljardia euroa ja joutuu maksamana siitä yli 6 miljardia. Vuositasolla osallistuminen EU:n elpymispakettiin lisää suomalaisten veronmaksajien taakkaa yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa vuosina 2028-2058. Kun EU on kerran ottanut käyttöön yhteisvastuulliset rahanjakomekanismit, on todennäköistä, että niiden kokoa tullaan kasvattamaan jatkossa. KD:n linja merkitsisi jo ensi vuodelle 85 miljoonan euron säästöä jäsenmaksuissa.

Kokonaisuudessaan ryhmämme esittää maltillisia määrärahalisäyksiä. Elvyttäisimme taloutta tarkkaan harkituilla ja kohdennetuilla veronkevennyksillä. Vaihtoehtomme on tasapainoinen, sillä esitämme samalla, miten rahoittaisimme uudistuksemme.

Valtion talouden tulopuolta KD vahvistaisi mm. terveysperusteisen veron käyttöönotolla ja rajaamalla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovapautta. Menoja ryhmä vähentäisi uudistamalla asumistukijärjestelmää. Kertaluonteisia lisätuloja ryhmän vaihtoehdossa saataisiin perumalla Ilmastorahaston pääomittaminen sekä vähentämällä Sitran pääomaa. Sitralta tuloutettavat varat käyttäisimme kertaluonteisiin avustuksiin yritysvetoisille kehityshankkeille, joiden avulla voidaan saada uutta kasvua.

Vaihtoehtobudjetin yhteydessä KD esitti työllisyyspaketin, jonka avulla voitaisiin tavoitella jopa 100 000 uutta työllistä lähivuosien aikana.

Kokonaisuudessaan KD eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetti lisäisi valtion menoja 322 miljoonalla eurolla ja vähentäisi verotuloja 893 miljoonalla eurolla. Lisätuloja ja menosäästöjä vaihtoehtobudjetissa on esitetty 1,6 mrd. euron edestä. Vaihtoehtobudjetti vähentäisi valtion velanottotarvetta vajaalla 500 miljoonalla eurolla.

 

Lisätietoa:
https://www.kd.fi/politiikka/ohjelmat/kdn-vaihtoehtobudjetti-2020/

https://www.kd.fi/politiikka/ohjelmat/kdn-tyollisyyspaketti-2020/

 

KD eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko VNS 4/2020 vp

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro 11.11.2020

Kansanedustaja, ryhmäpj. Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies!

 

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä allekirjoittaa selonteon tärkeät pääperiaatteet, laajan yhteisymmärryksen turvata maamme alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys, vahvistaa turvallisuutta ja hyvinvointia sekä maamme kansainvälistä asemaa niin YK:n, EU:n, NATO:n kuin kahdenvälisissäkin suhteissa.

 

Selonteon painotuksissa näkyy hallituksen ideologinen agenda. Sinänsä tärkeitä ilmasto- ja ympäristöasioita mainitaan sanoinakin lähes sata kertaa. Itse pääasia, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja sen tavoitteet uhkaavat jäädä varjoon.

 

Terrorismin uhka saa vakavuuteensa nähden melko pienen osion. Terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä on maassamme useita satoja ja hallituksen myötävaikutuksella Al-Holin leiriltä on tuotu lisää henkilöitä, joilla on kytkentöjä terroristiseen toimintaan. Viimeisimmät iskut Euroopassa ovat osuneet arvojemme ytimeen. Hyökkäykset ovat kohdistuneet kirkkoihin ja synagogiin, joista on perinteisesti haettu turvaa. Tämä uhka on otettava Suomessakin vakavasti.

 

Turkin kannanotot terrori-iskujen jälkeen kuvaavat asenteenmuutosta ja ennustavat radikaali-islamin nousua. Turkin etääntyminen eurooppalaisista arvoista ja kehitys alueensa autoritääriseksi suurvallaksi vaikuttaa merkittävästi Euroopan ja lähialueiden turvallisuuteen. Tämä on näkynyt jo Vuoristo-Karabahin kriisissä Turkin toimiessa avoimesti Armeniaa vastaan.

 

Kiinan kauppapolitiikasta on tullut jykevä osa kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa. Kauppasota on toki parempi, kuin sotilaallinen selkkaus, mutta sen seuraukset voivat olla massiivisia. Kiina vahvistuu taloudellisen menestyksensä ansiosta kovaa vauhtia myös sotilaallisesti.

 

Koronakriisin vaikutukset kansainväliseen politiikkaan ja talouteen tulee huomioida. Rajat ylittävien terveysuhkien, erityisesti pandemioiden torjuminen edellyttää varautumista huoltovarmuuteen lääkkeiden, tarvikkeiden, ruuan ja energian osalta. Suomalaista maataloutta ei selonteossa mainita, mutta näemme sen keskeisenä varautumisen välineenä. Terveysturvallisuutta edistää myös ruohonjuuritasolle kohdennettu kehitysyhteistyö, jonka avulla voidaan ehkäistä kriisejä ja tukea hauraimpia maita.

 

Suomi tavoittelee paikkaa YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Tällä hetkellä jäseninä on mm. Afganistan, Pakistan ja Bahrain, joilla on itsellään pitkä matka ihmisoikeuksien toteutumiseen. Suomella tulee olla rohkeutta ottaa esille myös neuvoston jäsenyydestä päättävien maiden ihmisoikeusongelmia.

 

Suomen pyrkimys lisätä vaikutusvaltaansa kansainvälisissä yhteisöissä edellyttää johdonmukaisuutta. Syyskuussa Suomi äänesti mm Saudi-Arabian ja Iranin rinnalla YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa resoluution puolesta, jossa kritisoitiin yksipuolisesti Israelia naisten oikeuksien rikkomisesta. Tämä on erikoista, sillä ECOSOC ei ole resoluutioillaan kuluvana vuonna kritisoinut mitään muuta maata Israelin lisäksi. USA, Australia ja Kanada äänestivät vastaan, Saksa pidättäytyi äänestämästä. Sama epäsuhta toistuu muissa YK:n toimielimissä, mukaan lukien yleiskokouksen komiteoissa ja ihmisoikeusneuvostossa, missä ei-demokraattisilla mailla pahimmillaan on lukumääräinen enemmistö.

 

Venäjän toimet Krimin laittomassa valtauksessa, maan sisäisen opposition kohtelussa ja Itämeren alueen sotilaallisissa jännitteissä kertovat lähialueidemme turvallisuustilanteen epävakaudesta. Valko-Venäjän tilannetta selonteossa ei käsitellä lainkaan. Satoja mielenosoituksiin osallistuneita kansalaisia on pidätetty, oppositiojohtajat istuvat vankiloissa tai ovat joutuneet pakenemaan maasta. On häpeä, että Euroopan sydämessä, 500 kilometrin matkan päässä Suomesta, on mahdollista näin räikeästi polkea ihmisoikeuksia, sanan-, uskonnon- ja poliittisen toiminnanvapautta. Tästä ei pidä vaieta, vaan tukea erikseen ja yhdessä Valko-Venäjän demokratiakehitystä, kansalaisyhteiskuntaa ja vapaata mediaa.

 

Ruotsin painoarvo selonteossa on oikeutetusti kasvanut. Tarvitsemme yhä syvenevää ja laajenevaa yhteistyötä Ruotsin kanssa nykyisessä epävarmassa toimintaympäristössä. Turvallisuusyhteistyötä, erityisesti hybridiuhkien torjumiseksi on järkevää edelleen tiivistää myös muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.

 

 

Neljäs lisätalousarvio 10.6.2020

10.6.2020
Neljäs lisätalousarvio

Puhe Päivi Räsänen, kd

 

Arvoisa puhemies,

 

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä onnittelee uutta valtionvarainministeriä.  Toivotamme viisautta ja siunausta vaativaan tehtäväänne poikkeuksellisen vaikeana aikana!

Käsiteltävä lisätalousarvio ei ole teidän luotsaamanne, mutta nämäkin miljardit te joudutte kuromaan kiinni odotusten kohdistuessa budjettiriiheen ja luvattuihin työllisyys- ja talouden vakauttamistoimiin sekä rakenneuudistuksiin.

Koronavaurioiden torjumiseksi tarvitaan mittavia elvytystoimia. Eduskuntaryhmämme tukee paketin sisältöä sen suurissa linjoissa. Erityisesti kuntien palveluihin, hoito- ja hoivavelan purkamiseen, vanhuspalveluihin, omaishoitoon sekä lasten hyvinvointiin on nyt panostettava. Syrjäytymiskierteeseen ajautuviin nuoriin Suomella ei ole varaa. Ruoka-aputyön valtionavun korotus on tärkeää kaikkein köyhimmille.  Infrastruktuuri-investoinnit erityisesti rautateihin ja teihin ovat oikein ajoitettuja ja tehokkainta elvytystä.

Se, että lisäbudjetti on Suomen historian suurin, ei kuitenkaan ole meriitti. Onkin syytä valiokunnassa huolellisesti arvioida, ovatko kaikki hyvätkin kohteet välttämättömiä juuri lisätalousarviossa ja koronan aiheuttamien vaurioiden torjunnassa. Osa ehdotuksista luo pitkäaikaisen tai pysyvän määrärahan korotustarpeen. Esimerkiksi korkeakoulut ovat saamassa kertaluontoisen 124 miljoonan euron lisärahan uusiin aloituspaikkoihin, hyvä niin – mutta 4800:lle opiskelijalle pelkkä aloituspaikka ei riitä, he tarvitsevat myös tulevina vuosina opettajia ja opetustiloja.

