Ajankohtaista

RSS

Aborttikritiikki torjutaan syyllisyyden vuoksi

Ulkoministeri Timo Soini on joutunut ministerien ja oppositioedustajien ryöpytyksen kohteeksi ilmaistessaan blogissaan varovasti jo aiemmin tiedossa olevan kantansa raskaudenkeskeytyksen etiikkaan. Mistä vimma tuomita Soinin vakaumus toistuvasti nousee? Huutokuoro leimaa kohtulapsen elämän puolustamisen Suomen linjan vastaiseksi, mutta rohkeneeko kukaan keskustella itse asiasta? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, sillä ne ovat todellakin ihmisoikeuksia. Mutta mistä ihmisen – miehen tai naisen – elämä alkaa? Kenen elämällä on arvoa?

Kun maahamme ajettiin sallivaa aborttilakia, sikiön väitettiin olevan vain umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale naisen ruumiissa. Naiselle tuli saada oikeus päättää oman kehonsa käytöstä. Onko abortin puolustajien vai elämän puolustajien ihmiskuva lähempänä tieteen kuvaamaa todellisuutta?

Biologisesti ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Sen jälkeen kehityksessä ei ole mitään käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, kauan ennen aborttirajoja. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä. Raskaudenkeskeytys voidaan tehdä sosiaalisin perustein lääkärin luvalla 12. raskausviikkoon asti, Valviran luvalla 20. raskausviikkoon asti ja sikiön sairauden (esimerkiksi Downin syndrooma) perusteella peräti 24. raskausviikkoon asti. Myöhäisimmät abortit tehdään saman ikäisille lapsille, joita hoidetaan pieninä keskosina.

Abortin puolustukseksi on esitetty, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei kuitenkaan ole ihmispersoona. Ihmispersoonan kriteereiksi on asetettu tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuaminen ja kommunikointikyky. Nämä ominaisuudet kyllä kuvaavat ihmislajille luonteenomaisia piirteitä, mutta ihmisyyden ehdoiksi ne ovat mielivaltaisia. Näitä kriteereitä eivät täytä vastasyntyneet tai muutaman kuukauden ikäiset lapset, eivät myöskään syvästi kehitysvammaiset tai dementoituneet aikuiset. On eettisesti kestämätöntä kytkeä ihmisarvo ihmisen kykyihin tai ominaisuuksiin.

Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Lääkärit ja hoitajat tietävät, mitä abortissa tapahtuu ja monet suorittavat työtään rikki revityllä omalla tunnolla. Raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain yli 9000. Useille naisille prosessi on henkisesti raskas. Jotkut kamppailevat vuosikausia syyllisyyden tunteiden kanssa ja ikävöivät menettämäänsä lasta. Aborttia perustellaan usein kauniisti jokaisen lapsen oikeudella syntyä toivottuna. Jos omilla vanhemmilla ei ole voimavaroja ottaa lasta toivottuna vastaan, avoimia sylejä löytyy jokaiselle lapselle.

Yli 90 % kaikista aborteista tehdään sosiaalisin perustein. Onko oikein, että sosiaalisia ongelmia ratkotaan elämän lopettamisella? Naisten oikeuksia tulee puolustaa, mutta ei kaikkein pienimpien elämän kustannuksella.

Jos ministerin vakaumuksen mukaan abortti on pienen ihmisen elämän lopettamista, miksi tätä ei saisi ilmaista? Väitän, että syy siihen johtuu aborttiin liittyvästä kollektiivisesta syyllisyydestä. Aihe on liian kipeä, jotta siitä uskallettaisiin ja annettaisiin keskustella.

 

Pride-tapahtuman ympärillä suuri harha

Pridetapahtumasta on kehittynyt merkillinen moraalinen linjanjakaja. Osallistumisesta Pridejuhlintaan tai sen tukemisesta vedetään johtopäätöksiä tasa-arvon, ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen aseman kunnioittamisesta. Jos joku asettuu poikkiteloin, Setan joukot painostavat nopeasti polvilleen, perumaan puheet ja pyytelemään anteeksi.

