Usein kysyttyä

Milloin ja miksi päätit lähteä mukaan politiikkaan?

Sain kipinän politiikkaan 1990-luvun laman ja lääkärin työssä kohtaamieni eettisten kysymysten innoittamana. Olen ollut aina kiinnostunut lääketieteen eettisistä kysymyksistä. Lama-aikana halusin vaikuttaa ihmisten arkeen muutenkin kuin määräämällä sairauslomia ja rauhoittavia lääkkeitä. Olin ehdokkaana mukana jo vuoden 1991 eduskuntavaaleissa, mutta en tehnyt vaalityötä eikä minua valittu. Pääsin Riihimäen kaupunginvaltuustoon 1993, josta lähtien olen ollut siellä. Eduskuntaan pyrin tosissani vuoden 1995 vaaleissa, ja tulin valituksi. Nyt olen Eduskunnassa neljättä kauttani.

Poliitikon urassa pelkäsin aluksi tylsyyttä ja paperin makua. Kansanedustajan työ menee kuitenkin syvälle ihmisten arjen kysymyksiin ja valintoihin. Paksuista budjettikirjoista ja lakiesityksistä löytyy nimittäin selkeitä arvovalintoja ja arkisia asioita.

En ole kertaakaan asettunut mihinkään vaaliin ehdolle saamatta täyttä 100 %:n innostunutta kannustusta ensin Niilolta. Olen kerran kieltäytynyt ehdokkuudesta europarlamenttivaaleihin, kun en saanut sille aivan varauksetonta, selkeän innostunutta puolisoni tukea. Puolison tuki on ainakin viiden lapsen perheessä perusedellytys, kun jatkossa eteen tulee tilanteita, joissa vaimo on pitkät päivät pois kotoa ja palaa kotiin ryytyneenä, itkuisena ja masentuneena, jopa epätoivoisena. Niilon kutsumus on silloin koetuksella, ja voin paljastaa, että juuri näissä tilanteissa rakkaani on parhaimmillaan. Hänellä riittää uskoa ja kannustusta – ja irrottelevaa leikittelyä. Erityisen haasteen Niilolle on tuonut viimeisin tehtäväni puolueen puheenjohtajana, joka uhkaa rutistaa minusta kaiken ajan ja voimat. Niilon omana ratkaisuna on ollut jo viidettä vuotta jatkuva virkavapaa, jossa yhdistyvät koti-isän, väitöskirjaa valmistelevan etätutkijan ja vaimon tukimiehen roolien yhdistelmä. Olemme syvästi kiitollisia myös mieheni perheystävälliselle työnantajalle, Kansanlähetykselle, joka on ymmärtänyt perhesyymme ja armollisesti antanut palkattoman virkavapaan jatkua.

Minua on kannustanut myös se, että Niilo on pääsyyllinen koko kansanedustajan uraani. Hän ennakoi ajaessamme eduskuntatalon ohi aikana – useita kertoja: "Katsohan tulevaa työpaikkaasi." Opiskeluaikana systemaattisesti kieltäydyin ehdotuksista käyttää puheenvuoroja tai lähteä mukaan hallintotehtäviin. Perustelin asiaa sillä, että näihin kahteen tehtävään, hallintoon ja puheitten pitämiseen minulla ei ole kiinnostusta. En olisi uskonut, jos joku olisi sanonut, että tulen tekemään työtä, joka lähinnä koostuu kokouksista ja puhetyöstä. En ollut kiinnostunut myöskään politiikasta, sen sijaan kylläkin kansalaisvaikuttamisesta, taistelusta ihmisarvon tunnustamiseksi kohdussa eläville lapsille sekä vammaisille. Kun minua sitten pyydettiin ehdokkaaksi, olin jo valmis – Niilo otti ratkaisusta vastuun, jota hän on ryhdikkäästi kantanut 12 vuotta.

Miksi valitsit puolueeksesi Kristillisdemokraatit?

Ennen kaikkea puolueen ihmiskuvan vuoksi - päätöksiä tehtäessä ihmisarvo on aina markkina-arvoja tärkeämpi.