Ihmettelemme myös, miksi kuntien saadessa sinällään tarpeellisen yhteisöveron jako-osuuden korotuksen siitä suurin osa menee 10 suurimmalle kaupungille ilman valtionosuuksien tasausta. Onko tämä aluepoliittisesti oikeudenmukaista?

Miljardeja liikuteltaessa suhteellisuuden taju helposti hämärtyy. Muutamia miljoonia on sen varjolla helppo heitellä sinne tänne. Millä tavoin koronakorjauksiksi lasketaan esimerkiksi Italiassa sijaitsevan Villa Lanten 2 miljoonan euron remontti tai pieni, mutta periaatteellinen panostus saarrossa olevan Iranin maksujenvälitysjärjestelmän luomiseen? Suloiset pandat tarvitsevat bambuja, mutta onko 1,5 miljoonan euron lisätalousarviomomentti oikea? Kun miljardien koronapiikki on auki, tulee vaikutelma, että hankkeita on poimittu kuin valintatalossa heräteostoksia luottokortilla.

Paketin sisältöön sen kokoajat ovat kukin halunneet jättää puumerkkinsä. Poliittista tasapainoa on haettu sulle-mulle -jakopolitiikalla. Esimerkiksi Metsä Groupin infrainvestoinnin vastineeksi on rahaa jaettu ilmastorahastoon, vesiensuojeluun, luonnonsuojeluun ja ulkoilutoimintaan.

Koronakriisin kurittaman maatalouden investointeihin on luvassa maatilatalouden kehittämisrahaston kautta noin 70 miljoonaa, mutta design-museon rakentamiseen ja Kansallisteatterin pienen lavan korjaukseen sitäkin enemmän, yhteensä 90 miljoonaa euroa.

Nämä ovat sinänsä tarpeellisia kohteita, mutta samalla takaraivossa tulisi jyskyttää tieto, että muutaman viikon päätöksillä valtion velkataakkaa kasvatetaan 19 miljardilla eurolla tänä vuonna. Joskus ja jonkun nytkin käsiteltävä lasku on maksettava. Ainoa vastaus tähän on suomalainen työ ja yrittäminen. Siksi kannustamme hallitusta kuuntelemaan herkällä korvalla yrittäjiä, heitä, jotka luovat työtä ja toimeentuloa maahamme.

Odotamme pikaisia päätöksiä työllisyystoimista ja rakenteellisista uudistuksista, joilla pystytään tasapainottamaan ja vakauttamaan taloutta huomioiden koronakriisin korjausvelka ja sitä edeltävät syntyvyyden vähenemisestä aiheutuvat haasteet. Koko laskua ei saa jättää tulevien hallitusten ja tulevien sukupolvien kontolle, vaan työhön on ryhdyttävä nyt. On hyvä, että sote-uudistus on nostettu pöydälle, mutta huolen herätti kysymys, onko luonnosteltu malli irronnut alkuperäisestä tavoitteestaan kestävyysvajeen korjaamiseksi.

Eduskuntaryhmämme kannustaa hallitusta nopeuttamaan tavoitetta sosiaaliturvauudistuksesta. Tarjoamme puolueemme apua sellaisen mallin kehittämisessä, jossa työn tekeminen ja vastaanottaminen on aina kannattavaa.

Lisätalousarviossa aivan oikein todetaan, että ”Kriisin jälkeisen elvytyksen rinnalle on haettava toimet, joilla julkinen talous pysyy vakaalla ja tasapainoisella uralla. Tämä on välttämätöntä ottaen huomioon hallituksen lupaus sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.” Jäämme odottamaan tätä tiekarttaa mahdollisimman pian.

 

 

 

Lähetekeskustelu Julkisen talouden suunnitelmasta 2021-2024

Kansanedustaja, ryhmäpj Päivi Räsänen

KD ryhmäpuheenvuoro

Lähetekeskustelu Julkisen talouden suunnitelmasta 2021-2024

21.4.2020

Julkaisuvapaa puhuttuna

Arvoisa puhemies,

Valtioneuvoston selonteko ei tällä kertaa edes sisällä varsinaista suunnitelmaa tuleville vuosille. Kehysriihen merkittävin päätös oli, ettei päätöksiä nyt tehdä. Tämä on ymmärrettävää, sillä talouden näkymät ovat poikkeuksellisen sumeat. Hallitus joutuu kuitenkin tekemään syksyllä kovia päätöksiä, jos taloutta aiotaan hoitaa kestävällä ja tulevien sukupolvienkin kannalta oikeudenmukaisella tavalla.

 

Koronakriisin hoidossa on tärkeää asettaa toimet niin, että yhteiskunta saadaan avattua niin pian kuin mahdollista, vaarantamatta ihmisten terveyttä ja henkeä. Mitä pikemmin yritystoiminta saadaan jaloilleen, sitä pienemmiksi vauriot jäävät. Akuutin tilanteen hoitaminen vaikuttaa ratkaisevasti myös tarkasteltavien suunnitelmavuosien talouteen.

 

Pitkittyvät sulkutoimet lisäävät mielenterveysongelmia, vanhusten yksinäisyyttä ja lastensuojeluongelmia sekä muiden terveysongelmien kasaantumista.

 

Jotta koronaepidemiasta ei tule pitkäaikainen avoin piikki toistuville miljardiluokan lisävelanotoille, tarvitaan voimakkaita toimia sen nujertamiseksi. Julkisen ja yksityisen sektorin toimijat tulee yhdistää testaamiskapasiteetin lisäämiseen ja altistuneiden jäljittämiseen. Testaamismahdollisuuksista on myös tiedotettava paremmin ja kynnystä testaamiseen edelleen madallettava.

 

Suojavarusteiden hankintaan pitää saada vauhtia ja varusteita jakaa kaikille tarvitseville. Ministeriöiden ja virastojen väliset arvovaltakysymykset eivät saa rajoittaa järjen käyttöä suojavarusteisiin liittyvissä ohjeistuksissa.

 

Vaikka virheitä on tehty, hallitus ansaitsee tunnustuksen siitä, että alkuhitauden jälkeen vaikuttavilla toimilla tartunnat on saatu pysymään hallittavalla tasolla. Sairaala- ja tehohoidon kapasiteetti on toistaiseksi riittänyt.

 

Arvoisa puhemies,

Julkista taloutta heikentävät rakenteelliset ongelmat, ennen muuta väestön ikääntyminen ja työvoiman väheneminen, eivät kuitenkaan häviä epidemian aikana. Hallituksen talouspolitiikan ongelmia ei voi lakaista koronamaton alle.  Selonteossa todetaan, että ”julkista taloutta on supistettava pysyvästi, julkisen talouden tulopohjaa vahvistettava ja tulevaisuuden menopaineita hillittävä rakenteellisin uudistuksin”. Mitään tällaisia toimia hallitus ei kuitenkaan esitä.

 

Ihmettelen, että selonteossa lukitaan vuosi sitten, täysin erilaisissa oloissa, laaditun hallitusohjelman kirjauksia. Nyt olisi tarpeen ennakkoluulottomasti ja ilman arvovaltalatausta uudista hallitusohjelma.

 

Koulujen ja oppilaitosten etäopetus ja varhaiskasvatuksen keskeytymiset tuottavat ennennäkemättömän tarpeen koulupudokkaiden ja syrjäytyvien lasten ja nuorten tukemiseen. Käytettävissä olevat resurssit tarvitaan erityisopetukseen ja opetuksen tukitoimiin, minkä vuoksi on luovuttava ideologisesta ja kalliista esityksestä oppivelvollisuusiän korottamiseksi.

 

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että vanhustenhoidon tason parantamisesta pidetään kiinni. Kustannuksia ei saa jättää kuntien harteille. JTS:n mukaan rahoitus hoidetaan lääkekorvauksien ja lääkärikäyntien KELA-korvauksien leikkauksella, digitalisaatiolla ja hankintojen tehostamisella. Näillä toimilla ei kateta kustannuksia, sen sijaan vaikeutetaan lääkäripalvelujen ja lääkkeiden saatavuutta.

 

Hallituksen tulevaisuusinvestointien rahoittamiseksi tarkoitettua omaisuuden myyntiä siirretään eteenpäin mutta hankkeita edistetään. Kaikki julkisen hallinnon ja yritysten kuluja kasvattavat hankkeet tulee harkita uudelleen. Esimerkiksi hallitusohjelmaan kirjattu sukupuolineutraali sosiaalitunnushanke, joka tuo yrityksille ja julkiseen talouteen miljardien kustannukset, tulee perua. Sen sijaan huoltovarmuuden parantamiseen pitää panostaa. Kriittisten tuotteiden kotimainen valmistus pitää varmistaa tulevaisuudessa. Maatalouden akuutin työvoimaongelman ja kroonisen kannattavuusongelman ratkaiseminen on entistäkin tärkeämpää.

 

Arvoisa puhemies,

Erityisen tärkeää on nyt panostaa perheiden ja lasten hyvinvointiin, sillä ikäluokkien pienentyessä meillä ei ole varaa lasten laajamittaiseen syrjäytymiseen. Lapset joutuvat aikanaan koronavelankin maksamaan väestön ikääntymisen tuoman laskun lisäksi. Ideologisten hankkeiden rahoituksen sijaan resurssit pitää kohdentaa sinne, mistä niissä on kaikkein eniten hyötyä!

Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi – Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen

MIEHEKSI JA NAISEKSI HÄN HEIDÄT LOI

HOMOSUHTEET HAASTAVAT KRISTILLISEN IHMISKÄSITYKSEN

Artikkelin on kirjoittanut lääkäri, kansanedustaja Päivi Räsänen.
Myllypaino, Leväsjoki 2004

SUOMEN LUTHER-SÄÄTIÖ
PL 127
00101 Helsinki
www.luthersaatio.com

 

JOHDANTO

 

”Minun Jumalani ei ole tuomion Jumala.” ”Minun kristilliset arvoni merkitsevät rakkautta ja suvaitsevaisuutta, ei homosuhteessa elävien tuomitsemista.” ”Minun Jumalani ei kertonut rakkaudella olevan ehtoja.” ”Minun Raamatussani ei tuomita homoseksuaaleja.” Taannoinen keskustelu parisuhdelaista kirvoitti tällaisia uskontunnustuksia niin Eduskunnan istuntosalissa kuin lehtien sivuilla.

 

Aikamme ihminen on perin juurin individualisti. Hän pidättää itsellään oikeuden linjata oikean ja väärän rajan. Hän haluaa myös itse määritellä, millainen Jumala on. Jumalan Sana saa silloin väistyä, kun ihmisen oma sisäinen valo puhuu. Jos Raamattu ei joltakin osin mahdu oman ajattelun raameihin, sellaiset kohdat joutavat leikattaviksi pois.

 

Kirkon sisällä syntyneen homoseksuaalisia suhteita puoltavan Yhteysliikkeen keulakuvaksi noussut Raija Sollamo myönsi eduskunnassa SETA:n järjestämässä seminaarissa, että Raamatusta ei löydy yhtään kohtaa, jossa osoitettaisiin hyväksyntää homoseksuaaliselle elämänmuodolle. Itse asiassa Raamatun etiikka juuri tässä kysymyksessä on vastustamattoman selkeä. Homoseksuaalisia suhteita pidetään selvästi Jumalan luoman seksuaalisuuden vastaisena toimintana, ei pelkästään Vanhassa testamentissa, vaan vielä voimakkaammin Uudessa testamentissa. Yhteysliikkeen piirissä ei kuitenkaan katsota Raamatun ohjeiden enää soveltuvan tähän aikaan.

 

Eikö kristillisyydessä olekaan keskeisintä rakkaus ilman ehtoja? On varmasti, mutta Jumalan ääretön rakkaus ei ole ristiriidassa hänen tahdonilmauksensa kanssa. Päinvastoin, siksi me armoa tarvitsemmekin, että olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan.

 

Minäkin olisin vuosien varrella saksinut Raamatustani pois monta kohtaa, jos minut olisi valtuutettu rakentamaan oman oikeustajuni mukainen kuva Jumalasta. Olen havainnut, että tämä kertoo vain siitä, miten rajoittunut ja vääristynyt oma ymmärrykseni on. Jumalan Sanan ohjaukseen taipunut ihminen hämmästyy aina uudestaan, miten juuri vaikeasti ymmärrettävät Raamatun opetukset sisältävät Jumalan syviä viisauksia.

 

Omatekoinen ”jumala” on kiva kapistus siihen asti, kun ihminen alkaa toden teolla tarvita Jumalaa. Hädän päivänä itse tehdystä jumalasta ei ole apua. Minulle Raamattu tuli kalliiksi aarteeksi sinä päivänä, kun säikähdin syntisyyttäni ja tajusin olevani syöksykierteessä kohti kadotusta oman uskonnollisuuteni turvin. Ymmärsin, että jos Jumala on, Hän itse ilmoittaa itsensä ja tahtonsa valitsemallaan tavalla. Jos en voi luottaa Raamattuun elävän Jumalan Sanana, en voi olla varma syntieni sovituksesta ja pelastumisestani. Kuinka voisin uskoa Raamatun ihanimman viestin Jeesuksen sovituskuolemasta ja historiallisesta ylösnousemuksesta, jos luulen Raamatun olevan täynnä ajallemme sopimatonta sanomaa? Ja mihin ylipäänsä tarvitsisin ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Herraa, jos Jumala ei ole tuomion Jumala, joka pyhyydessään ei hyväksy syntiä?

 

”Minun jumalastani” on tullut tämän ajan epäjumala. Miten toisenlainen onkaan Jumala, jota Jeesus opetti rukoilemaan: ”Isä meidän, joka olet taivaassa!”  Ei ole sattumaa, että Häntä rukoillaan me-muodossa. Jumala on koko seurakunnan – meidän Jumalamme. Hän ei ole minun mielikuvitukseni, ylivertaisen oikeustajuni ja toiveitteni jumala, vaan elävä, ainoa, kaikkivaltias Jumala, joka on taivaassa.

 

 

  1. VAIKUTUKSET YHTEISKUNNASSA

 

 

ARVOJEN MUUTOS HEIJASTUU LAINSÄÄDÄNTÖÖN

 

Elämme historian vaihetta, jossa kristillisen kulttuurin vaikutus yhteiskuntaan on ohenemassa. Yhteiskunnan moniarvoistuessa joudumme kiihtyvästi tilanteisiin, joissa samanlaisilta kuulostavat tavoitteet tarkoittavatkin toistensa vastakohtia. Se, mitä joku kutsuu tasa-arvoksi, on toisen mielestä syntiä. Se, mitä joku pitää rakkautena, näyttää toisen mielestä suvaitsemattomuudelta.

 

Suunta haastaa kristityt pohtimaan, mihin he perustavat omat eettiset kannanottonsa ja miten he niitä perustelevat. Mikä asema Raamatulla, Jumalan erityisellä ilmoituksella, on muodostettaessa yhteiskunnallisia kannanottoja tai etsittäessä oikean ja väärän rajoja?

 

Kaikki eettiset valinnat perustuvat joidenkin arvojen ja maailmankatsomusten varaan. Mikään linjavalinta ei ole eettisesti neutraali. Olemme useissa ihmisyyttä ja perhettä koskevissa kysymyksissä tienhaarassa, jossa joudumme valitsemaan joko kristillisen arvoperustan tai sen torjuvan trendin.

 

Mitä kauemmas yhteiskunta irrottautuu kristillisestä etiikasta, sitä suuremmaksi nousee tarve tarkistaa luonnollisen moraalilain päätelmiä erityisen ilmoituksen, Jumalan sanan valossa. Ihminen on syntiinlankeemuksen seurauksena moraalisesti turmeltunut, minkä vuoksi hän on taipuva vääntämään luonnollisen moraalilain ajamaan omia itsekkäitä etujaan.

 

Oikeusministeriö asetti joulukuussa 1997 työryhmän selvittämään ”samaa sukupuolta olevien kumppaneiden yhteiselämään liittyvien epäkohtien poistamiseksi tarpeelliset lainsäädäntötoimenpiteet”. Mietintö valmistui toukokuussa 1999. Siinä ehdotettiin, että samaa sukupuolta oleville annettaisiin mahdollisuus virallistaa parisuhteensa. Hallitus teki asiasta mietinnön pohjalta lakiesityksen joulukuussa 2000. Laki virallistetusta parisuhteesta hyväksyttiin eduskunnassa 28.9.2001 äänin 99 puolesta, 84 vastaan. Televisiokamerat ja lehdistö olivat paikalla ja kansa sai seurata, kun maaliskuussa 2002 ensimmäiset homoparit virallistivat suhteitaan maistraateissa. Uusi lainsäädäntö toi virallistetuille homopareille soveltuvin osin samat oikeudet ja velvollisuudet kuin aviopareille.

 

Homoliittojen hyväksyntä merkitsi tosiasiassa syvällisempää arvomuutosta kuin silloin haluttiin tunnustaa. Kun samaa sukupuolta olevien parisuhteet rinnastettiin avioliittoon, avattiin kehitys, jota on vaikea pysäyttää. Parisuhdelain käsittelyn aikana niin oikeusministeri kuin hanketta ajaneet kansanedustajatkin vakuuttivat kirkolle ja seurauksista huolestuneille kristityille, että kirkko saa pitää omat arvonsa ja näkemyksensä homoseksuaalisuudesta. Pian lain hyväksymisen jälkeen oikeusministeri ryhtyi varoittamaan kirkkoa homoliittoon aikovien työntekijöittensä syrjimisestä perusoikeuksiin vedoten.

 

Useat kansanedustajat hyväksyivät homoliiton sillä ehdolla, että uusi perhemuoto ei koskisi lapsia. Kuitenkin hallitus edellytti samanaikaisella ponnella homoparien adoptio-oikeuden lainsäädännön valmistelua. Hallitus ryhtyi valmistelemaan myös esityksiä lesboparien hedelmöityshoidoista. Parisuhteen rekisteröimismahdollisuus oli homoseksuaalien asiaa ajavien välitavoite.

 

 

AVIOLIITON OLEMUS

 

Perheen perusteiden muutos ei ole yhteiskunnallisesti vähäpätöinen kysymys. Muutos ei kosketa vain muutamaa pariskuntaa, vaan syvästi koko yhteiskuntaa. On itse asiassa vaikea keksiä yhteiskunnallista pyrkimystä, joka yhtä voimakkaasti osuisi yhteiskunnan perustusten ytimeen kuin samaa sukupuolta olevien liitto. Sen vuoksi lainsäädännön uudistus herätti poikkeuksellisen voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

 

Avioliitto on ihmiskunnan historian vanhin sopimus. Se on edelleen yhteiskunnan merkittävin oikeudellinen sopimus. Avioliitto on olemukseltaan ja luomisjärjestyksen mukaan aikuisen miehen ja aikuisen naisen välinen liitto. Heteroseksuaalinen aviosuhde sisältää sukupuolisuuden rikkauden ja ytimen: miehen ja naisen erilaisuudesta nousevan jännitteen sekä periaatteellisen mahdollisuuden yhteisiin lapsiin. Homoseksuaalisesta suhteesta sekä muista seksuaalisista poikkeavuuksista nämä puuttuvat.

