Puheet

RSS

MITEN TÄHÄN ON TULTU? SUOMALAISEN ETUANASIAKESKUSTELUN TAUSTOJA JA ARGUMENTTEJA

 

 

Hyvät kuulijat!

 

Keskustelu eutanasiasta on kohonnut suomalaisessa yhteiskunnassa nyt aivan uudelle aallonharjalle. Esiin nousevat suuret ja ajattomat kysymykset kuolemasta, elämän arvosta, ihmisoikeuksista ja kärsimyksestä. Erityisen henkilökohtaisella, kipeälläkin tasolla kannanotot koskettavat parantumattomasti sairaita ja vammaisia ihmisiä sekä heidän omaisiaan, heitä hoitavia lääkäreitä ja hoitajia.

 

Toimin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä vuosina 2003–2007, jolloin valmistelimme terveydenhuollon tulevaisuutta koskevan laajan selvityksen. Julkaisua varten tilatussa asiantuntijoiden esiselvityksessä ”Suomen terveydenhuollon tulevaisuudet” arveltiin, että monet muut maat seuraavat Hollannin ja Belgian esimerkkiä ja että Suomi saa oman eutanasialakinsa 10-15 vuoden kuluessa. Arvion perustana oli yhä vahvistuva eutanasiaa suosiva kansalaismielipide.

 

Kuopion yliopistossa vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan 42 % väestöstä hyväksyi eutanasian parantumatonta syöpää sairastavan potilaan pyynnöstä ja, hämmästyttävää kyllä, vieläkin enemmän, 48 % väestöstä oli valmis hyväksymään vaikeasti kehitysvammaisten tai dementiaa sairastavien vanhusten surmaamisen ilman potilaan omaa pyyntöä.

 

10 vuoden ajan eutanasian kannatus on ollut 75 prosentin luokkaa. Tulos huolestuttaa, mutta uskon sen perustuvan osittain tiedon puutteisiin ja pelkoihin, osittain myös elämän arvoon liittyvien käsitysten muutokseen.

 

Lännen median 7.2 julkaistussa haastattelussa Karinakodin vastaava lääkäri Riitta Lahtonen kertoo: ”Meillä oli täällä kerran pariskunta, joka erään kyselyn yhteydessä ilmoitti kannattavansa eutanasiaa. Rouva oli potilaana ja mies istui hänen vierellään joka päivä. Loppuvaiheessa rouvan oireet vaikeutuivat ja hänet sedatoitiin (rauhoitettiin lääkkeillä uneen). Hän kuoli rauhallisesti. Jälkeenpäin mies tuli puhumaan minulle ja kertoi, että tätä juuri he olivat tarkoittaneet eutanasialla. Hän sanoi, ettei olisi halunnut, että vaimolle annetaan lopetuspiikki kuin koiralle.”

 

Mielipidetiedusteluihin osallistuvilla saattaa olla virheellisiä käsityksiä eutanasiasta, kuten Karinakodin pariskunnalla. Eutanasia ei tarkoita tarpeettomien hoitojen riisumista ja oireenmukaiseen hoitoon siirtymistä, vaan Hollannin lainsäädännön mahdollistamaa toimenpidettä, jossa lääkäri oikeasti surmaa myrkkyruiskeella potilaansa. Mitä kauempana ihminen on kuolevan potilaan hoidosta, sitä enemmän hän tutkitusti kannattaa eutanasiaa. Lääkäriliiton tuoreen tutkimuksen mukaan kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä vain 17% kannatti eutanasiaa.

 

On selvää, että näin vahva kannatus ulottaa vaikutuksensa myös poliittisiin päättäjiin. Eduskunta kävi torstai-iltana pitkän keskustelun kansalaisaloitteesta, jossa ehdotetaan, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa.

 

Eutanasiaa perustellaan kahdella argumentilla: parantumattomasti sairaan potilaan kärsimyksillä ja hänen itsemääräämisoikeudellaan päättää kuolemastaan.  Terveydenhuollon etiikka ja saattohoidon keinovalikoima eivät puolla kumpaakaan perustelua.

 

Saattohoito on kehittyneempää kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Vaikeatkin kivut voidaan hoitaa oireettomiksi. Samat opioidit, joita käytetään vaikean kivun hoitoon, lievittävät tehokkaasti myös hengenahdistuksen tunnetta.

Jos muut keinot eivät riitä lievittämään levottomuutta, hengenahdistusta, psyykkistä ahdistusta tai kipua, potilas voidaan nukuttaa palliatiiviseen sedaatioon määräajaksi, ja levättyään hän voi taas herätä. Sedaatio ei ole eutanasiaa, toisin kuin kansalaisaloitteen tekijät väittävät.

 

Käsite ”oikeus kuolla” on harhaanjohtava ja itsessään ristiriitainen. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset tunnustavat ihmisen oikeuden elämään, eivät oikeutta kuolemaan.

Missään maailman maassa potilaalle ei ole turvattu lakisääteistä ”oikeutta kuolla”, ei Hollannissakaan.

 

Itsemääräämisoikeuden ydin on siinä, että potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta ei oikeutta päättää itse, mitä hoitoa hänelle annetaan. Miksi juuri eutanasia olisi poikkeus tästä periaatteesta?

 

Eutanasiaa edistetään luomalla uusia termejä tai käyttämällä todellisuuden häivyttämiseksi kiertoilmaisuja, kuten kuolinapu, avustettu kuolema tai arvokas kuolema. Eduskunnan käsittelyyn tuodussa kansalaisaloitteessa ehdotetaan laillista eutanasiaa ”hyvän kuoleman puolesta”.

 

Mitä on hyvä kuolema? Kun puhutaan hyvästä kuolemasta, tarkoitetaan itse asiassa elämää. Elämä ennen kuolemaa viimeisiä sekunteja myöten voi olla hyvää tai huonoa, mutta itse kuolema on raja, jota emme pysty arvottamaan.

 

Eutanasian puolustajat puhuvat usein oikeudesta kuolla arvokkaasti. Tämä toive on oikeutettu ja se on otettava vakavasti. Arvokkaalla kuolemalla tulisi kuitenkin tarkoittaa hyvää palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa ja saattohoitoa. Ihmisen surmaaminen ei ole arvokasta toimintaa.

Osallistuin tammikuussa Lääketiedetapahtumaan, jossa sain rintaani tämän lääkärin tehtävää kuvaavan pinssin: ”Elämän puolustaja”.

 

Lääkärit ovat saaneet tiedollisen ja asenteellisen koulutuksen suojelemaan elämää.

Mikäli ihmisellä ajateltaisiin olevan oikeus päättää omasta kuolemastaan toisen ihmisen tekemänä, tämä väistämättä merkitsisi jollekin lankeavaa velvollisuutta suorittaa surmaaminen. Eutanasia merkitsisi suurta muutosta lääkärin eettisessä asennoitumisessa.

 

Ihmiselämän kunnioituksen periaatteen murtuminen olisi lääkärien kohdalla erityisen vakavaa. Jos elämän tuhoamisen periaate hyväksyttäisiin parantumattomien sairauksien hoitovalikoimaan, lääkäri voisi alkaa asenteellisesti suosia valintoja, jotka eivät edistäkään potilaan elämää.

 

Kansalaisaloite eutanasian sallimisesta menee osittain pidemmälle kuin Hollannin laki esittäessään lääkärille velvollisuutta ohjata eutanasiaa pyytävä potilas toiselle lääkärille, mikäli hän ei vakaumuksensa mukaan hyväksy potilaan surmaamista.

 

Eutanasia on erotettava sellaisesta oireiden hoidosta, jonka sivuvaikutuksena elämä saattaa lyhentyä. Lääkäri joutuu useissa tilanteissa punnitsemaan lääkkeiden tai muiden hoitotoimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Lääkehoidon tarkoituksena ei koskaan ole tappaa potilasta, vaikka sen käyttöön saattaisi liittyä jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia. Saattohoidossa käytettyihin vahvoihin huumaaviin kipulääkkeisiin, kuten morfiiniin ja muihin opioideihin, liittyy väärinkäsityksiä. Palliatiivisessa hoidossa annokset saattavat olla suuria. Eri potilailla on myös erilainen kyky sietää opioideja. Oikein käytettynä palliatiivisessa hoidossa ne saattavat pidentää elinpäiviä, sillä krooninen kipu uuvuttaa potilaan. Eutanasialääkärit eivät käytä surmaamiseen morfiinia, vaan lihaksia halvaannuttavia ja sydämen pysäyttäviä aineita. Näitä aineita ei käytetä saattohoidossa.

 

Päätös eutanasiasta jäisi viime kädessä aina lääkärille, joka joutuisi arvioimaan potilaan kokeman kärsimyksen määrää. Psyykkinen ahdistus ja masennus, ihmissuhdeongelmat ja yksinäisyys aiheuttavat usein somaattista sairauttakin sairastavalle enemmän kärsimystä kuin fyysinen kipu. Millainen kärsimys arvioitaisiin riittäväksi, jotta päätös eutanasiasta laukeaisi?

Sairauden viimeisten vaiheiden kärsimys saattaa olla enemmän omaisten kuin kuolevan kärsimystä. Potilaan oma kokemusmaailma tietoisuuden hämärtyessä saattaa olla hyvin toisenlainen kuin ulkopuolisen tarkkailijan näkemys.

 

Ihmisellä on myös oikeus muuttaa näkemystään. Miten potilaan aiempaan eutanasiatoiveeseen tulee suhtautua, jos hän ei akuutissa tilanteessa enää kykene ilmaisemaan senhetkistä tahtoa? Kun yli 80-vuotiaita hoitotestamentin laatineita suomalaisia haastateltiin, puolet heistä toivoikin elvytystä nykyisessä tilanteessaan. Elämänhalu on sairaudenkin tilassa ja kuoleman lähestyessä usein paljon vahvempi kuin terveenä osaamme ajatella. 

 

Eutanasian kuuluminen hoitovalikoimaan kannustaisi masentuneita ihmisiä tähän ratkaisuun. Samalla sillä viestittäisiin asennetta vammaisten ja sairaiden ihmisten elämän arvottomuudesta. Valtaosan itsemurhista tekevät nuoret, fyysisesti terveet ihmiset. Kun itsemurhia pyritään ehkäisemään yleisesti, miksi emme tukisi myös vammaisten tai vanhusten elämänhalua loppuun asti?

 

Eutanasiaa vaativassa kansalaisaloitteessa edellytetään, että lääkäri on vakuuttunut, ettei potilas kärsi arvostelukykyään heikentävästä psykiatrisesta sairaudesta. Aloitteen mukaan kliininen depressio tulee aina hoitaa ennen eutanasiapäätöksen tekemistä. Miten voidaan varmistua, ettei vakavasti sairaan ihmisen kuoleman toive nouse masennuksesta? 