Pride-tapahtuman ympärille luotu suvaitsevaisuuden mielikuva on suuri harha. Todellisuudessa sateenkaaripolitiikka pyrkii askel askeleelta vaientamaan biologiseen todellisuuteen perustuvan näkemyksen naisena ja miehenä elämisestä. Se tavoittelee tilannetta, jossa sukupuoliperusteiseen avioliittoon pohjaavat näkemykset leimataan poliittisesti epäkorrekteiksi ja syrjiviksi. Tästä leimasta on kieltäydyttävä!

On erityisen surullista ja samalla säälittävää, että myös eräät kirkolliset tahot tavoittelevat hyväksyntää marssimalla sellaisten arvojen puolesta, jotka ovat luterilaisen kirkkomme virallisen opetuksen, kristillisen ihmiskuvan ja Raamatun seksuaalietiikan vastaisia. Jokainen ihminen on arvokas Jumalan kuvaksi luotuna. Kaikilla tulee olla yhtäläiset ihmisoikeudet. Avioliitto rajautuu kuitenkin juuri miehen ja naisen väliseksi – siitä todistaa sekä ihmisen biologia että Raamatun selkeät opetukset.

Kirkollisessa keskustelussa välillä avioliittokäsityksen muuttamiseksi vedotaan Lutheriin, joka näki avioliiton maallisena säätynä. Siksi on hyvä antaa Lutherin puhua Pridepäivän aattona (kirjassaan Avioelämästä):

“Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itse kullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.”

 

Valiokuntatyöskentelyä tunnollisesti

 

Helsingin Sanomat uutisoi 25.6.2018 kansanedustajien poissaoloista eduskunnan valiokunnista. Oma sijoitukseni tässä oli hyvä, mutta tosiasiallisesti se olisi vielä parempi. Jutussa oli kohdallani tieto, että olisin ollut ”muun syyn” vuoksi pois valiokunnasta jonkun kerran. Tämä jäi vaivaamaan ja selvitin asian valiokunnan tilastoista. Olen ollut koko eduskuntaurani ajan hyvin tarkka siitä, että en ole pois valiokunnan kokouksista muutoin kuin eduskuntatyöstä johtuvien työtehtävien vuoksi. En ole siis ollut kokouksista pois ”muun syyn” perusteella. Olen ollut kerran sairausloman vuoksi pois ja muut poissaolot ovat eduskuntatyöhön liittyviä tehtäviä. Epäselvyys oli poissaolossa 22.3, johon sijoittui myös eduskuntatyötä – olin työmatkalla puhemiehen valtuuskunnassa Japanissa. Oma sijoitukseni olisi siis tällä korjauksella ymmärtääkseni aivan kärkijoukoissa.

 

Kenen yhdenvertaisuutta loukataan?

Pori Jazz 66 ry teki kuuden tunnin somekohun jälkeen hätäkokouksessaan päätöksen irtisanoa toimitusjohtaja Aki Ruotsala. Julkisuudessa perusteluna on käytetty hänen mielipiteitään ja lausuntojaan, jotka nousevat uskonnollisesta vakaumuksesta. Yhdistyksen ja osakeyhtiön toimitusjohtajan asemat poikkeavat toisistaan: yhdistyksen toimitusjohtajalla on työsuhdeturva eikä häntä voi irtisanoa syrjivillä perusteilla. Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään. Oleellinen kysymys on, oliko Ruotsala yhdistyksen vai osakeyhtiön palkkaama? Ainakin päätöksen teki rekisteröidyn yhdistyksen hallitus. Ennätettiinkö Ruotsalaa edes asianmukaisesta kuulla päätöstä tehtäessä?