Minkälainen on työpäiväsi?

Katso klikkaamalla eduskuntatyöni.

Miksi Kristillisdemokraatit halusivat juuri EPP:n jäseneksi?

Euroopan Parlamentin vaalien jälkeen puolueessamme kääntyi uusi lehti. Vaikutusmahdollisuutemme laajenivat merkittävästi oman europarlamentaarikon kautta. EPP-ryhmän poliittiset tavoitteet sopivat erittäin hyvin puolueemme työtä sekä yrittäjyyttä arvostaviin, perhearvoille myönteisiin ja ihmisarvoa kunnioittaviin linjauksiin. Väitän, että eräiltä osin Suomen kristillisdemokraatit ovat jopa lähempänä EPP-ryhmän ydinarvoja kuin kokoomus. Otan tästä esimerkin.

EPP sopi Varsovassa 29. huhtikuuta 2009 ohjelmallisista periaatteistaan. EPP:n ohjelmassa todetaan mm., että naisen ja miehen väliseen avioliittoon perustuva perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan. Asiakirjassa mainitaan myös, että luonnollisen perhekäsitteen edistäminen on eduksi myös yhteiskunnan kannalta ja, että perhepolitiikka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

Ohjelmassa korostetaan myös jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja oikeutta elämään hedelmöityksen hetkestä luonnolliseen kuolemaan samalla torjuen eutanasian. Jokaista täytyy suojella, erityisesti heikkoja tai vammaisia. Nämä ovat linjauksia, jotka sopivat erittäin hyvin yhteen puolueemme perusarvojen kanssa.

Mitä mieltä olet koulujen uskonnonopetuksen tilasta? Onko nykyinen
järjestelmä toimiva vai pitäisikö sitä muuttaa johonkin suuntaan?

Jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia omaa uskontoa. Kodit ja kirkot toki vastaavat ensisijaisesti kristillisen kasvatuksen tarjonnasta. Koulu voi kuitenkin myönteisellä tavalla tukea perheiden arvokasvatusta. Uskonnonopetuksen laadusta tulee huolehtia opettajankoulutusvaiheessa. On havaittavissa, että osa opettajista tuo opetuksessaan vahvastikin esiin sen, että he itse eivät usko, mitä opettavat. Tämä ei tue lapsen oman uskonnon perusasioiden oppimista.

Nuorten väkivallanteot sekä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian kasvavat tarpeet ovat nostaneet esiin vaatimuksia yhteisöllisyyden ja lasten kasvua tukevan arvopohjan vahvistamisesta kouluopetuksessa. Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään. Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan.

Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa kipeästi tarvittavia välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Oman uskonnon opetuksen elämykselliset elementit antavat pohjan, josta käsin on helpompi ymmärtää myös muita kulttuureita ja uskontoja. Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Ehjän maailmankuvan muodostaminen moniarvoistuvassa yhteiskunnassa edellyttää riittävää arvokasvatusta kouluissa. Juuri tässä on oman uskonnon opetuksella merkittävä tehtävä.

Voisiko opintotuen määrää nostaa?

Opintotuki on edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus koulutukseen. Opintotuen tason olisi vastattava paremmin opiskelijoiden todellista tulon tarvetta ja seurattava yleistä kustannuskehitystä. Tällöin opiskelijoiden olisi mahdollista keskittyä päätoimiseen opiskeluun ja pelkästään toimeentulon vuoksi tehty työ vähenisi. Työssäkäynti opintojen aikana on kuitenkin hyväksi, mikäli se antaa opiskelijalle kykyä tarkastella opintojaan suhteessa työelämän vaatimuksiin ja parantaa mahdollisuuksia opintojen jälkeiseen nopeaan työllistymiseen. Tehostamistoimissa on huomioitava myös se, että ammatinvalintapäätökset saatavat vaatia myös "kypsyttelyä", eikä muutama toisen asteen jälkeen tai opiskelujen jälkeen tehty työrupeama välttämättä ole lainkaan epäedullinen, jos se tukee itselle oikean alan löytämistä.