 

Avioliitolla tulee olla sen ainutlaatuisten tehtävien vuoksi yhteiskunnassa erityisasema. Kirkkohallituksen lakiesityksestä antamassa kannanotossa todettiin: ”Kirkkohallituksen mielestä avioliiton asettaminen suosituimmuusasemaan tukee tasapainoista elämää ja yhteisöllistä kokonaisetua. Miehen ja naisen välinen avioliitto on seksuaalisuhteen perusmalli ja valtauoma, ja sen varassa yhteiskunnan jatkuvuus on mahdollista. Avioliittoon perustuva perhe on sellainen ihmissukua kannatteleva perusinstituutio, jonka tukeminen on kokonaisedun kannalta tarpeellista ja hyödyllistä.” Lakiesityksen filosofinen lähtökohta oli aivan toinen. Siinä nähtiin epäkohtana, että ”samaa sukupuolta olevien kumppaneiden muodostamat parit jäävät täysin avioliittoa ja aviopuolisoita koskevan sääntelyn ulkopuolelle”.

 

Kirkkohallituksen lausunnossa korostettiin, että yhteistalouksien asemaa säätelevää lainsäädäntöä ei tule kehitellä erityisen seksuaalisen poikkeavuuden pohjalta. Jos haluttaisiin selkeyttää esimerkiksi mahdolliseen yhteiselämän päättymiseen liittyviä ongelmia, lainsäädännön tulisi koskea myös sisarusten tai ystävysten muodostamia yhteistalouksia. Näissä tapauksissa yhteisasumisen perustana ei olisi seksuaalisuhde.

 

 

PERHEARVOJEN MURROS

 

Avioliittoa ja perhettä koskeva lainsäädäntö ei ole koskaan arvoneutraalia. Se on vahvasti sidoksissa niihin yhteiskunnallisiin arvoihin, joiden pohjalle yhteiskuntaa halutaan rakentaa. Emme esimerkiksi hyväksy moniavioisuutta, lähisukulaisten avioliittoja tai lapsiavioliittoja – arvojemme vuoksi.

 

Perhe (äiti ja isä) on yhteiskuntamme tärkein yksikkö, ja avioliitto on lähtökohtaisesti turvallisin malli perheen yhteiseloon. Perheiden hyvinvointi määrittää yhteiskunnan hyvinvoinnin. Perheiden onnellisuuteen liittyy myös aikuisten vastuullinen seksuaalisuus. Länsimainen yhteiskunta on käynyt läpi suuren seksuaalieettisen murroksen viimeisten vuosikymmenten aikana. Seksuaalinen vapaus on osaltaan laskenut parisuhteeseen sitoutumista, mistä erityisesti lapset ovat joutuneet kärsimään.

 

Avioliiton lainsäädäntöä ei ole tarkoitettu tunteen sinetiksi ja rakkauden vakuudeksi, vaan yhteiskunnan jatkuvuuden turvaajaksi. Avioliitto on perheen tukiverkko, jonka tehtävä on ennen muuta taata lapsille pysyvä henkinen koti ja kestävät ihmissuhteet. Perheiden kriisit ovat toki käytännössä jo heikentäneet avioliittoinstituutiota yhteiskuntamme perustana. Perheiden hyvinvointia ei kuitenkaan korjata heikentämällä edelleen avioliiton asemaa.

 

Perhekäsityksen muuttaminen koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja merkitsee irtautumista avioliiton perhekäsityksen kristillisistä juurista, siitä perustasta, joka luetaan kirkollisen vihkimisen yhteydessä: ”Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihasi.” Tälle perustalle on mahdotonta sovittaa kahden miehen tai kahden naisen keskinäistä suhdetta.

 

Muista pohjoismaista löytyy jo useiden vuosien ajalta kokemuksia samaa sukupuolta olevien virallistetun suhteen vaikutuksesta yhteiskuntaan. Homosuhteista puhuttaessa on otettu käyttöön avioliiton terminologia, kuten häät, vihkiminen tai aviopuoliso. Perhekäsityksen muutos näkyy koulujen perhekasvatuksessa, jossa opetetaan, että täysi-ikäisenä voi mennä naimisiin eri tai samaa sukupuolta olevien kanssa. Homopareja on siunattu kirkoissa. Tanskassa ja Ruotsissa puuhataan jo lainsäädännön ja ohjeistuksen laajennusta homoparien adoptio-oikeuteen, lapsettomuushoitoihin ja kirkolliseen vihkimiseen.

 

Pidän täysin mahdollisena, että homoseksuaalisuus voi lisääntyä, kun sitä lainsäädännön tasolla suositaan heteroseksuaalisen aviosuhteen rinnalla. On erikoista väittää, ettei ympäröivällä kulttuurilla ole mitään vaikutusta homoseksuaalisuuden esiintyvyyteen. Esimerkiksi klassisen ajan kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa pederastia eli poikarakkaus ja homoseksuaalisuus olivat yleinen ilmiö. Miesten homoseksuaalisuus hyväksyttiin yleisesti ja sitä myös esiintyi paljon. Toki homoseksuaalisuutta esiintyy niissäkin kulttuureissa, joissa siihen suhtaudutaan torjuvasti. Silti on perusteetonta väittää, että sen esiintyvyys olisi vakio kulttuurista riippumatta.

 

 

LASTEN JA NUORTEN ASENNEKASVATUS

 

Samaa sukupuolta olevien parisuhteen rinnastaminen avioliittoon tuo uusia haasteita lasten kasvattamiseen. Koulujen perhekasvatuksen ja median välityksellä lapsille annetaan viesti monimuotoisesta seksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuus normalisoidaan. Homohäitä televisiosta seuratessaan pienikin lapsi oivaltaa, että aikuisena on mahdollista mennä naimisiin eri tai samaa sukupuolta olevien kanssa.

 

Tämä voi lisätä etenkin varhaisnuorten hämmennystä, joiden seksuaali-identiteetti on usein vielä epävarma, mutta seksikokeilut alkavat kuitenkin varhain. Vuonna 1991 yli 34 000 koululaisella tehty tutkimus kertoi, että 12-vuotiaista 25,9 % oli epävarma seksuaalisesta identiteetistään. 18-vuotiaista epävarmoja oli enää viisi prosenttia. Tässä iässä vain joka sadas kuvasi itsensä homoseksuaalina tai biseksuaalina. Valtaosa aiemmin seksuaali-identiteetiltään epävarmoista kehittyi heteroseksuaaleiksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuorella on homoseksuaalisia kokemuksia, sitä vaikeampaa tutkimusten mukaan tästä taipumuksesta on myöhemmin päästä eroon.

 

Varhaisnuorten ja nuorten saaman seksuaalikasvatuksen taso on tällä hetkellä luvattoman heikkoa. Niin mediasta kuin koulusta saadun valistuksen sisällöstä puuttuvat avioliiton, uskollisuuden ja sitoutumisen arvot. Seksuaalisen vastuun käsite rajoittuu kondomin käytön muistamiseen. Eräs peruskouluissa jaettava seksuaalivalistusvihkonen (Kumisutra) tiivistää sanoman: ”Ei tarvitse olla rakastunut harrastaakseen seksiä. Seksistä voi iloita ilman sen kummempia sitoumuksia. Kuuma romanssi voi syntyä, huipentua ja loppua puolessa tunnissa.” Seksuaaliarvojen romahdus on aiheuttanut nuorille paineen varhaisiin seksikokemuksiin, joilla mitataan omaa normaaliutta.

 

Nykyisen arvoköyhän, pinnallisen ja seksikokeiluihin yllyttävän seksuaalivalistuksen yhdistyminen homosuhteiden yleiseen hyväksyttynä esittämiseen on erityisen vaarallinen yhdistelmä. Jos pinnalliseen seksuaaliseen arvopohjaan yhdistetään viesti siitä, että yhteiskunnan kannalta on yhtä toivottavaa avioitua myöhemmin joko omaa tai toista sukupuolta olevan kanssa, tällä rohkaistaan selvästi myös varhaisiin homoseksuaalisiin kokeiluihin. Tämä avaa väylän myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön, jossa aikuisten miesten on helpompi saada seksikontakteja alaikäisiin poikiin.

 

 

HOMOSEKSUAALISUUS SYNNYNNÄISTÄ?

 

Usein homoseksuaalien ”oikeuksia” puolustavat tahot kysyvät, mitä väliä yhteiskunnan arvomuutoksella on. Vaikka homoliitot uhkaisivatkin avioliittoja, mitä pahaa siitä voi seurata? Mitä pahaa voi olla siitä, että toteuttaa homoseksuaalisuuttaan?

 

Perimmiltään on kysymys siitä, onko homoseksuaalisuus neutraali olotila vai negatiivinen kehityshäiriö ihmisen itsensä kannalta. Jos kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto, homoseksuaalien ”oikeuksien” puolustaminen vahingoittaa näitä ihmisiä edelleen. Tämän lisäksi homoseksuaalien oikeuksien ajaminen edistää yhteiskunnan arvomurrosta, mikä ei ainakaan tue ihmisten kasvua tasapainoiseen aviosuhteeseen.

 

Virallistettua homosuhdetta perusteltiin sillä, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus. Eräs homoliittojen puolesta puhunut kansanedustaja jopa esitti, että meissä kaikissa asuisi seksuaalisen suuntautumisen kaksi puolta, joista toinen on enemmän tai vähemmän esillä.