Perustuslain yhdenvertaisuuspykälän mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteen perusteella. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus, mikä sisältää myös oikeuden ilmaista vakaumus. Tähän viittasi myös Eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään v. 2013, kun puheestani Kankaanpään Kansanlähetyspäivillä tehtiin lähes 50 kantelua. Syytökset koskettelivat samoja teemoja, joista niin Ruotsala kuin ulkoministeri Soini ovat joutuneet nyt vastaamaan. Oikeus ilmaista uskonnollinen vakaumuksensa koskee kaikkia Suomessa asuvia, siis myös toimitusjohtajaa tai ministeriä. Tämä oikeus ei näytä olevan itsestäänselvyys, minkä vuoksi haluan sitä voimakkaasti puolustaa.

Syrjiminen tai kiusaaminen myös ihmisen seksuaalisen identiteetin tai minkä tahansa ominaisuuden perusteella on väärin. Suomalaisesta yhteiskunnasta, erityisesti nimettöminä somekirjoitteluina valitettavasti löytyy monenlaista alatyylistä vihapuhetta ja ilkeilyä niin vähemmistöjä kuin vakaumuksia kohtaan. Kirjoitukset ovat syntyneet monesti juovuspäissä tai mielenterveysongelmien ryydittämänä.

Mutta väitän, että uskonnollisen vakaumuksen perusteella tapahtuva syrjintä ja loukkaaminen on tänä päivänä paljon avoimempaa ja ns eliitin, sivistyneistön piirissä ja mediassa hyväksytympää kuin seksuaalisten vähemmistöjen kohdalla. Tästä esimerkiksi käy toimittaja Enbusken Soinin vakaumusta pilkkaava Iltalehdessä julkaistu kolumni 1.6. Viime päivinä olen saanut lukuisia yhteydenottoja, joissa suomalaiset ovat ilmaisseet syvän huolensa uskonvakaumuksen kohtelusta. Otan siksi poikkeuksellisesti esiin tuoreen itseeni kohdistuvan esimerkin. Turkulainen professori, kansainvälistä tunnustusta Thinkers 50 –listalla saanut ”ajattelija” kirjoittaa 6.6 julkisessa Facebookpäivityksessään: ”Olisiko mitenkään mahdollista, nyt kun Suomessakin kerran tehdään jotain, toteuttaa pari pakkopalautusta? Vaikkapa lähettämällä Räsänen hevon helvettiin?” ja ”Päivi Räsänen on helvetin huono ihminen jonka voisi vaikkapa lähettää kuuhun.” Sitä ennen hän oli toivonut uskonnollisten ihmisen ”järkeviksi” eheyttämistä verovaroin.

Omasta puolestani professori saa vapaasti lausua mielipiteitään minusta tai vakaumuksestani. Haluan vain kiinnittää huomion siihen, että vastaavalla tavalla ja vastaavalla tasolla henkilöön kohdistuen ei julkisessa keskustelussa kristittyjen taholta loukata tai syrjitä seksuaalisia vähemmistöjä – onneksi.

 

Kotipalvelut korvattava kaikille sotien 1939-1945 tunnuksen omaaville veteraaneille

Tiedote 31.5.2018

Kotipalvelut korvattava kaikille sotien 1939-1945 tunnuksen omaaville veteraaneille

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) jätti tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän ehdottaa, että kaikille sotien 1939-1945 tunnuksen omaaville veteraaneille korvattaisiin samat kotipalvelut, jotka sotainvalideille sotilasvammalain nojalla taataan. Sotilasvammalain perusteella sotainvalideille korvataan kotipalvelut, asumispalvelut, liikkumista tukevat palvelut sekä omaishoidon tuesta ja sairaanhoitopalveluista aiheutuneet kustannukset.

– Tavoitteenamme tulee olla veteraanien kotona asumisen edellytysten parantaminen ja laitoshoidon tarpeen vähentäminen. Veteraanin kotona pärjääminen edellyttää kohtuullista taloudellista toimeentuloa sekä fyysisen ja henkisen toimintakyvyn säilymistä. Veteraaniväestön korkean iän, heikkenevän kunnon ja kasvavien haasteiden vuoksi palveluiden parantamisella alkaa jo olla kiire, Päivi Räsänen toteaa.

