Blogi

RSS

Blogi 16.05.2013

Kahvipuheilla kirkolliskokouksessa

 

Tehtäviini kirkkoministerinä ja valtioneuvoston määräämänä kirkolliskokousedustajana kuuluu kahvipuhe puolivuosittain viikoksi kokoontuvalle kirkolliskokoukselle.
Sisäministerille kuuluvalla hallinnonalalla on viime vuosina tapahtunut onnettomuuksia, ampumisvälikohtauksia ja perhesurmia, jotka ovat koskettaneet suurta joukkoa suomalaisia. Usein juuri kirkko on tarjonnut turvan ja lohdun tilanteissa, joissa joudutaan suurten menetysten äärellä pohtimaan perimmäisiä elämänarvoja. Valtioneuvoston turvallisuusstrategiassa kirkolle onkin annettu erityinen tehtävä huolehtia suomalaisten henkisestä kriisinkestävyydestä.

Uskonnonvapaus on maassamme turvattu. Kirkon suhteet valtiovaltaan ovat toimivat ja kirkon toimintaa arvostetaan laajalti. Enemmistökirkon kovimmat haasteet nousevat kirkon itsensä sisältä. Uskon kristillisiin oppeihin on romahtanut melko lyhyessä ajassa. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 1999 Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi 69 prosenttia suomalaisista, vuonna 2011 enää 36 prosenttia. Vaikka kirkko on jäsenmäärällä mitattuna yhä enemmistökirkko, kristillisen uskon perusopetukset eivät enää ole enemmistönäkemyksiä.


Seurakuntien rahoitustilanne on tiukentumisesta huolimatta vielä sellainen, että työntekijöitä on voitu palkata ja toimintaa on pystytty ylläpitämään. Taloudellinen niukkuus tarjoaa aina myös momentumin uudistukseen, jossa karsitaan vähemmän tärkeää tai jopa strategisen tavoitteen kannalta vahingollista ja keskitytään oleelliseen. Onnistuessaan uudistukset merkitsevät sekä hallintomenojen vähenemistä että henkilöstön voimavarojen kohdentamista eduskunnan hyväksymään kirkkolaissa säädettyyn ydintehtävään: Jumalan sanan levittämiseen ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen.

 

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä 16.5.2013.

Blogi 10.05.2013

Euroopan parhaat hätäkeskukset

 

Euroopan hätänumerojärjestö EENA:n myönsi tänä keväänä Suomelle palkinnon Euroopan parhaasta hätäkeskusjärjestelmästä. Suomen vahvuutena on järjestelmä, jossa poliisilla, pelastustoimella ja sosiaali- ja terveystoimella on yhteinen hätäkeskus sekä yhteinen hätänumero 112. Tämä on meille itsestäänselvyys, mutta ei vielä kaikkialla Euroopassa.
Kävin tutustumassa Puolan hätäkeskusjärjestelmään. Siellä tavoitteena on päästä 16 alueelliseen hälytyskeskukseen nykyisten 670:n sijaan. Kansalaiset eivät ole tyytyväisiä sekavaan nykyjärjestelmään, jossa eri viranomaisilla on omia hälytysnumeroitaan ja erillisiä hälytyskeskuksia. Tiedonkulku viranomaiselta toiselle tuo viiveitä, jonka seurauksena avun perille saaminen hidastuu.

Samanlaisia hätäkeskustoiminnan uudistuksia on vireillä useissa muissakin maissa, mm naapurimaassamme Ruotsissa. Norjassakin herättiin kesän 2011 traagisten tapausten tutkinnassa huomaamaan hajanaisen hätäkeskusjärjestelmän aiheuttamat tiedonkulut ja johtamisen ongelmat.