 

Lääketieteellisissä tutkimuksissa ei ole saatu mitään todisteita väitteille, että homoseksuaalisuus olisi geneettistä, periytyvää tai synnynnäistä. Puheet homoseksuaaligeenien löytymisestä ovat osoittautuneet poikkeuksetta vääriksi. Toisaalta on totta, että homoseksuaaliksi harvoin tietoisesti ryhdytään. Seksuaalisesti poikkeava tunne-elämä on harvoin tahallinen, ihmisen itsensä valitsema tai aiheuttama tila. Sen taustalta voidaan löytää niin varhaislapsuuden kuin murrosiän psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä häiriöitä. Esimerkiksi seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten riski kehittyä homoseksuaaliksi on muita suurempi.

 

Homoseksuaalinen taipumus ei ole sinänsä mielenterveysongelmaan tai fyysiseen sairauteen verrattava ominaisuus. Sen sijaan tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Ne, jotka väittävät homouden olevan luonnollinen, ”terve” seksuaalisuuden variaatio, mitätöivät perhetaustatutkimusten todistusarvon poliittisista syistä. Homoaktivistien painostuksen ansiosta poliittiset tavoitteet ovat syrjäyttäneet tieteelliset faktat.

 

Seksuaalisen orientaation muutos on myös mahdollinen. Huomattava osa lesboista on elänyt aiemmin heteroseksuaalisissa suhteissa. Lesboaktivisti Paula Kuosmanen on todennut artikkelissaan ”Lesboäidit ja lapset=lesboperhe?”: ”Suomessa tyypillisin lesboperhemuoto on uusperhe, jossa lasten biologinen äiti on hankkinut lapsensa perinteisessä heteroliitossa ja vasta myöhemmin perustanut uusperheen toisen lesbon kanssa.” Jos taipumus voi muuttua heteroseksuaalisuudesta homoseksuaalisuuteen, miksei se voisi muuttua toiseenkin suuntaan? Seksuaalisen identiteetin eheytyminen kohti normaalia heteroseksuaalista tunne-elämää on mahdollista, jos ihminen on itse motivoitunut ja halukas hoitoon.

 

Seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa ajava yhdistys SETA ei edusta kaikkia homoseksuaalisesti tuntevia ihmisiä, sillä eräät homoseksuaalit kokevat sen ideologian kovin vieraaksi itselleen. Monet homoseksuaalit henkilöt ovat saaneet elämäänsä tukea ja rohkaisua sielunhoidossa ja terapiassa tapahtuneen seksuaalisen identiteetin eheytymisen kautta.

 

 

HOMOSEKSUAALIN OIKEUS RAKASTAA?

 

Eikö homoseksuaalilla ihmisellä ole oikeutta rakkauteen? Emmekö luota homoseksuaalien kykyyn rakastaa? Aivan varmasti homot pystyvät rakastamaan siinä missä heterotkin. Lähimmäisenrakkauden tulisi kuulua kaikkiin ihmissuhteisiimme niin eri kuin samaa sukupuolta olevien kesken. Mies voi rakastaa miestä ja nainen naista.

 

Homosuhteessa tai avioliitossa ei ole kysymys pelkästä lähimmäisenrakkaudesta vaan myös seksisuhteesta. Terveessä ihmisyydessä seksi ei kuulu mihin tahansa ihmissuhteeseen. Rakkaus ei tarkoita samaa kuin rakastuminen. Eroottisen rakastumisen olemukseen kuuluu, että ihminen seksualisoi sen, mikä on omalle identiteetille vierasta, ”toista kuin minä”. Homoseksuaalisten ihmisten kehityksessä voidaan usein jo varhaisesta vaiheesta lähtien nähdä vierautta omalle sukupuolelle, jolloin ihminen etsii oman sukupuolensa vieraalta tuntuvaa mysteeriä toisesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä.

 

 

YKSILÖN VAPAUS VS. YHTEISKUNTA

 

Kun homopareja kuitenkin esiintyy, eikö lainsäädännön tulisi mukautua uusiin ilmiöihin? Keskusteluissa jotkut homoliiton puoltajat vetosivat siihen, ettei eduskunnasta käsin voida päättää, millaisia perheitä arjessa syntyy. Väitetään, että homoliitto on jokaisen yksityisasia ja samalla homoliitoille halutaan lain tukea.

 

Myös omasta mielestäni lainsäädännön ei tule liiaksi tunkeutua ihmisten yksityiselämään. Lainsäädännön merkittävä tehtävä on kuitenkin ohjata yhteiskunnan elämää sellaiseen suuntaan, jota pidetään oikeana ja hyvänä. Nuorten varhaisista seksi- ja avosuhteistakaan ei ole tehty sitä johtopäätöstä, että avioliitto avattaisiin alaikäisille. Rinnakkaisten suhteiden aikana ei pidetä tarkoituksenmukaisena sallia moniavioisuutta.

 

Avioliitto tai siihen rinnastettava virallistettu parisuhde ovat julkisia, koko yhteiskuntaa koskettavia instituutioita. Virallistetun parisuhteen lainsäädäntöä haluttiin juuri siksi, että homosuhteet eivät jäisi pelkiksi yksityisasioiksi, vaan saisivat julkisen ja oikeudellisen sopimuksen myötä myös yhteiskunnallista hyväksyntää. Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa homoaktivisti Ulf Månsson tiivisti ajatuksen: ”Parisuhteen virallistaminen merkitsee paljon muutakin kuin taloudellista sitoutumista. Ennen kaikkea se merkitsee yhteiskunnallista hyväksymistä ja asennemuokkausta.” Parisuhdelain tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi toteuttaa seksuaalisuutta. Sillä pyritään poistamaan ympäristön syyllistävät asenteet ja homosuhteisiin liittyvä syyllisyys.

 

 

HETEROGEENINEN HOMOKULTTUURI

 

Seksuaalisten vähemmistöjen tasa-arvoa ajava yhdistys SETA edustaa homoseksuaalien lisäksi laajaa kirjoa muitakin seksuaalisia poikkeavuuksia, esimerkiksi biseksuaaleja. On huomattava, että homokulttuuri on osa seksuaalisen poikkeavuuden kokonaisuutta ja myös itsessään moninainen.

 

Homoseksuaalisuuden harjoittamisessa on erotettavissa kaksi päälinjaa: irtosuhteet homoyhteisössä ja pysyvä parisuhde. Irto- ja avosuhteet laillistettiin rikoslain muutoksilla vuonna 1971 ja parisuhteen rekisteröiminen maaliskuussa 2002. Homoyhteisön yleisimpänä mallina vaikuttavat olevan irtosuhteet ja vaihtuvat parisuhteet. Tämän voi väittää olevan seurausta pitkään länsimaisessa kulttuurissa homoihin kohdistuneesta syrjinnästä. Itse näen kuitenkin, että tämä osoittaa jotain myös homoseksuaalisten ihmisten rikkinäisyydestä. Rikkinäisyyttä ei välttämättä itse huomaa tai sitä ei halua tunnustaa ja tämä pätee kaikkiin ihmisiin. Esimerkiksi syrjähyppyjä harrastavat tai työnarkomaanit eivät useinkaan tunnusta välittömiä tarpeitaan tyydyttäessään tekevänsä väärin itseä ja muita kohtaan, ainakaan nykyisten arvojen vallitessa.

 

Heteroita koskien irto- ja avosuhteet ilmentävät pelkoa sitoutumista ja vastuunottoa kohtaan. Homosuhteiden rekisteröimistä on ajettu parisuhteen pysyvyydellä: olisi parempi kannustaa homoja sitoutumaan. Hyvää päämäärää ajetaan väärässä asiassa. Sitoutuminen on tärkeä asia inhimillisessä elämässä, mutta homoseksuaalisuuden harjoittaminen myös pysyvässä parisuhteessa on vahingollista oman itsensä, kumppanin ja ehkä myös muiden läheisten ihmisten kannalta.

 

 

HOMOLIITOT IHMISOIKEUSKYSYMYS?

 

Homoliittojen virallistaminen on arvokysymys, ei ihmisoikeuskysymys. Ihmisoikeusnäkökulma edellyttää, että jokaista ihmistä kohdellaan samanarvoisena kansalaisena riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Ihmisoikeusnäkökulma ei edellytä samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Perusoikeuksissamme aivan oikein kielletään ihmisten syrjiminen muun muassa seksuaalisen taipumuksen vuoksi, mutta tämä ei edellytä poikkeavien suhteiden nostamista avioliiton asemaan. Perustuslaissamme kielletään myös syrjintä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, mutta se ei edellytä avioliittolainsäädännön muuttamista moniavioisuuden sallivaksi, vaikka esimerkiksi islamilainen vähemmistö vaatisi sitä ihmisoikeuksiinsa tai yksityiseen seksuaalieettiseen normistoonsa vedoten.

 

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta tasavertainen ja yhtä arvokas. Ihmisten keskinäinen tasavertaisuus ei kuitenkaan merkitse seksuaalisen käyttäytymisen tasavertaisuutta. Erilaiset tavat toteuttaa seksuaalisuutta eivät ole suinkaan moraalisesti samanarvoisia.

 

 

HOMOPARIEN ADOPTIO-OIKEUS?