Kotiin vietävinä palveluina voivat tulla kyseeseen esimerkiksi kodinhoidollinen apu, ateriapalvelu, pyykkipalvelu, siivousapu sekä kuljetuspalvelut. Kuntien tehtävänä on kartoittaa kotikäynneillä veteraanin hoidon ja tuen tarve sekä laatia ja toteuttaa palvelusuunnitelma.

– Veteraanit ovat kunniakansalaisiamme ja heidän tulee voida elää mahdollisimman pitkään omassa kodissaan laitoshoidon sijaan. Kotipalvelujen saattaminen tasa-arvoiselle tasolle vaikuttaisi sotaveteraanien palveluiden saatavuuteen pysyvällä ja yhdenvertaisella tavalla, Päivi Räsänen sanoo.

Sotiimme osallistui noin 650 000 miestä ja 100 000 naista. Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita. Veteraaneja on joukossamme vielä 15 000 ja heidän keski-ikänsä on 93 vuotta. He vastasivat Suomen jälleenrakennuksesta ja sotakorvauksista.

Lapset ja perheet ilon aiheiksi!

 

Suomessa syntyneiden vauvojen määrä on laskenut jo seitsemän peräkkäistä vuotta. Tärkein tekijä syntyvyyden vähenemisessä on se, että vanhemmaksi tullaan yhä iäkkäämpänä. Ensimmäinen lapsi saadaan keskimäärin 29 vuoden iässä, ja 35 vuotta täyttäneiden synnyttäjien osuus kasvaa jatkuvasti. Viime vuotta vähemmän vauvoja syntyi edellisen kerran meillä nälkävuonna 1868. Huolestuttavaa on erityisesti se, että nuorilla aikuisilla on aukkoja lisääntymisterveyttä koskevissa perustiedoissa.

Korkeakouluopiskelijoille tehdyssä tutkimuksessa yli puolet miehistä ja kolmasosa naisista luuli hedelmällisyyden merkitsevän heikkenemisen alkavan yli 45-vuoden iässä. Väestöliiton perhebarometrissa 30–35-vuotiaista naisista 12 % ja miehistä 44 % arveli, että naisen hedelmällisyys alkaa heiketä vasta 40-vuotiaana, kun tosiasiassa hedelmällisin ikä ajoittuu 20 ja 30 vuoden välille. On tärkeää, että nuorille kerrotaan iän negatiivisesta vaikutuksesta hedelmällisyyteen esimerkiksi terveystiedon tunneilla. Raskaustoiveiden siirtäminen myöhemmälle iälle lisää tahattoman lapsettomuuden riskiä.

Monille lasten saamisen suurin este on sopivan kumppanin puuttuminen. Perhebarometrin mukaan myös kilpailevat mielenkiinnon kohteet, kuten matkustaminen ja harrastukset, ovat tärkeitä syitä sille, miksi lastenhankintaa siirretään myöhemmäksi. Perhemyönteisen yhteiskunnan luomisessa tarvitaan pitkäjänteisestä perhepolitiikkaa. Perhe-elämän, työn ja opiskelun yhteensovittamista on helpottava, jotta lasta ei tarvitsisi suunnitella ns. valmiiseen elämään.

Pitkään jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä johtuen ikärakenne on vinoutunut ja aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen. Hallitus on tällä kaudella tehnyt lukuisia lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavia sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä. Vuosi 2017 oli jo toinen vuosi peräkkäin, jolloin kuolleisuus oli suurempi kuin syntyvyys. Näiden lukujen kääntämiseksi ja alhaisen syntyvyyden nostamiseksi tarvitaan selvä poliittinen signaali ja yhteiskunnan asennemuutos. Silläkin olisi vaikutusta, että naiset voisivat tehdä myönteisen päätöksen lapsen vastaanottamisesta silloinkin, kun raskaus olisi ei-toivottu. Erityisesti nämä naiset tarvitsevat tukea.

