Päivi Räsänen

Alkoholilain kokonaisuudistus toteutetaan tällä hallituskaudella hallitusohjelman mukaisesti. Hallituksen alkoholipolitiikan pääperiaatteet ovat hallitusohjelman mukaan alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja terveellisten elämäntapojen edistäminen.  Alkoholijuomien anniskeluajat nousevat uudistuksen keskiöön kuitenkin myös monesta muusta syystä.

Aamuyön anniskelu on sosiaali- ja terveyspoliittisesti ja turvallisuuspoliittisesti ongelmallinen käytäntö. Aamuyön tunteina yli puolet ravintoloiden asiakkaista on yli promillen humalassa. Norjalaisen tutkimuksen mukaan yhden tunninkin anniskeluajan lisääminen lisää keskustan viikonlopun pahoinpitelyjä 16 % - ja vastaavasti yhden tunnin vähentäminen vähentää pahoinpitelyjä 16 %. Jos norjalainen tutkimustulos pätisi myös Suomessa, pahoinpitelyt vähenisivät kaupungeissa viikonloppuisin 20–25 %.

Koska poliisi joutuu merkittävien säästö- ja tehostamistoimien kohteeksi, kansan raitistuminen helpottaisi ratkaisevasti poliisia selviämään tulevista säästöistä. Valtaosa rähinöistä, pahoinpitelyistä ja henkirikoksista tapahtuu juovuspäissä ja poliisin arvokasta työaikaa kuluu niin rattijuopumuksen valvontaan kuin päihtyneiden talteenottoon ja kuljetukseen.

Poliisi saa hälytystehtäviä huolestuttavan paljon yöaikaan. Ravintoloiden jatkoajat aiheuttavat haittavaikutuksia yleiselle järjestykselle, kansanterveydelle ja poliisin tehtävien suorittamiselle. Kun poliisi vapautettaisiin huolehtimasta aamuyön tunteina ravintoloista lähtevistä asiakkaista, sen resurssit vapautuisivat normaaliin rikostutkintaan.

Ravitsemisala on vastustanut anniskeluajan lyhennyksiä, mutta ala ei kuitenkaan ole yksimielinen. Rajoituspyyntöjä tulee myös muilta tahoilta. Ravintolat haluavat, että anniskeluaikoja lyhennetään kaikilta tasapuolisesti, jolloin ihmiset tulisivat ravintoloihin aiemmin. Moni ravintola-alan yrittäjä sanoo, että vasta puolilta öin ravintolaan tulevat asiakkaat ovat jo valmiiksi päihtyneitä. Tällaiselle asiakkaalle ei alkoholilain 24 §:n mukaan saa anniskella. Tästä syystä terveen ravintola-alan yritystoiminnan kannalta olisi tarpeen lyhentää anniskeluaikoja.

Uudella anniskeluaikasääntelyllä voitaisiin tukea ravintola-alaa ja jopa siirtää alkoholijuomien nauttimista kaduilta ja puistoista valvotumpaan ympäristöön, joka lisäksi työllistäisi. Poliisit ovat toivoneet valomerkin aikaistamista jo pitkään, jolloin heidän työtaakkansa aamuyön tunteina kevenisi.

Opposition kansanedustaja aloitti tällä huudahduksella puheensa viime viikon Suomen eduskunnan valtiopäivien avauskeskustelussa. Näitä huutoja on uutiskuvissa nähty myös Kreikan kaduilla, jossa mielenosoittajat mellakoivat ja polttavat kerrostaloja vastalauseena yrityksille tasapainottaa valtiontalous.

Kreikan tilanne on vakava ja kansalla on suuttumukseen myös aihetta. Perimmäinen ongelma on ollut omien poliittisten päättäjien kyvyttömyys kantaa vastuuta maansa taloudesta. Puolueet ovat kilvan esittäneet etuuksien korotuksia saadakseen kansalaisten tuen vaaleissa.

Kreikka on elänyt yli varojensa niin pahasti, että se ei enää kykene itsenäiseen päätöksentekoon maansa taloudesta. Linjauksia maan talouden sopeutuksesta tehdään nyt kokouspöydissä muualla kuin Ateenassa. On ymmärrettävää, että tämäkin herättää ärtymystä. Tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo uutinen, jonka mukaan Kreikan poliisien suurin ammattiliitto uhkaili antaa pidätysmääräyksen Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston virkailijoille, koska EU ja IMF vaativat Kreikalta säästötoimia rahoituksen vastineeksi. Poliisijärjestö syytti virkailijoita ”kiristyksestä”.