 

Jokaisen ihmisen elämään sen jossakin vaiheessa kuuluvat erilaiset kärsimykset ja rajoitteet. Kukaan ei pysty tekemään kaikkea sitä, mitä jossain vaiheessa elämäänsä haluaisi. Herkästi erehdymme arvioimaan toisen ihmisen elämän mielekkyyttä oman elämäntilanteemme näkökulmasta. Terve ja toimintakykyinen ihminen saattaa pitää halvaantuneen tai sairaalavuoteeseen sidotun ihmisen elämää hyödyttömänä ja arvottomana kärsimyksenä. Jos nuorelta ihmiseltä kysytään, haluaisiko hän tulla elvytetyksi elämään pyörätuolissa, useimmat vastannevat, etteivät halua. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sairastuneet tai vammautuneet löytävät elämänhalun ja mielekkyyden alkuvaiheen järkytyksestä ja masennuksesta toivuttuaan.

 

 

Hollannin tilastot osoittavat, että merkittävin syy eutanasian pyytämiseen ei ole kipu, vaan yksinäisyys ja pelko joutua riippuvaiseksi muiden avusta. Potilas itse saattaa myös kokea olevansa rasitukseksi tai hyödytön sairautensa vuoksi, joko kuviteltujen tai todellisten asenteiden vuoksi. Potilaan kuolemantoive sisältääkin kysymyksen: ”Välittääkö kukaan minusta? Olenko jo täysin tarpeeton?” Tällaiseen kyselyyn ei tule vastata kuolinpiikillä, vaan inhimillisellä välittämisellä ja tasokkaalla saattohoidolla.

 

Kuolemaa ei voi tarkastella vain yksilön oman valinnan näkökulmasta. Kuolemalla on suuri yhteisöllinen merkitys. Itsemurha koskettaa kipeästi kymmenien, jopa satojen ihmisten elämää. Sama koskee eutanasiaa, jota puolustetaan sillä perusteella, että ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta kuolinhetkestään.

 

Eutanasiakeskustelun ajankohtaistuminen liittyy kahteen yhteiskunnalliseen ilmiöön: toisaalta pelkoon ja epäilyihin terveydenhuoltojärjestelmämme kyvyttömyydestä huolehtia kuolevien potilaiden inhimillisestä, yksilöllisestä ja arvokkaasta hoidosta, ja toisaalta yleiseen ihmiskuvan muutosprosessiin. 

 

Sain puhelinsoiton naiselta, joka kysyi: ”Tarkoittaako saattohoito sitä, että potilas siirretään osaston varastohuoneeseen, eikä anneta hänelle ruokaa eikä juomaa?” Hän kertoi sairaasta puolisostaan, jolle oli sairaalassa ilmoitettu aloitettavan saattohoito ja joka oli samana päivänä siirretty ylipaikalle varastohuoneeseen.

 

Eutanasiaa puoltavat kansalaiset ilmaisevat usein pelon joutua persoonattomaan liukuhihnamaiseen hoitoon, jossa heidän yksilöllisiä tarpeitaan tai toiveitaan ei oteta huomioon. Tämän tulisikin johtaa koko terveydenhuoltojärjestelmämme vakavaan itsetutkiskeluun.

 

Eutanasiakeskustelu tekee palvelun suomalaiselle yhteiskunnalle, jos se johtaa laadukkaan palliatiivisen ja saattohoidon turvaamiseen kaikille tarvitseville. Sen turvaamiseksi tarvitsemme saattohoitolain, jota kannatti 70 % kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä. Ministeri Rehula ei luvannut saattohoitolakia, kun sitä häneltä kyselytunnilla tiedustelin. Siksi olen tehnyt lakialoitteen, jossa potilaalle säädettäisiin oikeus saattohoitoon asuinpaikasta ja sairauden laadusta riippumatta.

 

Puhe Parempaa saattohoitoa eutanasian sijaan -seminaarissa 4.3.2017 Pikkuparlamentissa.

Ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa: Jokaisen täysi ihmisarvo ei ole KD:lle mielipide, vaan luovuttamaton vakaumus

 

Ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa 5.10.2016
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmä ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies,

”Suomen vaikein sana on nyt ”yhdessä””. Eilisen Helsingin Sanomien otsikon jutussa ei käsitelty itsenäisyytemme satavuotisteemaa ”Yhdessä” eikä väkivaltaisia ääriliikkeitä ja vihapuhetta. Otsikko on kuitenkin osuva myös tämän päivän keskusteluun.

Yhdessä toimiminen ei ole aina helppoa, mutta se on ainoa tie yhteiskunnan menestymiseen. Toivon, että tämä keskustelu antaa vahvan viestin siitä, että me yhdessä puolustamme jokaisen Suomessa asuvan oikeutta elämään ja turvallisuuteen.

Vihapuhe synnyttää vihatekoja. Erityisesti meillä päättäjillä on iso vastuu, miten käytämme sanoja. Väestöryhmien hyvien suhteiden rakentamiseen tarvitaan niin päättäjien, viranomaisten kuin koko kansalaisyhteiskunnan yhteistä ponnistelua.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy rasismia. Jokaisen ihmisen täysi ihmisarvo ei ole meille mielipide vaan luovuttamaton vakaumus.

Sosiaalisen median keskusteluissa yhden ääriliikkeen laittomuuksia puolustellaan usein toisen ääriliikkeen laittomilla toimilla. Toistensa vastapooleja eivät kuitenkaan ole oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet, tai kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten radikalisoituneet ryhmittymät. Nämä kaikki ovat radikalisoitumisen eri muotoja ja yhtä haitallisia yleiselle turvallisuudelle. Näiden vastakohta on järjestäytynyt, demokraattinen yhteiskunta. Mielenosoittaminen kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, mellakointi ja väkivalta eivät.

Viimeisimmän ihmisoikeusselonteon mukaan: ” Vihapuhe rajoittaa sanavapautta luomalla yleistä turvattomuuden ilmapiiriä. Vihapuheen kohteena olevien henkilöiden oikeus oman mielipiteen ja identiteetin esiintuomiseen ilman pelkoa saattaa vaarantua.” Avoimen rasistinen puhe luo pelon ilmapiiriä, joka heikentää maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kärjistävistä lausunnoista tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Rasismin aikaansaamasta kielteisestä kehästä seuraa syrjäytymistä ja houkutusta radikalisoitumiseen ja rikolliseen elämäntapaan.

Ääriliikkeisiin ajautumisen taustalla, riippumatta aatteesta, on usein syrjäytymistä ja näköalattomuutta. Kielteisen kehän kääntäminen myönteiseksi vaatii yhteisöllisten työtapojen tuomista kouluihin, tehokasta kotouttamista sekä toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutus- ja työllisyysasteen nostaminen ovat myös yhteiskuntarauhaa lisääviä toimia. Turvallisuusuhkien torjumiseksi tarvitaan myös resursseja ja toimivaltuuksia turvallisuusviranomaisille.

Arvoisa puhemies,

Eduskuntaryhmämme on vakavasti huolestunut poliisin resurssien riittävyydestä ja samalla sisäisen turvallisuuden heikkenemisestä. Jo ensi vuonna poliisien määrä uhkaa vähetä yli 200:lla ja 7000 poliisin raja alittua. Jätimme perjantaina talousarvioaloitteen 22 miljoonan euron lisäyksestä poliisin määrärahoihin. Toivomme hallituspuolueilta ymmärrystä ja kannatusta aloitteellemme. Pelkät eduskunnassa lausutut korulauseet eivät valitettavasti riitä ääriliikkeiden torjumiseen. Siihen ei myöskään riitä muutaman poliisin siirtäminen kentältä netin ääreen. Keskeistä on, että poliisilla on maanlaajuisesti riittävät henkilöstövoimavarat, jotta se voi hoitaa hyvin tehtävänsä ja puuttua ilmenneisiin uhkatekijöihin ajoissa.

Arvoisa puhemies,

Jakautunut kansakunta on heikko kansakunta. Tarvitsemme puheenvuoroja ja äänenpainoja, joissa erilaisia mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, erilaisia ihmisiä arvostetaan ja joissa pidetään huolta, että kaikki pysyvät kyydissä mukana. Olemme liian pieni kansa siihen, että joku suljetaan joukosta pois. Vikojen ja erimielisyyden etsimisen ja korostamisen sijaan huomiota pitää kiinnittää asioihin, jotka meitä yhdistävät. Toivon, että viime aikaisista synkistä tapahtumista alkaisi myönteinen kehitys, jonka myötä jokaiselle yksilölle kuuluva ihmisarvo palautetaan yhteiskuntamme perusperiaatteeksi ja sitä toteutetaan myös käytännön elämässä.

Ryhmäpuhe: Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta

24.5.2016

Arvoisa puhemies!

 

Suomi on edelleen turvallinen maa. Osaavien ja maailman parhaiten koulutettujen sisäisen turvallisuuden viranomaistemme toimintakyky on tähän asti kyetty säilyttämään. Rakenteellisilla uudistuksilla on kevennetty hallintoa ja siirretty voimavaroja poliisin ja rajavartijoiden kenttätyöhön. Nyt on muutos näköpiirissä.

 

Sisäisen turvallisuuden selonteko on karua luettavaa – rehellisestä kuvauksesta on syytä antaa sisäministeriölle tunnustus. Poliisin, rajavartiolaitoksen, pelastustoimen ja hätäkeskusten toimintakyvyn rapautumista luetellaan sivutolkulla resurssien vähentämisen seurauksena. Hallitus kertoo, että häiriöiden ja rikosten määrä lisääntyy, poliisin ja hätäkeskusten toimintavalmiusajat pidentyvät, osa tehtävistä jää kokonaan hoitamatta, yhä useammat rikokset jäävät selvittämättä, harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden ylläpito vaikeutuu, riski oman käden oikeuden käyttöön kasvaa ja väestön turvallisuuden tunne ja jopa yhteiskuntarauha heikkenevät merkittävästi.

 

Selonteossa varoitetaan poliisien määrän laskusta 7000 tasolle. Totuus on kuitenkin vielä pahempi. Eduskunta on juuri käsitellyt hallituksen linjauksen julkisen talouden suunnitelmaksi, jonka mukaan poliisimäärärahat alenevat kehyskaudella niin, että vuonna 2019 poliisimäärä alenisi n 6700:aan, mikä tarkoittaisi 500 poliisia vähemmän kuin tällä hetkellä. Hallitus on siis kehyspäätöksessä linjannut vielä huomattavasti suuremman leikkauksen poliisin rahoitukseen kuin selonteossa nyt poliittisesti linjataan. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallituksen antaa eduskunnalle selvityksen poliisin rahoituksen keskenään ristiriitaisista esityksistä sekä tarvittavat määrärahalisäykset kehyksiin. Pidemmällä aikavälillä emme saa tyytyä 7000 poliisin tasoon – tavoite tulee asettaa vähintään nykytasolle.