Päivi Räsänen
Kansanedustaja (kd), lääkäri

 

Kolumni julkaistu Aamupostissa.

Tiedote: Myanmarin haurasta demokratiaa vahvistettava

Tiedote 21.5.2018.

Eduskuntapuolueiden oman järjestön Demon puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) on parhaillaan Myanmarissa tutustumassa järjestön toimintaan.
”On hämmästyttävää, että vasta kymmenen vuotta sitten politiikkaan liittyvä kirjallisuuskin oli Myanmarissa kiellettyä. Maassa, jossa uusia puolueita on paljon ja puoluekenttä on sirpaleista, demokraattinen kehitys edellyttää koulutusta ja tukea. Demon ohjelmassa ohjataan puolueiden toimijoita esimerkiksi rakentamaan puolueille ohjelmia sekä ennen muuta tekemään yhteistyötä keskenään”, kertoo Päivi Räsänen matkaltaan.
Demo ja sen hollantilainen sisarjärjestö Netherlands Institute for Multiparty Democracy (NIMD) ovat toteuttaneet Suomen ja Alankomaiden ulkoministeriöiden tuella Myanmarissa monipuoluepohjaista politiikkakoulua vuodesta 2014. Myanmarin viidessä itäisessä osavaltiossa toimivan politiikkakoulun koulutuksiin on osallistunut jo lähes 170 poliitikkoa 32 eri puolueesta. Politiikkakoulun tavoitteena on puolueiden kestävän vuoropuhelun ja yhteistyön lisääntyminen sekä poliittisten toimijoiden kapasiteetin ja toimintakulttuurien vahvistuminen. Myanmarissa on siirrytty monipuoluejärjestelmään pikkuhiljaa, vasta vuodesta 2011 lähtien. Ensimmäiset sotilasdiktatuurin jälkeiset vapaat vaalit pidettiin vuonna 2015.
Demon toiminnan erityisenä painopisteenä on naisten poliittisen osallistumisen vahvistaminen, ja viikon mittaisella matkallaan Räsänen tapaakin politiikkakoulussa opiskelleita naispoliitikkoja. Myanmarilaiset poliitikot kertovat työstään politiikassa osavaltiotasolla ja pohtivat myös teemoja, joissa osaaminen vielä tarvitsee vahvistumista. Räsänen esittelee paikallisille kollegoilleen suomalaista puoluejärjestelmää sekä erityisesti suomalaisten naisten poliittisen osallistumisen tilaa. Räsäsen pitkä poliittinen ura kansanedustajana, puoluejohtajana ja ministerinä on varmasti merkittävä inspiraation lähde paikallisille naispoliitikoille, joilla on paitsi puoluerakenteissa myös edustuksellisuudessa vielä paljon haasteita.
Myanmarin politiikkakoulu tukee demokraattisen kulttuurin juurtumista maahan auttamalla poliitikkoja ja puolueita toimimaan demokratian pelisääntöjen mukaisesti puoluerajat ylittävän yhteistyön avulla. Tämä on tärkeää maassa, jonka demokratiakehitys on vielä alkuvaiheessa ja jossa edelleen jatkuvat vaikeat etniset konfliktit sekä armeijan vahva rooli ovat olleet esteenä laajalle ja luottamukselliselle vuoropuhelulle eri poliittisten toimijoiden välillä.
Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö – Demo ry on vuonna 2005 perustettu, kaikkien suomalaisten eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestö, joka ulkoministeriön tuella edistää demokratiaa toteuttamalla suomalaisten puolueiden ja demokratisoituvien maiden poliittisten puolueiden välisiä yhteistyöhankkeita. Demo on johtava demokratiatuen asiantuntija- ja vaikuttajaorganisaatio Suomessa.