Kreikan tilanne on nähtävä varoittavana esimerkkinä myös meille suomalaisille. Mekin olemme eläneet yli varojemme ja edelleen velkaannumme joka vuosi seitsemän miljardia euroa lisää. Väestön ikääntyminen kiihdyttää velkaantumista ja aiheuttaa talouteemme rakenteellisen kestävyysvajeen. Erityisen huolestuttavaa on, että vaihtosuhteemme on heikentynyt tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien. Hyödykkeiden ja palveluiden viennin arvo suhteessa tuontiin on romahtanut.

Nyt tarvitaan kykyä vastuunkantoon kaikissa poliittisissa puolueissa. Kipeät talouden tasapainotukset ja rakenteelliset uudistukset on uskallettava tehdä. Hyvä uutinen on se, että taloutemme ei ole niin kuralla, ettemmekö itse pystyisi sitä pelastamaan.

Päivi Räsänen

kolumni on julkaistu kd-lehdessä 16.2.2012

Kulttuuriministeri Arhinmäki teki päätöksen, jolla jätettiin eräät nuorisotyötä tekevät kristilliset järjestöt ilman valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille tarkoitettua tukea. Kulttuuriministeriöstä on julkisuuteen kerrottu, että ministerin kielteinen päätös perustuu mm. siihen, että näiden järjestöjen osallistuminen vuonna 2011 ”Älä alistu”- kampanjaan osoittaisi niiden toiminnan olevan nuorisolain vastaista. 

Pidän perustelua huolestuttavana. Siinä puututaan uskonnon- ja sananvapauden ydinalueelle. Päätös osoittaa myös puutteellista perehtymistä järjestöjen toimintaan. Ensinnäkin kielteisen päätöksen saanut Suomen ruotsinkielinen evankeliumiyhdistys (SLEF) ei ollut lainkaan mukana kampanjassa. Toiseksi mainittu kampanja kertoi ainoastaan yhden todellisen henkilön oman elämäntarinan eikä siinä otettu syrjivää kantaa, vihapuheesta puhumattakaan, mitään vähemmistöä kohtaan. Päätöksen perusteluissa todetaan, että ”harkinnassa on otettu huomioon nuorisolain arvomaailman toteutuminen.” Sanaa ”arvomaailma” ei esiinny nuorisolaissa lainkaan. Vaikka ministeri saa käyttää harkintavaltaansa avustusten jaossa, niin harkintavalta on lakiin sidottua. Nuorisolaissa todetaan, että ”lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen. ” Uskon, että hylkäävän päätöksen saaneet järjestöt voivat allekirjoittaa nämä periaatteet täysin. 

Nuorisolain perusteluissa todetaan, että tavoitteena on edistää nuorten toimintaa heidän omissa yhteisöissään. Perustelujen mukaan aktiivinen kansalaisuus on yhteisön jäsenyyttä ja se voi olla elämäntapavalintoja sekä erilaista yhteiskunnallista aktivismia. Nuorisotyö sisältää nuoren itsenäistymisen tukemisen, jonka todetaan liittyvän mm. identiteetin kehittymiseen ja omien mielipiteiden syntymiseen. Nuorisolain ”arvomaailma” siis tunnistaa moniarvoisen, kansalaistoimintaan pohjautuvan toiminnan.

Päätöksessä todettiin myös, että ”hakemuksen hylkäys perustuu hakijoiden keskinäiseen vertailuun”. Jos kielteinen päätös tehtiin näiden kristillisten järjestöjen avioliittoinstituutioon liittyvien näkemysten vuoksi, niin millä vertailuperusteella avustus kuitenkin myönnettiin Suomen Islamilaiselle Neuvostolle (SINE) ry? 

Olen omassa ministeriössäni pitänyt huolta tasapuolisesti erilaisista aatteellisista lähtökohdista toimivien järjestöjen rahankeräysluvista. Samaa tasapuolisuutta toivon myös muiden ministeriöiden päätöksissä. 

Hallitusohjelmassa painotetaan suvaitsevaisuuden edistämisen yhteydessä sitä, että ”samalla huolehditaan sanan- ja uskonnon-vapauden toteutumisesta perusoikeuksina.” Valtiontalouden mittakaavassa nuorisotyötä tekevien järjestöjen tuet ovat marginaalisia, mutta periaatteellisella tasolla olen huolestunut kulttuuriministerin tekemien kielteisten päätösten perusteluista. Moniarvoisessa yhteiskunnassa tulee kohdella tasapuolisesti myös kristilliseen arvomaailmaan perustuvaa kansalaistoimintaa.

P.S Lämpimät onnittelut isäksi tulleelle Paavolle tyttövauvan johdosta!