 

Poliisitoimintaan kohdennetut säästöt ovat kestämättömiä, kun samaan aikaan toimintaympäristö muuttuu yhä haastavammaksi. Laiton maahantulo ja turvapaikanhakijoiden määrän kymmenkertaistuminen ovat merkinneet satojen miljoonien eurojen lisäpanostuksia vastaanottotoimintaan, oleskelulupahakemusten käsittelyyn ja kotouttamiseen. Tämä on ollut väistämätöntä, mutta eikö samalla tulisi huolehtia myös koko väestön turvallisuudesta?

 

Kaikkien eduskuntapuolueiden edustajista muodostettu parlamentaarinen ryhmä esitti yksimielisesti reilu vuosi sitten ennen eduskuntavaaleja, että sisäisen turvallisuuden taso säilytettäisiin tällä vaalikaudella 95 miljoonan euron määrärahalisäyksin. Kehyksissä on vain noin puolet tästä tarpeesta. Hallitus ei kehyspäätöksissään lisännyt poliisin määrärahoja, vaan ainoastaan vähensi hallitusohjelman kehyksiin sisältyneitä säästöpäätöksiä.

 

Terrorismin, Venäjän kehityksen ja kyberuhkien ohella ei pidä unohtaa arjen suurinta uhkaa sisäiselle turvallisuudelle: työttömyyden, päihteiden ongelmakäytön, mielenterveysongelmien ja yksinäisyyden aiheuttamaa syrjäytymistä. Sisäisen turvallisuuden haasteet on muistettava myös ajankohtaisessa alkoholilain uudistuksessa. Alkoholin saatavuuden laajentaminen lisää kulutusta, poliisin työkuormaa, turvattomuutta ja yhteiskunnan kustannuksia. Yhteiskunnan resursseja voidaan säästää ja inhimillistä kärsimystä vähentää puolestaan silloin, kun perheiden ja lähiyhteisöjen hyvinvointia ja jaksamista tuetaan ja kun kansalaisia yhdistävät elämää kantavat arvot.

 

Arvoisa puhemies,

 

Mitä kansalaiset odottavat turvallisuusviranomaisilta? Sitä, että hätäkeskukseen soittavalle vastataan kohtuullisessa ajassa. Sitä, että poliisi, ambulanssi tai paloauto saapuu nopeasti paikalle. Tai että poliisi ylipäänsä ottaa tapahtuneen rikoksen tutkittavaksi. Selonteossa ehdotetaan poliisin tehtävien poliittista priorisointia, että eduskunta päättäisi, mitkä lakisääteiset tehtävät poliisi voi jättää hoitamatta, mikäli resurssit eivät riitä. Toinen vaihtoehto on, että ensilinjassa oleva viranomainen, usein hätäkeskuspäivystäjä tai poliisi joutuu priorisoimaan, kenelle antaa apua. Molemmat vaihtoehdot on vältettävä!

 

Poliisin, hätäkeskusten ja rajavartiolaitoksen toimintakyvyn säilyttämisessä nykyisellään ei ole kysymys miljardien tai satojen miljoonien eurojen vuosikorotuksista. Muutaman kymmenen miljoonan euron lisäpanostuksella kyetään varmistamaan sisäinen turvallisuus niin, ettei virkamiesten tarvitse kirjoittaa turvallispolitiikan kauhuskenaarioita. Turvallisuudesta huolehtiminen on valtion ydintehtävä eikä siitä tule tinkiä suhdanteiden mukaan.

 

Ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.)

Ryhmäpuheenvuoro

Julkaisuvapaa 9.3.2016 klo 14:00

 

Arvoisa puhemies,

Pariisin terrori-iskut viime syksynä muistuttivat meitä järkyttävällä tavalla siitä mihin terroristijärjestö ISIL pyrkii ja kykenee. Pelon ja kuoleman levittäminen kaikkialle on Islamilaiseksi valtioksi itseään nimittävän terrorijärjestön päämäärä. Vaikka Euroopassa tapahtuvat iskut ja niiden uhka herätti Suomessa suurta huomioita, on muistettava missä ISIL levittää eniten hävitystä. Suuret alueet Syyriassa ja Irakissa ovat edelleen sen hallussa, kansainvälisestä operaatiosta huolimatta. Samaan aikaan järjestö on lisännyt vaikutusvaltaansa Libyassa ja sillä on tukijoita ympäri Lähi-itää, Pohjois-Afrikkaa ja Eurooppaa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista ISIL:in vastaiseen operaatioon. On hyvä, että olemme yhteisessä rintamassa taistelussa terrorismia vastaan. Viime syksynä nähty etenkin irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän suuri kasvu kertoo siitä, että kaukaiseltakin vaikuttavat sodat ja levottomuudet vaikuttavat myös Suomeen. Emme voi työntää päätämme pensaaseen ja olettaa, että maailman tapahtumat eivät kosketa meitä. Suomen tulee olla valmis omalla panoksellaan vaikuttamaan turvallisemman ja vakaamman tulevaisuuden aikaansaamiseksi.

Valtioneuvoston selonteossa tuodaan esille Ranskan avunpyyntö Pariisin terrori-iskujen johdosta. Lissabonin sopimuksen avunantolauseke on maallemme tärkeä. Suomen tulee antaa muille jäsenvaltiolle apua pyydettäessä, koska myös me saatamme olla joskus avun tarpeessa. Euroopan maiden vakava suhtautuminen avuantovelvoitteeseen parantaa myös omaa turvallisuuttamme. Suomen osallistumisen jatkaminen ja operaatiovahvuuden lisääminen Irakissa on hyvä tapa vastata Ranskan avunpyyntöön. Lissabonin sopimuksen sisältöön ei tule kuitenkaan suhtautua epärealistisesti. Avunantolauseke ei tarkoita sitä, että meillä olisi turvatakuut kaikkia ulkoisia uhkia vastaan. Omasta uskottavasta puolustuskyvystä huolehtiminen ja sotilaallisen yhteistyön lisääminen kumppanimaidemme kanssa on yhtä tärkeää kuin ennenkin.

 

Arvoisa puhemies,

Päätökseen sisältyy riskejä, joista on syytä avoimesti keskustella. Suomalaiset sotilaat toimivat muutaman kymmenen kilometrin päässä rintamalinjasta ja itsemurhaiskut ovat mahdollisia koulutustukikohtien ulkopuolella. ISIL on uhannut kaikkia sitä vastaan taistelevia maita terrori-iskuilla. Suomesta on lähtenyt henkilöitä taistelemaan terrorijärjestön riveissä. Taistelijoita on palannut ja Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden joukossa on yksittäisiä henkilöitä, joita epäillään taisteluihin osallistumisesta ja sotarikoksista Irakissa. Uhkailut eivät saa vaikuttaa päätöksentekoomme. Uhkakuvat tulee kuitenkin huomioida ja varautua niihin vahvistamalla sisäisen turvallisuuden valmiuksia.

Turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön osallistuminen ja operaation vahvistaminen Irakissa tuo lisäkustannuksia vaikka suuri osa voidaan kattaa olemassa olevien määrärahojen puitteissa. Operaatioon osallistuminen kuitenkin lisää osaamistamme ja auttaa kehittämään omaa puolustuskykyämme. Kustannukset ovat pienet suhteutettuna siitä saatavaan hyötyyn.

Sotilaallisten toimien lisäksi alueella tarvitaan kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua. ISIL:ltä vallatuilla alueilla on haasteena jälleenrakentaminen ja uudelleenasuttaminen. Eduskuntaryhmämme kannustaa selvittämään mahdollisuudet EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioon Irakin alueella. Näissä keskusteluissa on syytä pitää esillä myös tarvetta turvapaikanhakijoiden takaisinottosopimuksista niin kahdenvälisesti kuin EU-tasolla.

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa terrorismin vastaiselle yhteistoiminnalle ja Suomen osallistumisen jatkamiselle ja vahvistamiselle Irakissa.

KD:n ryhmäpuheenvuoro kilpailukykytiedonannosta

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
kansanedustaja Päivi Räsänen

Valtioneuvoston tiedonanto kilpailukykyä parantavista toimista 30.9.2015

 

MUUTOSVARAUKSIN

Arvoisa puhemies,

 Laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannusti hallitusta yhteiskuntasopimukseen, johon kaikki työmarkkinaosapuolet olisivat sitoutuneet. Oli pettymys, ettei se toteutunut. Annan pääministeri Sipilälle ja hallitukselle tunnustuksen siitä, että vastarinnasta huolimatta tavoitteesta kilpailukyvyn parantamiseksi ei ole luovuttu ja toisaalta ovea neuvottelupöytään ei ole suljettu.

 

Annan tunnustuksen myös etujärjestöille siitä, että ne toivat konkreettisia kilpailukykyä parantavia esityksiä, vaikka yhteistä esitystä ei vieläkään syntynyt. Erityisen kannatettavaa on se, että pitkälle ulotettava palkkaratkaisu on nyt nostettu pöytään, sillä palkankorotuksilla pystyttäisiin helposti leikkaamaan se hyöty, mikä nyt esitettävillä uudistuksilla saataisiin aikaan. Toivomme, että neuvottelut tositarkoituksella jatkuvat ja vielä syksyn aikana löydetään sellainen ratkaisu, jonka työmarkkinaosapuolet ja suomalaiset voivat laajasti hyväksyä. Yhdessä sovitut toimenpiteet Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi, alakohtaiset erot huomioiden, antaisi suomalaisille uutta uskoa maamme tulevaisuuteen.

 

Ilman omaa itsenäistä rahapolitiikkaa lamakausina ei enää voida parantaa kilpailukykyä heikentämällä oman valuutan arvoa. Tämä on johtanut siihen, että meillä on oikeastaan enää yksi nopeasti vaikuttava väline kilpailukyvyn parantamiseksi, sisäinen devalvaatio. Työvoimakustannusten alentaminen suhteessa kilpailijamaihin leikkaamalla palkkoja on huomattavasti vaikeampaa ja ikävämpää kuin rahan arvoa alentamalla. Tämän saimme kaikki huomata edellisviikon perjantaina kun Suomi pysähtyi työntekijäjärjestöjen mielenilmaisun ajaksi.