LISÄTIETOJA
Myanmarissa:
Toiminnanjohtaja Kansanedustaja, puheenjohtaja
Anu Juvonen Päivi Räsänen
anu.juvonen(at)demofinland.org paivi.rasanen(at)eduskunta.fi
+358 41 528 3483 +358505113065

Suomessa:
Ohjelmajohtaja
Jonna Haapanen
jonna.haapanen(at)demofinland.org
+358 50 468 236

Terveydenhuollolle hyvä tulevaisuus

 

Suomessa on maailman parhaiten koulutettu henkilöstö terveys- ja sosiaalipalveluissa ja olemme kuuluneet hyvinvointivertailujen kärkimaihin.

Sosiaaliset terveyserot ovat kuitenkin Pohjoismaiden suurimmat ja kasvavat. Palvelujen saaminen on työläintä ja usein myös kalleinta niille, jotka eniten niitä tarvitsisivat.
Väestö ikääntyy nopeasti ja palvelujen tarve kasvaa. Ennätyksellisen alhaiset syntyvyysluvut synkistävät ennusteita entisestään. Nykyjärjestelmällä näköpiirissä olisi romahdus: köyhät ja kipeät syrjäytyisivät palveluista.

Hallinnollinen uudistus ei ole ainoa eikä edes tärkein keino edistää yksilöiden ja kansan terveydentilaa. Digitalisaation, yhtenäisten tietojärjestelmien, tekoälyn, etähoidon ja omahoidon laajempi hyödyntäminen lisäävät tehokkuutta. Jopa 96 %:lla suomalaisista on jokin lääkehoitoon vaikuttava geenimuutos. Lääkehoito yksilöllistyy, kun sitä voidaan räätälöidä potilaan genomiin perustuen.
Terveydenhoidon suuri ristiriita on, että joudumme lääketieteellisin keinoin hoitamaan suurin kustannuksin sairauksia, joiden ennaltaehkäisyksi riittäisivät terveelliset ja järkevät elintavat. Jos alkoholin, tupakan, liikkumattomuuden ja ylipainon aiheuttamat sairaudet saataisiin poistettua, terveydenhoidon rahoituksesta ei tarvitsisi kantaa huolta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut kohdistetaan suomalaisessa järjestelmässä yksilöille. Samalla helposti unohdetaan perhe- ja lähiympäristö. Kaikessa päätöksenteossa tulisi kattavammin arvioida terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Lyhytnäköiset säästöpäätökset saattavat aiheuttaa suuren laskun pitkällä aikavälillä.

Kolumni julkaistu KD-lehdessä.

Tiedote: Vuorohoidon saatavuutta parannettava, jotta pienet lapset eivät joudu itse peittelemään itseänsä sänkyyn

 

TIEDOTE
4.4.2018
Julkaisuvapaa
Päivi Räsänen: Vuorohoidon saatavuutta parannettava, jotta pienet lapset eivät joudu itse peittelemään itseänsä sänkyyn

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) jätti tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedustelee, aikooko hallitus parantaa pienten koululaisten vuorohoidon saatavuutta ja edistää siten yksinhuoltajien työssäkäynnin edellytyksiä. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on usein erityisen haasteellista yksinhuoltajille, sillä he joutuvat usein tekemään vuorotyötä elättääkseen perheensä. Työajat voivat olla epäsäännöllisiä ja sisältää yötyötä.

– Päiväkoti-ikäisten lasten ilta- ja yöhoito on nykyisin melko hyvin järjestetty, mutta pienet, kouluiän saavuttaneet lapset ajautuvat eriarvoiseen asemaan hoidon saatavuudessa. Puute pienten koululaisten vuorohoidon saatavuudesta ei ole kuitenkaan ongelma vain työssäkäyvien yksinhuoltajien kohdalla, vaan myös niiden lapsiperheiden kohdalla, joissa molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, Päivi Räsänen muistuttaa.