 

Homoseksuaalien avioliittoon rinnastetut parisuhteet muuttavat väistämättä käsitystä perheestä myös vanhemmuuden näkökulmasta. Samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta adoptoida lapsi tai saada lapsettomuushoitoja valmistellaan esityksiä. Äiti ja isä lapsen vanhempina korvattaisiin kahdella lesboäidillä tai kahdella homoisällä. Lesboparien tai yksinäisten naisten lapsettomuus ei ole sairaus, vaan luonnollinen olotila. Lapsettomuuden hoitoon tarkoitetun lääketieteellisen avun käyttäminen näissä tilanteissa ei ole perusteltua. Tilanteita, joissa lapselta puuttuu isä, ei pidä ryhtyä keinotekoisesti tuottamaan. Isän puutteesta kärsiviä lapsia kasvaa yhteiskunnassamme muutenkin jo valitettavan paljon.

 

Jokainen tälle planeetalla syntynyt ihminen, yhtä siunattua poikkeusta lukuun ottamatta, on saanut syntynsä biologisesta isästä ja äidistä (Jeesus syntyi, Adam ja Eeva luotiin). Sellaista tilannetta ei ihmiskunnan historiasta tunneta, joissa kaksi naista tai kaksi miestä olisivat kyenneet keskenään lisääntymään. Luonto ei siis tuota vahingossakaan tilannetta, jossa lapsella olisi kaksi äitiä tai kaksi isää. Sukupuolineutraali vanhemmuus ei korvaa luomisjärjestyksen mukaista äitiyttä ja isyyttä.

 

Lasten saaminen ei ole viime kädessä naisen tai miehen ihmisoikeus, mutta lapsella tulisi olla oikeus omassa arjessaan molempiin vanhempiin, äitiin ja isään. Isän merkitystä ei saa kutistaa sukusolujen luovuttajaksi. Tämä on outo signaali aikana, jolloin isiä muutoin pyritään rohkaisemaan vastuuseen jälkeläisistään. Jos isä ei tuo mitään lisäarvoa lasten hoitoon ja kasvatukseen, millä perustein heitä huudetaan vastuuseen perheestään? Tutkimusten mukaan läheinen isä parantaa tyttöjen koulumenestystä, ehkäisee masennusta ja lisää poikien sosiaalisuutta ja ehkäisee aggressiivisuutta.

 

Lainsäädännöllä on kautta aikojen pyritty mahdollisuuksien mukaan turvaamaan isä lapselle. Nyt on jopa pohdittu sitä, voisiko lapsi aivan lähtökohtaisesti, juridisesti olla tyystin isätön, niin että hänellä olisi kaksi äitiä ja biologinen isä jäisi vain siemenen luovuttajan asemaan.

 

Kuitenkin elävä elämä osoittaa, että isättömyys on meidänkin aikanamme tragedia. Ehkä riipaisevin kokemus tästä tuli eräältä yli 80-vuotiaalta naiselta joka edelleen jatkaa taisteluaan tulla tunnustetuksi jo 50 vuotta sitten kuolleen miehen tyttäreksi. Perinnöstä tai rahasta ei tässä tapauksessa ollut kyse, vaan hänen elämänsä suurin toive olisi saada lupa kutsua sitä miestä isäkseen, joka on ollut kuolleena jo puoli vuosi sataa.

 

 

 

  1. RAAMATTU JA KIRKKO

 

 

MUUTTUNUT LAINSÄÄDÄNTÖ JA SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO

 

Kirkon sisällä on törmätty yhteiskunnallisen lain ja Raamatun periaatteiden väliseen ristiriitaan. Kumpaa sen tulisi noudattaa: valtion perustuslakia vai kirkon opin ylintä ohjetta, Raamattua? Jo ennen parisuhdelain hyväksyntää kävi ilmeiseksi, että lain voimaantulon jälkeen homoseksuaalisten suhteiden hyväksyntään liittyvät paineet tulevat kohdistumaan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Monet parisuhdelain hyväksynnän kannalle kallistuneet kansanedustajat vakuuttivat, että kirkolla tulee jatkossakin olla oikeus pitäytyä Raamatun perheopetukseen myös suhteessa homoseksuaalisuuteen. Taistelu kirkon sisällä oli kuitenkin jo käynnissä. Pieni, mutta äänekkäästi esiintyvä Yhteysliike vaatii, että kirkon työntekijöiden tulisi saada hyväksyntä homoseksuaalisessa suhteessa elämiseensä. Kirkolliskokouksessa jätettiin ehdotus homoparien siunaamiskaavaksi. Välittömästi lain hyväksymisen jälkeen muutamat piispat ohjeistivat työntekijöitään pidättäytymään homoliittojen ja homoparien kotien siunaamisesta.

 

Suomen perustuslain 18 § edellyttää, ettei ketään saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä. Jos kirkko haluaa rajoittaa perusoikeuksia, rajoitukset tulee kirjata kirkkolakiin. Tämän vuoksi kirkkolaissa on esimerkiksi säädös, jonka mukaan kirkon viranhaltijan on oltava kirkon jäsen. Muutoin muslimiksi kääntyneen suntion tai kirkosta eronneen virastotyöntekijän erottaminen virasta voisi olla perustuslain vastaista. Kirkon saatettaisiin tulkita rikkovan perusoikeuksien mukaista työntekijöidensä uskonnonvapautta.

 

Koska oikeus perheeseen on perustuslaillisesti suojattu, miten kirkko voisi vaatia omia työntekijöitään pidättäytymään homoliitosta, joka on laissa määritelty avioliittoon rinnastuva perhemuoto? Kirkon tulisi mahdollisia riitatilanteita ajatellen säätää kirkkolaissa samaa sukupuolta olevien parisuhteita koskeva rajoitus työntekijöilleen. Kirkon on kuitenkin vaikea pysyä uskollisena omille arvoilleen yhteiskunnassa, jota normittavat vieraat arvot. Kirkon johto on vaikean valinnan edessä. Vielä 2003 syksyllä asia jätettiin kirkolliskokouksessa ratkaisematta ja odottamaan ajan kulumista.

 

 

KRISTUKSEN SANA JA HOMOSEKSUAALIT

 

Kirkon johdon taholta on pohdittu sitä, löytyykö Raamatusta riittäviä tai selkeitä perusteita ottaa kantaa homoseksuaalisuuteen. On todettu, että jos tietäisimme, mitä Jeesus sanoisi homoseksuaalisuudesta, niin noudattaisimme sitä ”tukka putkella”.

 

Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on kohtia, joissa käsitellään homoseksuaalisuuden harjoittamista. Jokaisessa kohdassa se on selvästi Jumalan tahdon vastaista. 1. Moos. 19:1-11 Sodoman miehet halusivat maata Lootin luo saapuneet miehet, jotka olivat enkeleitä. Tilanne on uhkaava ja väkivaltainen, ja kaikki osapuolet tietävät, että kyseessä on paha teko (kaupungin miehet sanoivat jakeessa 9 Lootille: ”Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!”).

 

Mooseksen laissa homoseksuaalisuuden harjoittaminen kielletään selväsanaisesti (3. Moos. 18:22): ”Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” Rangaistus oli ankara (3. Moos. 20:20): ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja ovat itse ansainneet kuolemansa.”

 

Jeesus ei yhdessäkään puheessaan tehnyt tyhjäksi Vanhan testamentin lakia, ei myöskään homoseksuaalisuuden harjoittamisen osalta. Seksuaalikysymyksissä esimerkiksi Jeesuksen ja aviorikoksesta tavatun naisen kohtaamisessa (Joh. 8) hän ei tehnyt tyhjäksi aviorikoslakia (”Mene, äläkä enää tee syntiä.”). Jeesus ei tehnyt tyhjäksi rangaistusta, koska hän itse kärsi ristillä myös naisen rangaistuksen (”En tuomitse minäkään.”). Jeesus tarjoaa siis pelastusta jokaiselle meistä, koska me kaikki olemme rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan (”Se teistä, joka on synnitön…”). Jeesus ei poistanut lakia, vaan täytti lain (Matt. 5:17,18), oli synnitön ja kuoli syntiemme tähden.

 

Koko Raamattu on pohjimmiltaan Kristuksen sanaa. Hänen opetuksiaan eivät ole ainoastaan evankeliumikirjat, vaan myös esimerkiksi apostoli Paavalin kirje Rooman seurakunnalle. Apostoli Paavali pitää homoseksuaalisuutta Jumalan luomisjärjestyksen vastaisena (Room. 1:24-32):

Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa — olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.

 

Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

 

Apostoli Paavali näkee homoseksuaalisuuden ilmenemisen ja sen hyväksyttynä pitämisen seurauksena Jumalan kunnioituksesta luopumisesta. Homoseksuaalisuus oli näkyvä ja yleisesti hyväksytty ilmiö Roomassa, jonne Paavali kirjeensä kirjoitti. Lopuksi apostoli hämmästelee niitä, jotka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädökseen, ja silti jatkavat luomisjärjestyksen ja Jumalan tahdon vastaisia tekojaan tai ”vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät”.

 

Apostoli Paavali osoittaa, että jo yleinen ilmoitus riittää todistamaan ihmisen langenneisuuden Jumalan edessä. Homoseksuaaliset suhteet ovat Paavalin näkemyksen mukaan selkeä esimerkki luomisjärjestyksen vastaisesta käyttäytymisestä. Jos yleiseen oikeustajuun perustuva ymmärryksemme ei olisi synnin vääristämä, pystyisimme luonnostamme oivaltamaan homoseksuaalisuuden luonnonvastaiseksi, vaikka emme olisi kuulleetkaan Raamatusta. Erityisen ilmoituksen, Jumalan Sanan valossa, suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen ei pitäisi olla mitään epäselvää. Paavali viittaa ”Jumalan vanhurskaaseen säädökseen”, jonka mukaan ”ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet.”