 

Ennen lamakausia pitäisi harjoittaa tiukkaa talouspolitiikkaa ja pyrkiä maltilliseen palkkakehitykseen, jotta kustannukset eivät karkaisi. Tähän ei Suomessa ole kyetty. Päinvastoin, juuri kun kansainvälinen finanssikriisi iski Suomeen viime vuosikymmenen lopulla, nähtiin ennätyssuuria palkankorotuskierroksia kaikilla aloilla. Pitkän nousukauden päätteeksi poliittiset päättäjät lisäsivät vaalilupauksiensa kanssa paineita suurille palkankorotuksille. Toivottavasti olemme ottaneet opiksi tehdyistä virheistä.

 

Kokonaistuotantomme on laskenut yli viidellä prosentilla vuoden 2008 tasosta. Finanssikriisin myötä Suomen vienti romahti ja samalla yritysten kannattavuus on heikentynyt. Tämä on johtanut työttömyyden rajuun kasvuun viime vuosina. Kansainvälinen kysyntä on edelleen heikkoa ja finanssikriisin lisäksi erityisesti Venäjän kaupan tyrehtyminen vaikeuttavat taloutemme nousua. Tällä hetkellä vientituloja puuttuu jopa 30 miljardia euroa vuodessa, jotta julkisen sektorin menot kyettäisiin rahoittamaan ilman lisävelkaantumista. 

 

Pidämme hallituksen tavoitetta parantaa Suomen kilpailukykyä yhteensä 15 prosentilla oikeana. Ilman järeitä toimenpiteitä emme saa aikaan talouskasvua emmekä luotua paljon kaivattuja uusia työpaikkoja. Kilpailukyvyn parantaminen ja työn lisääminen ovat välttämättömiä mikäli haluamme ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan palvelut.

 

Hallituksen esittämät kustannuskilpailukykyä vahvistavat toimet parantavat yritysten toimintaedellytyksiä. Esitys yksityisen sektorin sosiaaliturvamaksun alentamisesta on tarpeellinen uudistus. Palkan sivukulujen alentaminen on ensiarvoisen tärkeää uusien työpaikkojen luomiseksi. Tämä toimenpide saa täyden tukemme. Kysymykseksi jää kuitenkin, miten tämä mittava uudistus rahoitetaan, siihen ei saatu vastausta tiedonannosta.

 

Pidämme myös tarpeellisena esitystä vanhemmuuden kustannusten tasaamisesta 2500 euron kertakorvauksen avulla. Tämä edistää nuorten naisten työllisyyttä ja helpottaa erityisesti naisvaltaisilla aloilla toimivien yritysten toimintaedellytyksiä. Hallitus ansaitsee kiitoksen myös siitä, että se on muuttanut esitystä järkevämmäksi niin, että tuki maksetaan kaikille työnantajille, jotka maksavat palkkaa äitiyspäivärahakauden aikana. Aikaisempi ehdotus, jossa tuki olisi maksettu vasta työhön paluun jälkeen, olisi kohdellut työnantajia eriarvoisesti. Vanhempainvapaiden ja hoitovapaiden kesto vaihtelee suuresti ja aina äiti ei palaa saman työnantajan palvelukseen.

 

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus kuunteli herkällä korvalla kansalaisia luopumalla epäoikeudenmukaisesti kohdistuvasta sunnuntailisien leikkaamisesta. Tämä uudistus olisi iskenyt erityisesti naisvaltaisille matalapalkka-aloille. Viikonloppulisät ja erityisesti sunnuntailisät muodostavat monella palkansaajalla merkittävän osan kokonaispalkasta. Lomarahan alentaminen 30 prosentilla kohtelee palkansaajia tasapuolisemmin ja on näin ollen helpompi hyväksyä. Ilman lomaraha-oikeutta olevia järjestäytymättömien pienyrittäjien työntekijöitä on Suomen yrittäjien arvion mukaan 157 500. Lomarahan maksaminen aiheuttaisi yrityksille yhteensä 235 miljoonan euron lisäkulun. Miten hallitus aikoo huomioida näitä yrityksiä uhkaavan kilpailukyvyn heikkenemisen?

 

Hallituksen esittämät toimet hintakilpailukyvyn parantamiseksi eivät vielä riitä, kuten hallitus itsekin toteaa. Tarvitsemme lisäksi maltillisia palkkaratkaisuja ja muita kilpailukykyä parantavia toimia pitkälle tulevaisuuteen. Tästä syystä on ensisijaisen tärkeää, että hallitus yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa pyrkii neuvottelemalla löytämään sellaisen kokonaisratkaisun, jonka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä. Vetoamme myös työmarkkinajärjestöihin. Työntekijäpuolelta vaaditaan nyt joustoa ja ikävien päätösten hyväksymistä. Työnantajaosapuolelta vaaditaan samoin yhteiskuntavastuuta ja todellista halua luoda ja säilyttää työpaikkoja Suomessa. Luodaan yhdessä maallemme tulevaisuuden usko ja eväät paremmalle tulevaisuudelle.

Yhteys: Päivi Räsänen p. 050 511 3065

 

 

Katsaus puoluevaltuustolle 9.5.2015

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuuston jäsenet,

rakkaat ystävät,

 

Kiitän lämpimästi teitä jokaista ja teidän kauttanne puolueväkeämme ponnistuksistanne vaalityössä. Emme saavuttaneet asettamaamme tavoitetta, mutta tiedän, että piireissä ja osastoissa työtä tehtiin kovasti ja saimme eduskuntaryhmäämme tehokkaan ja innostuneen viisikon, joka tarvitsee teidän tukeanne tulevassa työssään.

On tärkeää muistaa ja tunnustaa, että olipa ehdokas kuinka tunnettu, kokenut ja taitava tekijä politiikassa, toisia edustamaan pääsee vain puolueväen yhteisillä ponnisteluilla.

Vaikeina aikoina joudutaan tekemään valintoja. Juuri silloin korostuu, mitkä ovat ne arvot, joiden pohjalle kukin tahtoo yhteiskuntaa rakentaa. Kristillisdemokraatit rakentavat rohkeasti Suomea, joka on ”sosiaalisesti oikeudenmukainen, turvallinen, perheystävällinen, yritteliäs, innovatiivinen, kilpailukykyinen ja taloudellisesti menestyvä, yhteisöllinen, kestäville kristillisille arvoille rakentuva lähimmäisyhteiskunta”.

Tältä pohjalta olisimme mielellämme olleet mukana hallituksessa vastuuta kantamassa. Mutta kansan vaaleissa ilmaisema tahto oli toinen ja vaalitappion myötä näyttää selvältä, että jäämme ilman hallituspaikkaa tällä vaalikaudella. Hallitustunnustelija Juha Sipilän kutsu hallitusneuvotteluihin ei ainakaan ensivaiheessa nyt kohdistunut meihin, vaikka poliittisten tavoitteiden puolesta olisimme hyvin tähän kokoonpanoon sopineet.

Omalta osaltamme voimme todeta, että kulunut vaikea kausi hallituksessa testasi puolueemme hallituskunnon ja se voitiin todeta riittäväksi. Saavutimme monissa neuvotteluissa hyviä tuloksia ja pääsimme vaikuttamaan kaikkeen päätöksentekoon ensin yhtenä kuudesta ja lopulta yhtenä neljästä hallituspuolueesta. Veimme kunnialla loppuun ne vastuut, jotka meille uskottiin hallituspuolueena, kiitos eduskuntaryhmälle, kiitos puoluevaltuustolle ja puolueväelle vahvasta tuesta vaikean hallitustaipaleen aikana! Luotan siihen, että tämä kantaa hedelmää tuleville vuosille – olemme luotettava yhteistyökumppani. Olemme vastuuta kantava ja yhteistyökykyinen puolue.

Oppositioasema vaikeana aikana ei ole meille mikään tavoite, mutta vaikuttaminen jatkuu oppositiossa. Hallituskokemus antaa uutta puhtia ja terävyyttä oppositiopolitiikkaamme. Suren sitä, että menetimme eduskuntaryhmästämme neljä erinomaisen tarmokasta, osaavaa ja vastuullista edustajaa. Samalla kuitenkin saimme kolme uutta upeaa edustajaa. Uudistunut eduskuntaryhmä tuo uutta virtaa ja näkökulmaa toimintaamme.

On syytä muistaa, että oppositioasemasta on myös hyötyä. Oppositiossa meidän on mahdollisuus lisätä kannatusta ja siltä pohjalta työskennellä vaalivoiton varmistamiseksi neljän vuoden päästä. Nyt on kasvun aika, ideologian, oman aatteen ja poliittisten tavoitteiden kirkastamisen aika. Meillä on takanamme neljä vuotta vastuun aikaa, nyt eteemme aukeaa neljä vuotta kasvun aikaa.

Oppositiossa KD on aina toiminut rakentavasti ja vastuullisesti. Olemme esittäneet aitoja, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Tästä syystä meillä on myös lukuisia kokemuksia siitä, että olemme saaneet edistettyä ajamiamme asioita myös oppositiosta käsin. Neljän hallitusvuoden aikana puolueemme toimijoille on kertynyt valtavasti yleispoliittista osaamista, joka on edelleen hyödynnettävissämme. Tuemme hallitusta silloin, kun siihen on aihetta ja mielestämme väärien valintojen edessä tulemme tarjoamaan omat vaihtoehtoiset ratkaisumme.

Hyvät ystävät,

Maallamme on ankarat näkymät edessään. Valtionvarainministeriön arvion mukaan julkisen talouden sopeutustarve on useita miljardeja. Uudella hallituksella on siis mittava urakka edessään. Kaavailtu hallituspohja, jossa on Keskustan lisäksi mukana Perussuomalaiset ja Kokoomus, antaa mahdollisuuksia talouden tasapainottamiseen ja yrittäjyyden edistämiseen. Uudelta hallitukselta tulee odottaa kaikilla hallinnonaloilla nopeasti käyntiin saatettavia rakenneuudistuksia, joilla karsitaan toimintojen päällekkäisyyksiä ja hallintoa sekä järkeistetään toimintoja.  Tarvittavat toimet ovat välttämättömiä mutta sitäkin vaikeampia. Toivon sydämestäni menestystä tälle työlle. Toivon, että hallitustunnustelija Sipilä saa kolmipyöräisensä pian vauhtiin. Apupyörät olisivat tuoneet kulkuun vakautta. Nyt jokainen kaavailtu hallituspuolue on vaa’ankieliasemassa ja nähtäväksi jää, pysyvätkö kaikki pyörät mukana kuoppaisella tiellä.