Vuonna 2016 Suomessa oli 122,857 yksinhuoltajaperhettä ja näistä valtaosassa äiti on yksinhuoltaja. Toimeentulovaikeudet koettelevat erityisesti yksinhuoltajaperheitä.
Vuorotyötä tekevillä yksinhuoltajilla ei välttämättä ole muita vaihtoehtoja, kuin valita kahden epämieluisan vaihtoehdon väliltä: jättääkö lapsi kotiin vai siirtyäkö työttömäksi lapsen aloittaessa koulunkäynnin.

– Koska ympäri vuorokauden toimiva yhteiskunta ja kaupan aukioloaikojen vapauttaminen ovat lisänneet epätyypilliseen aikaan työskentelevien vanhempien määrää, on kohtuullista, että pienten lasten hoitoa kehitetään vastaamaan paremmin vanhempien ja ennen kaikkea lasten tarpeita. Vuorohoidon saatavuutta on parannettava ja kuntia ohjeistettava sen järjestämisessä, jotta pienet lapset eivät joudu itse peittelemään itseänsä sänkyyn isän tai äidin ollessa töissä, Päivi Räsänen edellyttää.

Työnteon edellytykset on turvattava

Ahkeruus ja työnteko ovat Suomen menestymisen keskeiset tekijät. Työn vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa. Suomen sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisen pitää tapahtua tavalla, joka palkitsee yrittämisestä, työnteosta ja aktiivisesta työnhakemista. Työssä tapahtunut murros vaatii joustavamman sosiaaliturvajärjestelmän, josta on poistettu kannustinloukkuja luovat porrastukset ja jonka piirissä myös yrittäjät ovat yhdenvertaisesti. Nykyinen malli johtaa usein käytännössä siihen, että lyhytkestoisen työn vastaanotto on vaikeaa.

Työttömyys on Suomea vakavasti vaivaava ongelma, mutta meillä on myös useita aloja, joita vaivaa työvoimapula. EK:n hiljattain julkaisemasta suhdannebarometrista käy ilmi, että pk-yritysten suhdanneodotukset ovat pysyneet vakaan myönteisinä ja odotukset vuoden 2018 alkupuoliskolle ovat valtaosin hyvät. Rekrytointivaikeudet ovat kuitenkin yleisiä. Erityisesti rakentamisessa työvoiman saatavuus on alan suurin kasvun este. Yli puolet yrityksistä kokee osaavan työvoiman saatavuuden rajoittavan kasvua jossain määrin. Keskusteluissa työvoiman saatavuudesta puhutaan myös vaikeuksista ymmärtää monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää.

Iso-Britannian aiempi tukijärjestelmä vastasi Suomen monimutkaista nykyjärjestelmää. Vuonna 2013 maassa lanseerattiin Universal Credit, jonka idea on yhdistää kuusi tarveharkintaista työttömyysturvaetuutta ja veronvähennysoikeutta yhteen. Tutkimusten mukaan brittituen piirissä olevat työllistyvät aiempaa nopeammin. 90 prosenttia kaikista asiakkaista kertoi, että heidän työllistymissopimuksensa antaa heille paremmat lähtökohdat löytää työtä.

Järjestelmää, jossa palkkatyötä enemmän tekevä ei hyödy siitä euroakaan, ei pitäisi olla. Siksi tarvitsemme kipeästi sosiaaliturvajärjestelmän uudelleenrakentamista. Kannustava perusturva ehkäisisi myös syrjäytymistä. Uudistus on mahdollinen ja ajankohtainen, kun ensi vuonna aletaan rakentaa kansallista tulorekisteriä, johon voidaan yhdistää tiedot sosiaalietuuksista, ansioista ja verotuksesta. Vain työllä ja yrittäjyydellä saamme aikaan talouskasvua ja varoja hyvinvointipalvelujen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen.

Päivi Räsänen
kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Aamupostissa 8.3.2018