Suomessa toiminnan ja tehokkuuden parantamiseksi hätäkeskusalueita kootaan edelleen suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja parin vuoden kuluessa siirrytään kuuden hätäkeskuksen järjestelmään. Väestöpohjaltaan hätäkeskusalueet ovat vielä silloinkin melko pieniä. Moni eurooppalainen hätäkeskus on väestöpohjaltaan suurempi kuin koko Suomen väkimäärä.
Riittävän suuri hätäkeskus lisää turvallisuutta ja toimintavarmuutta, sillä pienen hätäkeskuksen henkilöstö ylikuormittuu helpommin ruuhka-aikoina, joita voi tulla esimerkiksi myrskyjen tai suuronnettomuuksien vuoksi tai vilkkaina juhlapyhinä.
Uusi tietojärjestelmä mahdollistaa verkottumisen niin, että hätäkeskukset pystyvät tukemaan toisiaan ottamalla tarvittaessa toiseltakin alueelta tehtäviä hoidettavaksi. Jos esimerkiksi Turussa hätäkeskus ruuhkautuu pahasti, voisi vaikkapa Porin hätäkeskus ottaa Varsinais-Suomen puheluita hoidettavakseen.
Paikallistuntemuksen tuomaa lisäarvoa ei voi vähätellä. Kuitenkin jo aiempien hätäkeskusten alueiden koko oli useita kymmeniä kuntia, jolloin päivystäjät joutuivat säännöllisesti käsittelemään tehtäviä hyvinkin laajoilta alueilta. Tulevassa tietojärjestelmässä pyritään parantamaan avun tarvitsijan paikantamista niissä tapauksissa, joissa hän itse ei osaa sitä tehdä.

Hätäkeskusuudistukseen on liittynyt paljon turhia huolia ja tietämättömyyttä. On esimerkiksi pelätty, että ambulanssin tai poliisipartion paikalle tuloon menisi aikaisempaa pidempi aika, kun hätäkeskus siirtyy etäämmälle. Näin ei käy, sillä viranomaisyksiköiden toimipisteet eivät muutu hätäkeskuksen sijaintipaikan muuttuessa. Tärkeintä turvallisuuden kannalta on hätäkeskuksen riittävä miehitys, päivystäjien ammattitaito ja toimiva tietojärjestelmä. Siihen käynnissä oleva hätäkeskusuudistus tähtää.


Päivi Räsänen

sisäministeri

Kolumni on julkaistu Itä-Hämeessä 9.5.2013

Blogi 10.05.2013

Yhteistyöllä turvallisuutta HARVA-alueille


HARVA-hankkeessa on pohdittu, miten harvaan asutuilla alueilla varmistetaan turvallisuuspalveluiden saatavuus ja viranomaisten yhteistyö. Pilottihankkeista on tarkoitus ottaa parhaat käytännöt käyttöön koko maassa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että Poliisin, pelastuslaitoksen ja rajavartijoiden välillä on jo nyt melko hyvin toimivaa yhteistoimintaa. Rajavartiolaitos suorittaa poliisin puolesta kymmeniä tehtäviä, sekä toteuttaa yhteispartiointia. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa yhä useammin liikenneonnettomuuspaikalla tai rattijuopon kintereillä on rajavartija, ei poliisi. Lapissa rajamiehet ovat puolestaan osallistuneet ensivastetoimintaan jo jonkin aikaa ja toimintaa suunnitellaan myös Kainuuseen.


Toimintaa voidaan kehittää syventämällä yhteistyötä erityisesti rikostorjunnassa, mutta on myös tärkeää miettiä eri toimivaltakysymyksiä. Tämä koskee lähinnä rajavartijoiden toimivaltuuksia yhteispartioissa poliisin kanssa. Asia on tarkoitus selventää valmisteilla olevassa rajavartiolainsäädännössä siten, että rajavartiomiehellä olisi näissä tilanteissa toimivalta suorittaa poliisilain 2 ja 3 luvussa mainittuja toimenpiteitä. Lisäksi lähimmän partion käytännöllä turvataan avun saaminen onnettomuuspaikalle mahdollisimman nopeasti siten, että lähimpänä oleva tehtävään soveltuva partio vastaa toimenpiteistä siihen saakka, kun paikalle saapuva vastuuviranomainen ottaa tilanteen haltuun. Tilanteesta riippuen lähin partio voi myös toteuttaa tarvittavat toimenpiteet vastuuviranomaisen ohjaamana ja johtamana.


Viranomaisyhteistyön kehittämistyötä kokonaisvaltaisemman tilannekuvan parantamiseksi on toteutettu jo teknisesti hätäkeskusuudistuksessa ja viranomaisten yhteisen kenttäjohtamisjärjestelmän kehittämishankkeessa.

Julkaistu kolumnina KD-lehdessä 2.5.2013

Lisää ajankohtaista