Vaikuttavat rakenteelliset uudistukset tulee saada käyntiin hallituskauden alkupuolella. Rakenneuudistuksista tärkein on sote-uudistus, joka oikein toteutettuna hillitsee kustannusten nousutahtia merkittävästi. Mikäli uudistusta työstetään parlamentaarisessa ryhmässä, myös KD on siinä mukana. Olemme avoimia pohtimaan erilaisia malleja. Keskeistä on, että mallin tulee aidosti vähentää hallinnollisia kuluja ja yksinkertaistaa hallinnollisia rakenteita. Palvelut tulee myös järjestää nykyisiä kuntia suuremmissa yksiköissä (esim. kuntayhtymissä), joissa integroidaan perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimen palvelut. Uudistus tulee ulottaa toiminnan sisältöihin niin, että ennaltaehkäiseviin, oikea-aikaisiin ja kevyisiin palveluihin sekä lähipalveluihin panostetaan, päällekkäisyydet poistetaan ja hoitoketjut korjataan sujuviksi.

Hyvät kuulijat,

Hallitustunnustelija Juha Sipilän pyrkimys saada aikaiseksi yhteiskuntasopimus oli hyödyllinen harjoitus, joka osoitti, että maan talouden tasapainottamiseen tarvitaan kaikkia toimijoita. Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. On valitettavaa, että työmarkkinajärjestöt eivät päässeet yhteisymmärrykseen keinoista, joilla olisi merkittävästi voitu parantaa Suomen kilpailukykyä ja vähentää sopeutustarvetta. Nyt olisi tarvittu yhteen hiileen puhaltamista kaikilta osapuolilta.

Päättäjiltä vaaditaan rohkeutta ja päätöksentekokykyä. Talouden tasapainottamiseen tarvitaan sekä kasvua että menojen hillitsemistä. Työllisyysasteen nostaminen vaatii yrittäjyyden edellytysten parantamista, byrokratian ja työn vastaanottamista estävien kannustinloukkujen purkamista, lisää joustoa työmarkkinoille, maltillisen palkkaratkaisun sekä oikein kohdennettuja julkisia investointeja. Kestävällä pohjalla oleva talous mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisen tulevaisuudessa.

Kasvuun tarvitaan myös laadukasta ja tavoitteellista väestö- ja perhepolitiikkaa. Syntyvien ikäluokkien pienuus pitkällä aikavälillä on osaltaan johtanut kestävyysvajeeseen. Tulevan hallituksen tulee poistaa niitä perhepoliittisia esteitä, joiden takia vanhempien toiveet lapsiluvusta eivät toteudu käytännössä. Perhepoliittisten keinojen tulee olla etusijalla väestörakenteen korjaamisessa.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, jonka hyvinvointi vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Maksamme laiminlyödyn perhepolitiikan seurauksia korkeina sosiaali- ja terveysmenoina. Perheiden hyvinvoinnin parantaminen on keskeisimpiä poliittisia tavoitteitamme.

Kaavaillun hallituspohjan on arvioitu edustavan perinteisiä kodin, uskonnon ja isänmaan arvoja. Niille annamme täyden tukemme. Toivon, että hallitus myös käytännössä osoittaisi arvonsa esimerkiksi perhepolitiikassa ja arvioisi uudelleen viime eduskunnassa kansalaisaloitteen pohjalta päätetyn avioliittolain muutoksen.

Lapsen oikeutta isään ja äitiin ei tule kyseenalaistaa eikä avioliiton asemaa heikentää. Lapsivaikutusten arviointi tulisi toteuttaa kaikessa lapsiin vaikuttavassa päätöksenteossa. Erityisen vahingollista on, että arviota ei tehty avioliittolain muutoksessa. Toivottavasti tuleva hallitus ottaa arvioinnin käyttöön.

Hyvät kuulijat,

Vaalikauden haasteena on turvata kansalaisten osallisuus, turvallisuus ja hyvinvointi yhä niukkenevilla resursseilla. Kristillisdemokraatit korostavat, että erityisesti on pidettävä huolta heikoimmassa asemassa olevista ja puolustuskyvyttömistä. Köyhyyttä, eriarvoisuutta ja syrjäytymistä tulee vähentää. Syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi erityishuomio on kiinnitettävä lapsiköyhyyden vähentämiseen sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Nuorten kasvava syrjäytyminen asumisesta, koulutuksesta ja työelämästä tulee pysäyttää.

Hallitusneuvottelut aloittavat puolueet ovat rintarinnan puhuneet kuntien tehtävien ja velvoitteiden purkamisesta. Tämä tehtävä on kuluneella hallituskaudella osoittautunut hyvin vaikeaksi. Kun Kuntaliitolta on pyydetty listausta, mistä velvoitteista kunnat olisivat halukkaita luopumaan, ei ole saatu vastauksena yhtään ehdotusta. Tämä on ymmärrettävää. Merkittävä osa kuntien velvoitteista takaa heikoimmassa asemassa olevien elintärkeitä oikeuksia ja palveluja. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vaikeavammaisten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan tai kyyteihin. Toivon, että strategisessa hallitusohjelmassa annetaan selkeä vastaus siihen, aikooko Sipilän hallitus puuttua nimenomaan näihin velvoitteisiin? Tarkoittaako kuntien velvoitteiden karsiminen ja normien purku joidenkin ihmisten jättämistä heitteille?

Myös Kristillisdemokraatit ovat valmiita käymään velvoitteita ja normeja kriittisesti läpi sekä pohtimaan uusia ratkaisuja niiden purkamiseksi. Jokaisen ihmisen ainutlaatuisuus ja yhtäläinen, korvaamaton arvo merkitsee meille kuitenkin luovuttamatonta vakaumusta, että avuntarvitsijaa ei voi jättää ilman apua.

Arvoisat kristillisdemokraatit,

Seuraava suuri haasteemme ovat vuoden 2017 huhtikuussa järjestettävät kuntavaalit. Niissä menestymisen ratkaisee ehdokasasettelu. Nyt on aika aloittaa ehdokkaiden rekrytointi. On ollut ilo kuulla, että monessa kunnassa ollaan jo keväällä tai loppukesästä kokoontumassa kuntavaalien ehdokashankintaa pohtimaan. Kannustan ja rohkaisen jokaista paikallisosastoa tähän, sillä ajoissa aloitettu rekrytointi helpottaa kampanjatyötä merkittävästi.

Kirkolliskokouspuhe

Sisäministeri Päivi Räsänen

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous

ti 5.5.2015

Turun kristillinen opisto

 

Herra arkkipiispa, bästa medlemmar i kyrkomötet, åhörare

 

Mieleeni jäi ensimmäisestä kirkolliskokouskäynnistäni syksyllä 2011, kun te Herra arkkipiispa totesitte, että Kirkolliskokouksien historiassa edustajat vaihtuvat, piispat vaihtuvat ja myös ministeri vaihtuu, mutta on yksi joka pysyy, kirkkoministerin tarjoamat kakkukahvit. Tällä kertaa edessänne on toimitusministeri, hallituskauden poliittisen vastuun aika on ohi ja samalla viimeinen vastuutehtäväni tämän valtioneuvoston asettamana kirkolliskokousedustajana. Kiitän lämpimästi teitä, rakkaan kirkkomme vastuukantajia ja johtajia hyvästä yhteistyöstä valtiovallan ja kirkon välillä kuluneiden neljän vuoden aikana.

Den här gången står jag framför er som representant för expeditionsregeringen. Det politiska ansvaret för den här mandatperioden är över och samtidigt är det här sista uppgiften för mig som statsrådets officiella ledamot i kyrkomötet. Jag tackar varmast Herr ärkebiskop och alla er andra ansvarsbärare och ledare i vår kära kyrka för ett bra samarbete mellan statsmakten och kyrkan under de gångna fyra åren.

Erityisen tyytyväinen olen yhteistyöhön, jolla saimme eteenpäin lainsäädännön muutoksen yhteisövero-osuuden korvaamiseksi valtionavustuksella. Pidän merkittävänä sitä, että euromääräinen summa on hyvin poikkeuksellisella tavalla kirjattu lakipykälään ja sidottu kuluttajahintaindeksiin. Se omalta osaltaan on turvaamassa jatkossa kirkolle aiempaa vakaamman ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmän korvauksen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien hoidosta.

Näinä päivinä käydään puhemies Juha Sipilän johdolla tunnusteluita tulevasta hallituspohjasta ja -ohjelmasta. Onpa poliittinen kokoonpano millainen tahansa, uudella hallituksella on samat ankarat näkymät edessään. Kaikkien kansalaisten osallisuus, turvallisuus, hyvinvointi ja erityisesti heikoista huolehtiminen pitää turvata niukkenevilla resursseilla. Näissä talkoissa julkinen valta – valtio ja kunnat eivät selviä yksin, mukaan tarvitaan koko kansalaisyhteiskuntaa, jokaista meistä lähimmäisenä toinen toisellemme.

Olen jälkikäteen hämmästellyt 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisön tarjoamaa harrastusten rikkautta. Talvella lapsille järjestettiin hiihtokilpailuja ja luistelukoulua ja kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Lapset kokoontuivat pyhäkouluun, poika- ja tyttökerhoihin. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, Martta-tyttöihin ja runonlausuntaan. Nuorisoseuran näytelmäharrastus veti niin lapsia kuin aikuisia. Harrastukset olivat käytännössä maksuttomia, koska kylän äidit ja isät järjestivät kaiken vapaaehtoisesti. Yhteisöllisyys oli arkipäivän ylellisyyttä ja itsestäänselvyys.

Yhteisöllisyys ei synny poliitikkojen päätöksillä tai viranomaisten toimenpiteillä, vaikka ne voivatkin edistää tai haitata sitä. Voisiko kirkko auttaa löytämään uudelleen sitä lähimmäisyyttä ja yhteisöllisyyttä, joka ennen oli suomalaisille niin tavallista, vai pitäisikö kirkon löytää se ensin itse? Olisiko tässä myös kirkon mahdollisuus löytää uudelleen yhteys niihin ihmisiin, jotka ovat vieraantuneet kirkosta?

Lähimmäisyys ja yhteisöllisyys menevät paljon pidemmälle kuin suvaitsevaisuus, joka väärin ymmärrettynä saattaa kääntyä välinpitämättömyydeksi. Lähimmäisyys on suvaitsevaisuutta parempi sillanrakentaja ihmisten välille.

Kaupungistuminen ja kansainvälisyys eivät ole poistaneet paikallisuuden kokemisen merkitystä, päinvastoin. Niin lapselle kuin aikuiselle on tärkeää kuulua läheisten ja turvallisten ihmisten yhteisöön. Vaikka maaseudun kyläyhteisöjen yhteisöllisyys ei ole sellaisenaan siirrettävissä kaupunkien lähiöihin, jotain samankaltaista voidaan rakentaa urbaanissa ympäristössä.