 

Toisessa kohdassa Paavali kirjoittaa vielä näin (1. Kor. 6:9,10): ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”

 

Eräät piispat ovat raamatuntulkinnassaan vedonneet siihen, että nykyisin homoseksuaalisuuden synnystä tiedetään enemmän kuin Raamatun kirjoittamisen aikoihin. Totta, tiedämme sen olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Alkoholismin taustalta on puolestaan löydetty geneettistä alttiutta, haitallisia ympäristötekijöitä ja käyttäytymismalleja sekä rikollisen taipumuksen taustalta esimerkiksi yhteys tarkkaavaisuushäiriöön. Tulisiko rikollisuus sallia, jos siihen on pakottava taipumus? Jos kerran homoseksuaalisuus on kehityshäiriö, sen harjoittamiseen ei tule kannustaa.

 

 

MINKÄLAISTA HOMOSEKSUAALISUUDEN HARJOITTAMISTA RAAMATTU TARKOITTAA?

 

Toisinaan väitetään, että Raamattu kieltäisi vain miesten alisteisen, hyväksikäyttöön perustuvan homosuhteen. Tällä pyritään osoittamaan, että muunlaista homoseksuaalisuutta ei esiintynyt, tai että Raamattu hyväksyisi kaikki rakkaudelliset ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvat suhteet.

 

Näille väitteille ei kuitenkaan löydy perusteita Raamatun teksteistä itsestään. Esimerkiksi edellä mainitussa Raamatun kohdassa Room. 1:26-27 sanotaan näin:

Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.”

 

Teksti puhuu miehistä ja naisista, jotka tasavertaisesti (”himo toisiaan kohtaan”) syttyvät himosta samaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan ja toteuttavat himonsa. On hyvä huomata, että edellä puhutaan todella myös naisista.

 

Antiikin aikana esiintyi miesten välisten alisteisten seksisuhteiden lisäksi myös sekä miesten että naisten välisiä tasavertaisia seksisuhteita, joita Roomalaiskirjeessä pidetään luomisjärjestyksen vastaisina jumalattomuuden ilmentyminä. Jo antiikin Kreikassa esiintyi miesten välistä rakkautta, joka oli sekä henkistä että fyysistä. Esimerkiksi Platonin mukaan vain miesten välinen rakkaus oli todellista rakkautta. Miehen ja naisen välinen rakkaus ei yltänyt tähän, koska nainen oli henkisiltä kyvyiltään miehen ja eläimen välimaastossa. Siksi naisen ja miehen välinen rakkaus oli hänen mukaansa vain lihallista ja tarkoitettu miehen halujen tyydyttämiseen ja lasten tekemiseen. Homoseksuaalisten suhteiden kirjo näyttää siis olleen yhtä laaja kuin tämän päivän länsimaisessa kulttuurissa. Miksi Paavali olisi tarkoittanut vain alistavaa homosuhdetta, kun hän ei mainitse mitään alistamiseen viittaavaa?

 

 

LUONNOLLISTA VAI LUONNOTONTA?

 

Toisinaan luonnolla perustellaan muiden asioiden ohella myös homoseksuaalisuutta joko luonnolliseksi tai luonnottomaksi. Vapaata seksiä kannattavat hakevat tyypillisesti esikuvansa ihmisen eläimellisestä luonnosta ja ehkä lisäksi myös useiden kumppanien kanssa parittelevista lajeista. Homoseksuaalisuuden hyväksymistä perustellaan sillä, että sitä esiintyy myös eläinkunnassa.

 

Ihminen on Raamatun mukaan luomisen perusteella Jumalan kuva. Hänellä on erityisasema luomakunnassa. Ihmisellä on vastuu teoistaan Jumalan edessä, ja erotuksena eläimiin hänelle on mahdollista hillitä halujaan. Ihmisen ei siis tule käyttäytyä eläimellisesti halujensa vietävänä. Toisaalta me elämme Jumalan luomassa maailmassa ja kaikki Jumalan luoma on hyvää. Hän on luonut miehen ja naisen elämän rikkaudeksi myös seksuaalisen nautinnon. Vastuullisessa naisen ja miehen välisessä aviosuhteessa, Jumalan tarkoittamassa viitekehyksessä, seksi on luonnollista.

 

Syntiinlankeemuksen todellisuus merkitsee sitä, että Jumalan luomistyö on monin tavoin turmeltunut. Me emme elä enää täydellisessä ja synnittömässä paratiisissa. Myös Jumalan luoma seksuaalisuus on vääristynyt. Homoseksuaalisuuden esiintyvyydestä ihmiskunnassa ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että homoseksuaalisuus olisi sinänsä Jumalan luomaa.

 

EVANKELIUMI JA ARMO KUULUVAT KAIKILLE

 

Kohua herättäneessä Ecce Homo –valokuvanäyttelyssä Jeesus esitettiin homoseksuaalien seurassa nykypäiväisissä tapahtumissa. Näyttelyn sanoma oli, että Jumalan rakkaus koskee myös homoseksuaalisuudessa eläviä ihmisiä. Totta, Jumala rakastaa ihan jokaista syntistä ihmistä. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, että Jumala vihaa syntiä.

 

Homoliittojen hyväksyntää vaaditaan usein lähimmäisenrakkauteen vedoten. Raamatun ohjeita pidetään merkittävinä vain siinä määrin kuin niiden noudattaminen toteuttaa lähimmäisen rakkauden periaatetta. Lähimmäisen rakkaus sisältää kuitenkin myös varoittamisen ihmiselle itselleen vahingollisesta toiminnasta. Rakastava lähimmäinen varoittaa ystäväänsä heikoille jäille menemisestä aivan samoin kuin homoseksuaalisista teoista.

 

Paavali rinnastaa synnin tekemisen ja sen hyväksymisen pitäen niitä hätkähdyttävästi yhtä tuomittavina (Room. 1:32). Kirkko on suuressa vaarassa langeta osoittamaan hyväksyntää homoseksuaalisille suhteille. Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaaminen tai kirkon työntekijän homoliiton salliminen merkitsisivät jo selkeää hyväksynnän osoittamista näille suhteille. Samalla kirkko menettäisi mahdollisuutensa ulottaa lain ja evankeliumin sanoma homoseksuaaleille. Jumala rakastaa homoseksuaaleja ihmisiä niin paljon, että hän haluaa myös heitä vetää lain sanan kautta Kristuksen yhteyteen ja osallisiksi evankeliumista.

 

Alkuseurakunta ei mukautunut aikansa yhteiskunnallisiin arvoihin. Kirkon tehtävä on kertoa suomalaisille, miten Jumalan sana suhtautuu homoseksuaalisuuden harjoittamiseen. Kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka sisältää niin lain kuin evankeliuminkin. Kirkon tehtävä on myös omalla esimerkillään näyttää, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä. Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homosuhteista kuin muista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista.

 

Seurakunnissa tulee löytyä enemmän tilaa ja rakkautta niille ihmisille, joiden kipuna on homoseksuaalinen tunne-elämä tai muu seksuaalinen poikkeavuus. Armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille. Maailmassa ei löydy ketään, jonka miehisyys tai naiseus olisi täydellistä ja eheää.

 

 

HAASTE RUKOUKSEEN

 

Ruotsissa tuli vuoden 2003 alusta voimaan laki, joka koskettaa oikeutta opettaa Raamatun homoseksuaalisuutta käsitteleviä kohtia. Henkilö, joka levittää lausuntoja, joissa homoseksuaalisuutta väitetään synniksi, voidaan tuomita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kahdeksi vuodeksi vankilaan. Jos rikkomus katsottaisiin vähäiseksi tai epäilty suostuisi perumaan puheitaan, hän voisi selviytyä pelkillä sakoilla tai ehdonalaisella.

 

Oikeusoppineiden tulkinnan mukaan Raamatun tekstien toistaminen historiallisina asiakirjoina ei vielä olisi rikos. Sen sijaan rikoksen tuntomerkit täyttyvät, jos pappi saarnassaan selittää, että Raamatun opetusten mukaan tulee elää myös tänään. Naapurimaan kuulumiset on syytä ottaa vakavasti, sillä Suomi näyttää monessa suhteessa seuraavan perässä – ennemmin tai myöhemmin.

 

Tulemmeko näkemään uutisia, joissa ruotsalaisia pappeja talutetaan saarnatuolista käsiraudoissa poliisikuulusteluihin? Kuulemmeko viestejä seurakunnista, joissa rukoillaan vankilaan teljetyn paimenen puolesta? Itse asiassa pahinta on, jos Ruotsissa lain voimaan tultua mikään ei muutukaan. Entä jos lainsäätäjä toteaa tyytyväisenä, että laki on osoittautunut tarpeettomaksi hätävarjeluksi? Eihän papeilla ole mitään pelättävää, jos he eivät ole tähänkään asti opettaneet, että homosuhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia.

 

Onko tällainen lakiehdotus lopulta seurausta siitä, että seurakunta on jo monessa kohdin vapaaehtoisesti luopunut Raamatusta? Luottamusta Jumalan Sanaan ei voi osittaa. Jos Jumalan Sanan luotettavuus kielletään yhdessä kohdassa, se merkitsee pohjimmiltaan epäilyn kohdistamista itse Jumalaan. Siksi on mahdotonta lakaista maton alle pelastuksen kannalta ”kehällisiä” kysymyksiä, jotta seurakuntalaisten rauhaisa yhteiselo ei häiriintyisi. Jos kirkko ei pidä kiinni hyökkäysten kohteena olevista Jumalan Sanan kohdista, lopulta myös evankeliumin ydin on uhattu.