Järjestöjen, harrastusseurojen ja seurakuntien vapaaehtoistyön kautta nuoret voivat kasvaa kantamaan vastuuta myös myöhemmin elämässään.  Yhteisöt ovat olennainen osa sitä yhteiskunnan turvaverkkoa, jota kodit tarvitsevat kasvatus- ja hoivavastuun tueksi. Ongelmia voidaan ehkäistä usein jo ennen niiden syntymistä.

Tässä maailmassa, kaukana ja lähellä on paljon näkemäämme enemmän hätää, kärsimystä ja yksinäisyyttä. Tarve lähimmäisenrakkaudelle huutaa taivaaseen asti.

Viime syksynä sain tilaisuuden osallistua Pelastusarmeijan 125 v juhlaan, jonka teemaksi oli asetettu ”Tahdon taistella”. Minua puhutteli se, miten perustaja William Booth muotoili näkynsä toiminnan alkuvuosina 1865 – yhden ihmisen näyn, josta on kasvanut miljoonia ihmisiä auttava yhteisö 124 maahan.

Haluan nostaa nämä sanat meille rohkaisuksi.

”Niin kauan kuin naiset itkevät kuten

nyt, tahdon taistella: niin kauan,

kun lapset näkevät nälkää kuten nyt,

tahdon taistella: niin kauan kuin miehet

menevät vankilaan uudelleen ja

uudelleen kuten nyt, tahdon taistella:

niin kauan kuin on jäljellä yksikin

juomari, niin kauan kuin kaduilla

on yksikin eksynyt tyttö, tahdon

taistella: niin kauan kuin yksikin

sielu on pimeydessä, vailla Jumalan

valkeutta, tahdon taistella: Tahdon taistella loppuun asti.”

Kirkolla on yhteiskunnassamme avainasema lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden uudelleen löytämiseksi. Efesolaiskirjeen visio toimivasta seurakunnasta, Kristuksen ruumiista muotoilee yhteisöllisyyden ja keskinäisen rakkauden idean seuraavasti: ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef. 4:15-16)

Hyvät kirkolliskokousedustajat,

Käsittelette tällä viikolla Kirkon tulevaisuuselontekoa, jonka teemana on erityisesti monikulttuurisuuden kohtaaminen. Monen kulttuurisen ilmiön juuret ovat uskonnossa. Uskonnot synnyttävät kulttuuria. Toisaalta eri uskontoihin kuuluvat voivat jakaa saman kulttuurin, vaikka se olisi yhden uskontoperinteen muokkaama. Selonteossa nostetaan esiin se, että maamme eri osat muuttuvat eri tavoin ja sen myötä kulttuurinen moninaisuus lisääntyy maamme sisällä.

Kansakunnan yhtenäisyyttä rakentaneella kansankirkollamme on pitkät perinteet monikulttuurisuuden kohtaamisessa omassa piirissään. Myös herätysliikkeet ja kirkolliset järjestöt luovat kirkon sisälle monipuolista hengellistä kulttuuria ja ovat kukin omalla tavallaan rikastuttamassa kirkon elämää kuitenkin kirkon yhteiseen uskoon ja tunnustukseen sitoutuen. Yhteiselämä ei ole aina kitkatonta, mutta erilaisuuden kohtaaminen on tarjonnut kirkolle mahdollisuuden kasvuun.

Kansankirkon vahva asema toimii parhaimmillaan myönteisen uskonnonvapauden turvaajana. Kirkon pirstoutuminen ja siitä seuraava aseman heikkeneminen johtaisivat voimistuviin vaatimuksiin yhteiskunnan uskonnollisesta neutraliteetista. Sen myötä vaikeutuisi myös muiden uskonnollisten yhdyskuntien ja yhteisöjen asema.

Uudistetussa, vuoden alussa voimaantulleessa yhdenvertaisuuslainsäädännössä  korjattiin vakaumuksen suojaa koskeva epäkohta. Huomattava osa maamme uskonnollisesta toiminnasta on järjestäytynyt yhdistysmuotoisesti. Aiemmin yhdenvertaisuuslaissa on mainittu uskonnonharjoitusta tapahtuvan vain Suomen evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä muiden rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien tilaisuuksissa. Myös uskonnonvapauslakimme puhuu käytännössä vain rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista, vaikka uskonnonvapaus perusoikeutena on ennen kaikkea yksilön oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa tai näistä pidättäytyä.

Yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan sisällytetään nyt myös yhdistyspohjalta sekä kirkon sisällä toimivat uskonnolliset yhdistykset. Uskonnonharjoittamiseksi katsotaan myös uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten uskonnonharjoitukseen kiinteästi liittyvä opetus- ja julistustoiminta, esim. rippikoulutyö. Myös avioliittoon vihkiminen kuuluu vakaumuksen suojan piiriin.

Kirkon sisällä vaikuttavat herätysliikkeet ja yhteisöt edustavat suomalaista kristillistä kansalaisyhteiskuntaa. Lakimuutos parantaa myös näiden järjestöjen uskonnonvapautta sekä kirkon sisällä että yhteiskunnassa.

Hyvät kuulijat,

Tässä kirkolliskokouksessa käsitellään edustaja-aloitetta, jossa ehdotetaan arviointiprosessin käynnistämistä avioliittolain muuttamisen vaikutuksista kirkkoon ja kirkon vihkimiskäytäntöihin.

Avioliittoinstituutio on hengellisen ja maallisen vallan leikkauspisteessä. Toisaalta naisen ja miehen välisellä avioliitolla on syvä teologinen merkitys muun muassa Pyhän Kolminaisuuden sekä Kristuksen ja seurakunnan suhteen symbolina. Toisaalta se on maallisena instituutiona asetettu suojaamaan yhteiskunnan heikoimmille jäsenille – lapsille – mahdollisimman turvallinen ja vakaa kasvuympäristö.

Pohjoismaissa yhteiskunnan avioliittolainsäädäntö ja kirkon avioliittokäsitys ovat kulkeneet käsi kädessä vuosisatoja. Siksi ei ole ihme, että on hyvin vaikeaa jättää hyvästit tälle yhteydelle, jos avioliitolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi etenee loppuun asti. Kirkko kuitenkin säilyttää vapautensa varjella aarteitaan vaikka yhteiskunta niistä luopuisikin.

Avioliittolain muutos on konkreettinen esimerkki siitä, että emme enää elä kristillisessä yhtenäiskulttuurissa. Samalla on hyvä muistaa, että tämän kaltainen pitkä yhteiselo on kirkon historiassa ja tämän hetken maailmassa poikkeus. Suurin osa maailman kristityistä elää yhteiskunnissa, joissa valtiovallan suhde kristillisyyteen ja kirkkoon on jännitteinen.

Avioliittolain muutoksen vaikutusta kirkkoon ei ole syytä vähätellä. Se tulee haastamaan kirkon eri tavalla kuin mikään aiempi yhteiskunnallinen muutos. Siitä selvitäkseen kirkon tulee vahvistaa identiteettiään itsenäisenä kristillisenä yhteisönä, kuten kirkkolaissa on linjattu: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Tältä pohjalta kirkko palvelee myös yhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla.  Kirkon sisällä tarvitaan rohkeutta säilyttää linjansa avioliitosta yhden naisen ja yhden miehen liittona, kun paine näistä luopumiseen kasvaa. Eduskunta tai lainsäädäntö ei suoranaisesti tätä painetta aiheuta, mutta eduskunnan päätöstä tullaan käyttämään kirkkoa ja sen yhtenäisyyttä vastaan.

Kristus rohkaisi Tyatiran seurakuntaa: ”Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen.” (Ilm. 2:25) Tätä samaa rohkeutta ja lujuutta toivotan sekä piispoille että kirkolliskokoukselle ja muille kirkon vastuunkantajille.

Kristus uppmuntrade församlingen i Thyatira: ”Men håll fast vid det ni har, tills jag kommer.” (Upp 2:25) Samma mod och hållfasthet önskar jag till biskoparna, kyrkomötet och alla andra kyrkans ansvarsbärare.

Bästa publik,

Med dessa ord framför jag statsrådets hälsning till kyrkomötet och önskar er alla kraft, visdom och välsignelse i ert uppdrag.

Hyvät kuulijat,

näillä sanoilla tuon kirkolliskokoukselle valtioneuvoston tervehdyksen ja toivotan Teille viisautta, voimia ja siunausta tehtävässänne.

Yhdessä terrorismia vastaan 18.4.2015

 

Hyvät kuulijat,

Toive hyvästä, onnellisesta elämästä, ei voi toteutua tuhoamalla onnellisuutta ja elämää, kuten terrorismi tekee. Tämä tilaisuus ja jokainen teistä tässä torilla osoittaa, että yhdessä meillä on mahdollisuus vaientaa vihan ja väkivallan ääni. Yhdessä meillä on mahdollisuus osoittaa, että toistemme elämän ja ajatusten kunnioittaminen rakentaa hyvää, turvallista yhteiskuntaa. Viha ei saa aikaan mitään hyvää. Väkivallan sijaan tarvitsemme rakkautta, välittämistä, toistemme kuuntelemista ja kunnioittamista.

Terrorismi pyrkii vaikuttamaan yhteiskuntaan pelon kautta. Pelolle ei pidä antaa periksi. Tarvitaan tahtoa, mutta myös hyviä lakeja turvaamaan kaikkien Suomessa asuvien elämää. Olemme tehneet hallituksessa oikeita päätöksiä, kun terrorismin vastaista lainsäädäntöä on tehostettu tällä kaudella. Poliisi on saanut mahdollisuuden tarkistaa matkustajarekisterit ja terrorismin kriminalisointia on tiukennettu muun muassa koulutukseen osallistumisen ja valmistelujen osalta. Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen yhteistyöhön terrorismin torjunnan alalla. Kansainvälisen viranomaisten välisen tiedonvaihdon ja yhteistyön avulla havaitaan uhkia ja riskejä sekä puututaan niihin tehokkaasti ihmisten oikeusturva huomioiden.

Hyvä lainsäädäntö ei kuitenkaan yksinään riitä. Turvallisuuden perusta on, että meistä jokainen voi kokea elämänsä merkitykselliseksi. Halu rakentaa turvallisuutta ja kaikille hyvää yhteiskuntaa lähtee arjesta. Me jokainen kaipaamme hyväksyntää, kunnioitusta ja kuulluksi tulemista. Kaipaamme yhteisöä, johon voimme kokea kuuluvamme, ja lähimmäisiä, joille meidän elämällämme on merkitys. Avaimet tämän toteuttamiseen eivät ole vain poliitikkojen, vaan jokaisen meidän käsissä. Me voimme osoittaa välittämistä ja ystävyyttä, ojentaa kätemme yksinäiselle, sekä rakentaa siltoja eri tavalla ajattelevien välille. Meistä jokaista tarvitaan.

Väkivallantekojen uhka Suomessa samoin kuin muualla Euroopassa on kohonnut. Yksi uhkaa kohottava tekijä ovat niin sanotut vierastaistelijat. Taistelualueille matkustaneet henkilöt voivat palattuaan muodostaa turvallisuusriskin. Varsinaisiin terroristisiin tekoihin ryhtymisen lisäksi henkilöt saattavat osallistua terroristiseen toimintaan muun muassa pyrkimällä värväämään uusia taistelijoita ja hankkimaan terrorismille rahoitusta. Siksi on tärkeää, että viranomaiset pystyvät tunnistamaan taistelualueille matkustavia henkilöitä sekä puuttumaan tehokkaasti taistelualueille matkustamiseen ja taistelualueilla radikalisoituneiden henkilöiden paluuseen.

Painopisteen tulee terrorismin torjunnassa olla ennaltaehkäisyssä. On olennaista tunnistaa aikaisessa vaiheessa sellaiset henkilöt, jotka ovat vaarassa radikalisoitua, aikeissa osallistua taisteluihin terroristijärjestön osana tai terroristijärjestön koulutusleirille. Ennen kaikkea tulee puuttua vierastaistelijaksi lähtemisen syihin. Se ei ole helppoa, sillä vierastaistelijoiden taustat ovat hyvin erilaisia ja syyt vaihtelevia. Kyse ei ole ainoastaan henkilöistä, joilla on siteitä konfliktialueille, vaan lähtijöiden joukosta merkittävä osa on kantasuomalaisia. On huolestuttavaa, että länsimaisia arvoja ja demokratiaa väkivallan kautta haastava maailmankuva on vallannut alaa myös Suomessa. Yhteiskuntana meillä on peiliin katsomisen paikka.

Maahanmuuttajien kotouttamisessa tulee erityisesti ottaa huomioon radikalisoitumisvaarassa olevat nuoret sekä ääri-ilmiöiden ja internet-propagandan houkuttelevuus. Tapasin viime syksynä muslimiäitejä keskustelutilaisuudessa, jossa pohdimme, kuinka viranomaiset ja perheet voisivat yhdessä estää nuoria lähtemästä taistelualueille Syyriaan ja Irakiin. Keskustelussa nousi esiin niiden musliminuorten vaikea tilanne, jotka ovat kasvaneet Suomessa, mutta eivät ole juurtuneet Suomeen eivätkä myöskään vanhempiensa kotimaahan. On tärkeää, että kaikilla nuorilla Suomessa on mahdollisuus olla rakentamassa yhteiskuntaa ja samalla omaa tulevaisuuttaan sen jäseninä.

Totesimme, että viranomaisten ja muslimiyhteisön välisellä vuoropuhelulla on tärkeä merkitys ongelman ratkaisemisessa ja perheiden tukemisessa. Palaute on otettu vakavasti sisäministeriössä ja mietimme, miten voisimme lisätä kanssakäymistä yhteisissä asioissa.

Meillä oli yhteinen huoli myös siitä, miten taistelualueille matkustaminen vaikuttaa eri etnisten ryhmien välisiin suhteisiin niin täällä Suomessa kuin myös laajemmin. Tänään voimme kysyä, kuinka terrorismin uhka vaikuttaa eri ryhmien välisiin suhteisiin.

Hyvät kuulijat,

Tahdon esittää kiitokseni siitä, että olette lähteneet yhdessä laajalla joukolla antamaan tukenne rauhalle ja turvalliselle yhteiskunnalle. Edustamme eri kulttuureja, uskontoja ja kansallisuuksia, mutta meillä on paljon yhteistä. Me kaikki olemme ihmisiä. Me kaikki tarvitsemme turvallista yhteiskuntaa. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Yhdessä voimme antaa selvän viestin siitä, ettei väkivalta ole hyväksyttyä, eikä se edistä yhteisiä asioitamme. Riippumatta taustastamme, meillä jokaisella on mahdollisuus rakentaa tätä yhteiskuntaa. Turvallisuuden tunne edellyttää ihmisten välistä luottamusta. Sitä luottamusta luodaan myös täällä tänään.

 

 

Ministeri Räsänen Poliisibarometrin 2014 julkistustilaisuudessa

Hyvät kuulijat,

Haluan kiittää tutkimuksen tekijöitä mielenkiintoisesta esityksestä.

Poliisibarometri kuvaa ennen kaikkea sitä, miten kansalaiset näkevät poliisitoiminnan, ja siten se on tärkeä indikaattori poliisin toiminnan onnistumisen arvioinnissa ja kehittämisessä. Toinen puoli poliisin toiminnan arvioimista ja kehittämistä nähdään, kun katsotaan toiminnallisia tuloksia. Ne kertovat, miten poliisin toiminta todellisuudessa on onnistuttu organisoimaan. Niitä ei barometrissa analysoida.

Kansalaisten kokema turvallisuuden tunne ja luottamus poliisiin ovat keskeisiä poliisitoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden onnistumiskriteereitä. Kansalaisten luottamus on viranomaisten menestyksekkään työn edellytys, ja siksi olen tyytyväinen, että tulosten mukaan kansalaiset edelleen luottavat poliisiin. Myös turvallisuuden tunne näyttää barometrin mukaan vahvistuneen lähiympäristön rikollisuusongelman vakavuudella mitattuna.

Poliisin käyttäytyminen konkreettisissa asiakastilanteissa on poliisitoiminnan laadun herkkä mittari. Poliisin odotetaan aivan oikein olevan puolueeton eri osapuolia kohtaan ja suhtautuvan asioihin yksilöä arvostavalla tavalla. Vaikka parantamisen varaa asiakkaan arvostamisessa koetaan olevan, pitävät kansalaiset uusimmankin poliisibarometrin mukaan poliisin käyttäytymistä korkeatasoisena.

Barometrista nousee selvästi esiin kansalaisten käsitys poliisin toiminnan eettisyydestä ja korruption mahdollisuudesta. Aiempaa useampi suomalainen pitää mahdollisena, että poliisitoimintaan liittyy jollakin tavalla korruptiota tai epäeettistä toimintaa. Tähän vaikuttavat varmasti myös meneillään olevat poliisin toimintaan liittyvät oikeudenkäynnit. Epäilykset rikoksista ja väärinkäytöksistä poliisin sisällä voivat ymmärrettävästi nakertaa kansalaisten luottamusta. Tässä vaiheessa oikeudenkäynteihin on mahdotonta ottaa kantaa, mutta on syytä todeta, että nämä meneillään olevat oikeudenkäynnit osoittavat, että poliisin toimintaan kohdistuvat epäilyt rikoksista tai väärinkäytöksistä otetaan vakavasti ja ne selvitetään.

Poliisin tulokset ovat hyviä, mutta barometrin mukaan poliisipalvelujen tulevaisuus huolettaa kansalaisia. Poliisin resursseista on käyty paljon keskustelua julkisuudessa. On saattanut syntyä myös väärä kuva siitä, että poliisilta olisi leikattu merkittäviä summia. Näinhän ei toistaiseksi ole. Tähän mennessä resurssit on pystytty turvaamaan, mutta se on edellyttänyt määrätietoista työtä jokaisella budjettineuvottelukierroksella. Tällainen menettely ei kuitenkaan ole hyvä poliisitoiminnan pitkäjänteisen kehittämisen kannalta. Kehystaso tulee saada sellaiseksi, että poliisi pystyy suunnittelemaan toimintaansa ennakkoon ilman epätietoisuutta seuraavan vuoden määrärahan tasosta. Parhaillaan työtä tekee yhdessä oikeusministerin kanssa asettamamme parlamentaarinen työryhmä, jonka tarkoitus on löytää yhteinen poliittinen näkemys sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon resurssien tarpeesta ja tasosta.

Sisäministeriössä tehdyn selvityksen mukaan poliisitoiminnan nykyisen tason turvaamiseksi ja poliisimiesten määrän pitämiseksi tämän vuoden tasolla eli 7500 poliisimiehessä tarvitaan edelliseen kehyspäätökseen verrattuna 2016 alkaen poliisin määrärahoihin tasokorotusta, joka kasvaa vuoteen 2019 mennessä yli 67 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä lisäys on mielestäni välttämätön.

Tällä kaudella resurssipainetta on hoidettu hallituksen tekemien panostusten lisäksi poliisin hallintorakenneuudistuksella. Sen avulla resursseja on siirretty hallinnosta operatiiviseen toimintaan. Tulevalla hallituskaudella vastaavaa mahdollisuutta ei samalla tavalla ole käytettävissä. Loputtomiin ei voida kiristää poliisin organisaatiosta. Myös henkilöstön jaksaminen tulee jossakin vaiheessa vastaan.

Tässä yhteydessä on todettava, että poliisikuntamme on ammattitaitoista ja pystynyt säilyttämään hyvät tulokset suuren organisaatiouudistuksen keskellä. Se ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi Tanskassa poliisin toiminnalliset tulokset notkahtivat heti poliisiuudistuksen jälkeen.

Yhteenvetona totean, että Suomessa on asiantunteva ja ammattitaitoinen poliisi, johon kansalaiset luottavat. Meidän poliitikkojen tehtävä on pitää huolta sen riittävästä resursoinnista. Tähän työhön toivon kaikkien puolueiden tulevalla hallituskaudella sitoutuvan.

Ministeri Räsänen Migrin 20-vuotisjuhlaseminaarissa

Hyvät juhlaseminaarin osanottajat,

Maahanmuuttoviraston perustamisesta on tänä keväänä maaliskuun alussa kulunut 20 vuotta. Sisäministeriön osastona toiminut ulkomaalaiskeskus jaettiin ministeriön ulkomaalaisosastoon ja keskusvirastoksi muodostettuun Ulkomaalaisvirastoon. Yksittäisiä henkilöitä koskeva päätöksenteko oleskelulupa-, turvapaikka- ja kansalaisuusasioissa siirrettiin uudelle virastolle. Ministeriöön jäi säädösvalmistelu ja ulkomaalaisasioiden kansainvälinen yhteistyö. Nimi muutettiin Maahanmuuttovirastoksi vuoden 2008 alussa.

Maahanmuutto alkoi lisääntyä Suomessa varsin myöhään verrattuna useimpiin eurooppalaisiin maihin. Suomesta tuli varsinaisesti maahanmuuton kohdemaa vasta 1990-luvun ensimmäisinä vuosina. Suurimmat muuttajaryhmät olivat entisen Neuvostoliiton alueelta tulleet, paluumuuttajiksi määritellyt inkerinsuomalaiset. Samoihin aikoihin Somalian ja entisen Jugoslavian kriisit kasvattivat turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määriä.