 

Perkeleen perimmäisenä tavoitteena on estää syntisen tie Kristuksen luo. Keinot ovat yhtä vanhat kuin ihmiskunnan historia: ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Eeva tuli tämän kysymyksen kautta petetyksi hirmuisin seurauksin. Asia tuntui silloinkin melko kehälliseltä, olihan kyseessä vain yksi puu muiden joukossa.

 

Ruotsista saamassani viestissä ihmetellään, miksi kristityt ovat hiljaa. Miksi kukaan ei kutsu rukoukseen tai paastoon? Mitä sanoisimme tänään profeetta Jesajasta, joka Jumalan käskystä kulki kolme vuotta avojaloin ja vaatteetta merkkinä siitä, miten pakkosiirtolaisia tultaisiin kuljettamaan häpeällisesti takapuolet paljaina? Profeetallista ääntä tarvitsisimme tänäänkin. Henkilökohtaisesti toivon, että hätä ei kasva niin suureksi, että tarvitaan Jesajan tyylilajia. Mutta paimenten tulisi uskaltaa tarttua juuri niihin teemoihin, joissa kysellään: ”Onko Jumala todellakin sanonut?” Ruotsin terveiset toimikoot kutsuna rukoukseen – niin itsemme kuin ruotsalaisten puolesta.

 

 

LOPUKSI

 

Sain muutama kuukausi sitten sähköpostiviestin, jossa kysyjä ihmetteli sitä, että pidin Raamatun perheopetusta edelleen ajankohtaisena. Hän kysyi: ”Jos Raamattu näin harvinaisen yksiselitteisesti kertoo tosiasioita, niin voitko aivan kirkkain silmin väittää uskovasi tarinaan siitä, kuinka meri halkesi taikasauvan iskusta, miten Jeesus ruokki jättimäisen väkijoukon muutamalla kalalla ja parilla leivällä jne. Ja jos aivan tosissasi uskot näitä tarinoita, niin miten voit kenenkään kuvitella ottavan itsesi vakavasti? Ja jos taas et usko, vaan pidät niitä kuvainnollisina esimerkkeinä Jumalan voimasta tms., niin miksi Raamattu toimii tietokirjana esim. homo-kysymyksessä?”

 

Vastasin kysyjälle, että minun mielestäni Raamatun käsittämättömin ihme on kristinuskon keskeisin väite: Jeesuksen ylösnousemus kuolleista. Lääkärin näkökulmasta se on täysi mahdottomuus. Kuollut ei voi herätä henkiin. Jos Jumala tekee tällaisen ihmeen, miksei hän voi tehdä muitakin ihmeitä? Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on koko kristinuskon ydin. Sen varassa Raamattu kaatuu tai seisoo. Jos siihen ei usko, kristinuskosta ei jää mitään jäljelle. Jos taas sen uskon, minun on johdonmukaista uskoa kaikki, mitä Kristus muutoin opettaa Raamatussa apostolien ja profeettojen kautta.

 

Luottamus Jumalan sanaan ja evankeliumin ilo ja varmuus kulkevat käsi kädessä. Aikamme pahimpia ilonpilaajia ovat sellaiset opit, joilla nakerretaan luottamusta Raamattuun Jumalan Sanana. Jos Jumala ei ole pyhä Jumala, joka tuomitsee Raamatussa kerrotulla tavalla synnin – myös homoseksuaalisen käyttäytymisen kohdalla, miksi Jumalan Pojan täytyi kuolla? Jos kiellämme ihmisiltä oikeuden synnin tuntoon, varastamme heiltä myös evankeliumin ilon ja varmuuden. Varmuus taivaasta lepää sen varassa, että Kristus on varmasti sovittanut todelliset syntimme ja noussut ylös kuolleista.

Ryhmäpuhe: Valtioneuvoston tiedonanto hallitusohjelmasta

 

Kansanedustaja, KD-eduskuntaryhmän puheenjohtaja Päivi Räsänen

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä

Ryhmäpuheenvuoro 16.12.2019

Valtioneuvoston tiedonanto: Valtioneuvoston tiedonanto hallitusohjelmasta

 

Arvoisa puhemies,

Hallituskriisissä ja siitä seuranneessa tuolileikissä on koeteltu kansalaisten luottamusta politiikkaan. Moni kysyy, ajavatko poliitikot ja puolueet tämän maan vai vain oman puolueensa etua. Siksi nopea paluu politiikan arkisiin kysymyksiin on paikallaan. Uusvanhan hallitusohjelman pohja rakentuu sen oletuksen varaan, että talouden kasvusuunta jatkuu. Jo keväällä oli tiedossa, että näin tuskin käy. OECD varoitti marraskuun ennusteessaan, että vuonna 2021 Suomen bruttokansantuote laskisi 0,9 prosenttia.

Päivitetty hallitus aloittaa tilanteessa, jossa teollisuudessa käydään työtaisteluja. Lakot ja epävarmuus työmarkkinoilla vaikuttavat suoraan vientituloihin ja verokertymään. Keskeisten vientimaidemme, kuten Saksan talous on hiipumassa ja teollisuutemme tilauskirjat ohenevat. Tuotantolinjoja on ajettu alas lakoista riippumatta. Lisäksi esimerkiksi suomalainen teräs kilpailee edelleen samoilla markkinoilla huomattavasti kilpailukykyisemmän mutta monin verroin saastuttavammin tuotetun kiinalaisen teräksen kanssa. Tästä ilmastokaan ei kiitä.

Samoin kolmen miljardin tulevaisuusinvestointeihin on kirjattu suuri joukko normaaleja juoksevia menoja. Jo ensi vuoden budjetissa niin sanottuja tulevaisuushankkeita rahoitetaan valtion omaisuuden myynnillä. Voimmeko luottaa siihen, että hallitus tekee tässä viisaita ja suomalaisten etua palvelevia päätöksiä? Omistajapolitiikkaan tarvitaan ryhtiä, ei enää sotkuja.

Hallituksen talouslaskelmat on tehty sen varaan, että työllisyysaste saadaan nostettua 75 %:iin. Toimet ovat ristiriidassa tavoitteen kanssa. Kotitalousvähennyksen leikkaaminen heikentää työllisyyttä ja lisää harmaata taloutta. Polttoaineveron korotukset syövät niin ikään ostovoimaa ja yritysten kannattavuutta.

Pääministerin aiempi visiointi kuuden tunnin työpäivästä herättää myös huolen, sillä Suomi tarvitsee menestyäkseen työtä ja yrittämistä enemmän, ei vähemmän.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat juuri niitä, joissa syntyy uusia työpaikkoja. Niitä syntyisi vielä enemmän, jos työpaikoilla voitaisiin sopia nykyistä joustavammin paikallisista työehdoista. Työllisyyttä parannettaisiin uudistamalla sosiaaliturvaa ottamalla käyttöön KD:n kannustava perusturvamalli, joka tekee työttömälle työn vastaanottamisen aina kannattavaksi.

Myös SOTE- uudistus olisi tärkeä saada viimein etenemään. Tämän kohdalla on ollut huolestuttava hiljaisuus. Olemme koko syksyn odottaneet Rinteen hallituksen lupaamaa lakiesitystä hoitajamitoituksesta, mutta nyt on käynyt ilmi, että se ei valmistukaan tänä vuonna. Pelkät pykälätkään eivät muutu hoitaviksi käsiksi, tarvittaisiin riittävä rahoitus, josta ei ole mitään tietoa. On kestämätöntä, että talousvaikeuksissa painivat kunnat irtisanovat tai lomauttavat henkilöstöään samaan aikaan, kun hoitajia tarvittaisiin lisää vanhuspalveluihin. Arvoisa hallitus, tämä on hoidettava, muuten luottamus demokratiaan horjuu pahasti, sillä kaikki puolueet ennen vaaleja lupasivat vanhuspalvelut kuntoon.

Hallituspohjan ideologiset linjaukset näkyvät ehdotuksessa translaista, jossa sukupuolen vaihtaminen eriytetään lääketieteellisestä arviosta ja hoidoista henkilön omaan ilmoitukseen ja kokemukseen perustuvaksi. Tämä ei palvele lapsen etua. On uskaliasta ja myös luonnontieteen näkökulmasta ristiriitaista, jos äitiyden ja isyyden käsitteet irrotetaan biologiasta.

Harhaanjohtavaa argumenttia pakkosterilisaatiosta ei pidä niellä, sillä sitä ei nykyisessä prosessissa ole. Lisääntymiskyvyttömyys seuraa siitä, jos lääkehoitojen ja leikkausten avulla kehoa yritetään muuttaa vastakkaisen sukupuolen kaltaiseksi.

Syntyvyyden rajun laskun kääntäminen vaatii pikaisia toimia, ei pelkkiä työryhmiä ja strategioita. Perheitä ei tule holhota valtiovallan määräämillä perhevapaiden kiintiöillä, vaan äideillä ja isillä tulee olla oikeus päättää, miten lastenhoito järjestetään. Pakkokiintiöt johtaisivat vanhempien työnteon ja hoitovastuun lisäsääntelyyn sekä satojen miljoonien lisäkustannuksiin.

Viestit lasten ja nuorten pahoinvoinnista on otettava vakavasti. Perheet ja lapset tarvitsevat entistä enemmän tukea, sillä lopulta koko yhteiskunnan hyvinvointi rakentuu perheiden hyvinvoinnin varaan.

Arvoisa puhemies,

Rinteen hallituksen ero ja Marinin hallituksen muodostaminen antoivat hallituspuolueille mahdollisuuden tarkistaa hallitusohjelmaa vastaamaan talouden tilaa ja asiantuntijoiden näkemyksiä tarvittavista työllisyystoimista. Marinin hallitus ei muuta pilkkuakaan, millä valitettavasti on vielä kallis hinta.