Viime vuoden lopussa maassa asui noin 221 000 ulkomaan kansalaista, kun Migrin perustamisvuonna luku oli 68 500. Määrä on 20 vuodessa yli kolminkertaistunut. Muuttoliike jatkaa edelleen kasvuaan, sillä viime vuonna ulkomailta muuttajia oli lähes 32 000. Ulkomaalaisten osuus oli 23 200. Väkiluvun kasvusta 76 prosenttia koostui nettomaahanmuutosta.

Aiemmin Suomeen muutettiin pääasiassa humanitaarisista syistä, nykyisin enenevässä määrin perhesiteen, työn ja opiskelun perusteella. Useissa Euroopan maissa työ on ollut maahantulon pääperuste.

Vuosien varrella perinteinen hallintovirastokulttuuri on muuttunut nykyaikaiseksi palveluvirastoksi. Työnjakoa on muutettu myös ministeriöiden kesken. Vuoden 2012 alusta kotoutumisasiat siirrettiin sisäministeriöstä takaisin työ- ja elinkeinoministeriöön. Pitkällä aikavälillä on löytynyt kohtuullinen kansallinen yksituumaisuus suurista linjoista, jota on siivittänyt myös virkamieskunnan sisällä vallinnut oikeudenmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden pitkä perinne. Hankalissa tilanteissa hyödyksi on ollut virkamiesten pitkä kokemus.

Tämän vaalikauden yksi keskeinen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaa ohjaava toimi oli valtioneuvoston hyväksymä periaatepäätös Suomen maahanmuuttostrategiasta. Strategiaa valmisteltiin yli 40 maahanmuuttotoimijan työryhmässä. ”Maahanmuuton tulevaisuus 2020” -strategia määrittää pitkäjänteisiä linjauksia ja viitoittaa tietä aktiivisemmalle ja ennakoivammalle maahanmuuttopolitiikalle. Maahanmuuttoon liittyvien arvojen kirjaamista kansallisella tasolla pidettiin myös tärkeänä.

Keskeinen sanoma on, että muuttajat tarvitaan mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuutta. Heidät tulee nähdä osallisina ja aktiivisina toimijoina, ei vain palvelujen ja toimenpiteiden kohteena. Samalla kun liikkuvuutta sujuvoitetaan, tavoitteena on pitää maahanmuutto hallittuna. On otettava huomioon myös ongelmat, kuten kansainvälinen rikollisuus ja ihmiskauppa. Kansainvälisen suojelun velvoitteita on noudatettava.

Strategiaa tukemaan laadittiin konkreettinen toimenpideohjelma, joka antaa kokonaiskuvan siitä, mitä maahanmuuttohallinnossa aiotaan tulevina vuosina tehdä, miten toimenpiteet rahoitetaan, mitkä tahot kantavat vastuun ja miten seuranta toteutetaan. Yhtenä tavoitteena on lupamenettelyjen selkeys ja joustavuus. Kaikki hakemukset tulee käsitellä viivytyksettä ja kohtuullisessa ajassa. Tavoitteena on määritellä erilaisten oleskelulupaprosessien laadun kriteerit yhdessä eri hallinnonalojen kanssa. Nopeuden ja määräaikojen noudattamisen ohella turvapaikkatutkinnan korkea laatu, perusteellisuus ja yhtenäisyys pyritään turvaamaan. Menettelyn keskeisin tarkoitus on kansainvälisen suojelun antaminen sitä tarvitsevalle.

Sisäministeriössä käynnistyi helmikuussa yhdistetty selvitys- ja säädöshanke, jossa arvioidaan ja valmistellaan ulkomaalaislupa-asioiden ja tiettyjen turvapaikkamenettelyyn kuuluvien tehtävien siirtoa poliisilta ja Rajavartiolaitokselta Maahanmuuttovirastolle. Poliisi hoitaa nyt esimerkiksi jatko-oleskelulupien ja pysyvien lupien myöntämisen sekä EU-kansalaisten rekisteröinnin. Lisäksi virastolle siirtyisivät todennäköisesti muun muassa kansalaisuushakemuksien vastaanotto sekä muukalaispassien ja pakolaisen matkustusasiakirjojen myöntäminen.

Eduskunta edellytti vuonna 2010, että hallitus antaa vaalikausittain selonteon ulkomaalais-, maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta ja sen toimivuudesta. Eduskunta ilmoitti, ettei se ehdi käsitellä valmisteltua selontekoa vaalikauden lopun työkiireiden vuoksi. Sisäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö julkaisivat kootun aineiston viime kuussa raporttina vaalikauden maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikasta. Raportissa ”Maahanmuuton ja kotouttamisen suunta” pyritään ennakoimaan tulevaa kehitystä ja tarpeita. Valmisteluvaiheen kuulemistilaisuuteen viime marraskuussa osallistui lähes sata valtion, kuntien ja kolmannen sektorin edustajaa, jotka antoivat arvokkaan panoksensa raportin valmisteluun.

Yhtenä keskeisenä painopisteenä koko Sisäministeriössä on ollut hallinnon tuloksellisuuden parantaminen. Maahanmuuton lupamenettelyjä on tehostettu ja hakemusten käsittelyaikoja on onnistuttu lyhentämään panostamalla muun muassa sähköiseen asiointiin. Turvapaikanhakijoiden vastaanottotoimintaa kehittämällä on myös saavutettu kustannussäästöjä, muun muassa siirtymällä laitospohjaisesta asuntopohjaiseen järjestelmään.

Maahanmuuttoviraston täyttäessä 20 vuotta sama aika on kulunut myös Suomen liittymisestä EU:n jäseneksi. EU:lla on ollut suuri vaikutus maahanmuuttopolitiikkaamme. Erityisesti kansallista lainsäädäntöä on yhdenmukaistettu EU-säädösten kanssa.

Suomeen ei ole saapunut suuria määriä turvapaikanhakijoita, ja laiton maahanmuuttokin on eurooppalaisittain pientä. Olemme silti osallistuneet aktiivisesti muun muassa EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin operaatioihin sekä Euroopan turvapaikkaviraston EASO:n toimintaan. Jäsenmaiden tehokas yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, jotta voimme yhdessä ratkoa nykyisen maailmantilanteen luomia ongelmia. Uusi EU:n komissio valmistelee Euroopan muuttoliikestrategiaa, jossa maahanmuuttoa visioidaan ainakin tuleville 20 vuodelle. Tavoitteena on vetovoimainen Eurooppa, joka houkuttelee lahjakkaita ja ammattitaitoisia muuttajia ja joka kotouttaa ja tarjoaa suojelua niille, jotka todella ovat sen tarpeessa. On varmistettava, että henkilöt, jotka tulevat Eurooppaan jäädäkseen, pääsevät täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa on tavoitteen saavuttamiseksi keskeistä.

Uusi komissaari Dimitris Avramopoulos korosti ensimmäisessä Euroopan Maahanmuuttofoorumin (European Migration Forum) puheessaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ja pakolaisten uudelleensijoittamisohjelman tärkeyttä. Tähän mennessä jäsenmaat ovat tarjonneet syyrialaisille pakolaisille kaikkiaan 36 000 sijoituspaikkaa, joka on suurin määrä, mitä EU:n historiassa on koskaan saatu tällä rintamalla aikaan.

Hyvät kuulijat,

Tilastokeskus on arvioinut ulkomaan kansalaisten määrän kasvavan vuoteen 2030 mennessä noin puoleen miljoonaan. Maahanmuutolla on merkitystä – erityisesti työvoiman tarjonnan ja tulevien vuosikymmenien huoltosuhteen kannalta. Suuret ikäluokat ovat poistumassa työmarkkinoilta ja tarvitsemme aktiivista, suunnitelmallista ja kohdennettua työperusteista maahanmuuttoa tukemaan työmarkkinoiden toimivuutta ja talouden kasvua.

Maahanmuuttajat tuovat tullessaan uudenlaisia toimintatapoja ja kansainvälisiä osaamisverkostoja. On tärkeää huolehtia, että Suomessa jo asuvat voivat hyödyntää osaamistaan yhteiskunnan rakentamisessa. Etenkin nuorten maahanmuuttajien työllisyys on merkittävä tulevaisuuden kysymys.

Maahanmuuttoasioiden toimintaympäristö on haastava ja mielenkiintoinen. Toimintaan heijastuvat monet ennalta arvaamattomat asiat, muutokset naapurimaissa ja EU-tasolla, kansainväliset konfliktit. Maahanmuuttopolitiikalla tavoitellaan varautumista muutoksiin, maahanmuuton hallittavuutta ja ennakointia, tehokkaita menettelyjä ja parempaa oikeusturvaa.

Maahanmuuttohallinnolle asetettujen yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden mukaisesti maahanmuuttopolitiikalla edistetään kansainvälistä kilpailukykyämme sekä tuetaan suvaitsevan, turvallisen ja monimuotoisen Suomen rakentamista. Kun maahanmuutto pysyy hallittuna ja maahanmuuttajille annetaan riittävät madollisuudet kotoutua, edesautetaan myös sitä, että suurin osa suomalaisista hyväksyy maahanmuuton.

Hyvät ’migriläiset’ – tahdon onnitella virastoa ja sen nykyisiä ja jo eläkkeelle jääneitä työntekijöitä. Teidän ansiostanne Maahanmuuttovirasto on luotettu asiantuntija ja yhteistyökumppani, joka toteuttaa Suomen maahanmuuttopolitiikkaa maahanmuutosta kansalaisuuteen. Lisäksi se on – Migrin strategian sanoja mukaillen – osaava ja tehokas palveluosaaja, joka tarjoaa asiantuntevaa ja asiakaslähtöistä palvelua asiakkaille – niin hakijoille, viranomaisille, yhteistyökumppaneille, medialle kuin sisäisillekin asiakkaille.

Maahanmuutosta tarvitaan kokonaisvaltaista keskustelua. Medialla on tärkeä rooli keskustelussa ja objektiivisen tiedon levittämisessä. Julkinen keskustelu tarvitsee tuekseen ajankohtaista, tutkittua, erilaisista näkökulmista ilmiöitä tarkastelevaa tietoa. Seuraavissa median ja tutkijoiden edustajien puheenvuoroissa kuulemme erilaisia näkökulmia maahanmuuttoon.

Arvoisat kutsuvieraat, toivotan teille kaikille oikein hyvää ja antoisaa juhlaseminaaria.