Ajankohtaista

RSS

Ryhmäpuhe: Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta

24.5.2016

Arvoisa puhemies!

 

Suomi on edelleen turvallinen maa. Osaavien ja maailman parhaiten koulutettujen sisäisen turvallisuuden viranomaistemme toimintakyky on tähän asti kyetty säilyttämään. Rakenteellisilla uudistuksilla on kevennetty hallintoa ja siirretty voimavaroja poliisin ja rajavartijoiden kenttätyöhön. Nyt on muutos näköpiirissä.

 

Sisäisen turvallisuuden selonteko on karua luettavaa – rehellisestä kuvauksesta on syytä antaa sisäministeriölle tunnustus. Poliisin, rajavartiolaitoksen, pelastustoimen ja hätäkeskusten toimintakyvyn rapautumista luetellaan sivutolkulla resurssien vähentämisen seurauksena. Hallitus kertoo, että häiriöiden ja rikosten määrä lisääntyy, poliisin ja hätäkeskusten toimintavalmiusajat pidentyvät, osa tehtävistä jää kokonaan hoitamatta, yhä useammat rikokset jäävät selvittämättä, harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden ylläpito vaikeutuu, riski oman käden oikeuden käyttöön kasvaa ja väestön turvallisuuden tunne ja jopa yhteiskuntarauha heikkenevät merkittävästi.

 

Selonteossa varoitetaan poliisien määrän laskusta 7000 tasolle. Totuus on kuitenkin vielä pahempi. Eduskunta on juuri käsitellyt hallituksen linjauksen julkisen talouden suunnitelmaksi, jonka mukaan poliisimäärärahat alenevat kehyskaudella niin, että vuonna 2019 poliisimäärä alenisi n 6700:aan, mikä tarkoittaisi 500 poliisia vähemmän kuin tällä hetkellä. Hallitus on siis kehyspäätöksessä linjannut vielä huomattavasti suuremman leikkauksen poliisin rahoitukseen kuin selonteossa nyt poliittisesti linjataan. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että hallituksen antaa eduskunnalle selvityksen poliisin rahoituksen keskenään ristiriitaisista esityksistä sekä tarvittavat määrärahalisäykset kehyksiin. Pidemmällä aikavälillä emme saa tyytyä 7000 poliisin tasoon – tavoite tulee asettaa vähintään nykytasolle.

 

Poliisitoimintaan kohdennetut säästöt ovat kestämättömiä, kun samaan aikaan toimintaympäristö muuttuu yhä haastavammaksi. Laiton maahantulo ja turvapaikanhakijoiden määrän kymmenkertaistuminen ovat merkinneet satojen miljoonien eurojen lisäpanostuksia vastaanottotoimintaan, oleskelulupahakemusten käsittelyyn ja kotouttamiseen. Tämä on ollut väistämätöntä, mutta eikö samalla tulisi huolehtia myös koko väestön turvallisuudesta?

 

Kaikkien eduskuntapuolueiden edustajista muodostettu parlamentaarinen ryhmä esitti yksimielisesti reilu vuosi sitten ennen eduskuntavaaleja, että sisäisen turvallisuuden taso säilytettäisiin tällä vaalikaudella 95 miljoonan euron määrärahalisäyksin. Kehyksissä on vain noin puolet tästä tarpeesta. Hallitus ei kehyspäätöksissään lisännyt poliisin määrärahoja, vaan ainoastaan vähensi hallitusohjelman kehyksiin sisältyneitä säästöpäätöksiä.

 

Terrorismin, Venäjän kehityksen ja kyberuhkien ohella ei pidä unohtaa arjen suurinta uhkaa sisäiselle turvallisuudelle: työttömyyden, päihteiden ongelmakäytön, mielenterveysongelmien ja yksinäisyyden aiheuttamaa syrjäytymistä. Sisäisen turvallisuuden haasteet on muistettava myös ajankohtaisessa alkoholilain uudistuksessa. Alkoholin saatavuuden laajentaminen lisää kulutusta, poliisin työkuormaa, turvattomuutta ja yhteiskunnan kustannuksia. Yhteiskunnan resursseja voidaan säästää ja inhimillistä kärsimystä vähentää puolestaan silloin, kun perheiden ja lähiyhteisöjen hyvinvointia ja jaksamista tuetaan ja kun kansalaisia yhdistävät elämää kantavat arvot.

 

Arvoisa puhemies,

 

Mitä kansalaiset odottavat turvallisuusviranomaisilta? Sitä, että hätäkeskukseen soittavalle vastataan kohtuullisessa ajassa. Sitä, että poliisi, ambulanssi tai paloauto saapuu nopeasti paikalle. Tai että poliisi ylipäänsä ottaa tapahtuneen rikoksen tutkittavaksi. Selonteossa ehdotetaan poliisin tehtävien poliittista priorisointia, että eduskunta päättäisi, mitkä lakisääteiset tehtävät poliisi voi jättää hoitamatta, mikäli resurssit eivät riitä. Toinen vaihtoehto on, että ensilinjassa oleva viranomainen, usein hätäkeskuspäivystäjä tai poliisi joutuu priorisoimaan, kenelle antaa apua. Molemmat vaihtoehdot on vältettävä!

 

Poliisin, hätäkeskusten ja rajavartiolaitoksen toimintakyvyn säilyttämisessä nykyisellään ei ole kysymys miljardien tai satojen miljoonien eurojen vuosikorotuksista. Muutaman kymmenen miljoonan euron lisäpanostuksella kyetään varmistamaan sisäinen turvallisuus niin, ettei virkamiesten tarvitse kirjoittaa turvallispolitiikan kauhuskenaarioita. Turvallisuudesta huolehtiminen on valtion ydintehtävä eikä siitä tule tinkiä suhdanteiden mukaan.

 

KANNANOTTO: Kuinka paljon aiotaan lisätä alkoholikuolemia? – keskiolut pois ruokakaupoista

18.5.2016

Kansanedustaja, entinen sisäministeri (vv. 2011-2015) Päivi Räsänen:

Kuinka paljon aiotaan lisätä alkoholikuolemia?

–          keskiolut pois ruokakaupoista

 

Alkoholibisneksen tavoitteita ajetaan nyt säätelyn purkamisen varjolla. Alkoholilakia uudistettaessa tulee muistaa, että alkoholi on edelleen merkittävin kansanterveysongelmamme. Sen sijaan, että vahvoja oluita ryhdyttäisiin myymään tuhansissa ruokakaupoissa, ehdotan, että yleisessä vähittäismyynnissä olevien alkoholijuomien prosenttiraja laskettaisiin nykyisestä 4,7 %:sta Ruotsissa käytössä olevaan 3,5%:iin. Tämä on myös Suomen lääkäriliiton tavoite.

Alkoholipolitiikan liberalisoimisen tueksi käytetään myyttiä, jonka mukaan pieni ongelmakäyttäjien ryhmä aiheuttaisi alkoholihaitat ja –kustannukset, joten alkoholipolitiikka tulisi kohdistaa vain tähän ryhmään. Tämä ei ole totta. Kustannuksia ja haittoja aiheuttavien riskikäyttäjien ryhmä on huomattavasti suurempi (noin 500 000 suomalaista). Monet heistä pitävät itseään kohtuukäyttäjinä.

 

Myös OECD:n viimekeväisessä raportissa suositellaan koko väestöön kohdistuvaa alkoholipolitiikkaa. OECD:n mukaan ongelmakäyttöön puuttumisessa on käytössä vain vähän keinoja ja ne ovat kalliita, kun taas koko väestöön kohdistuvat keinot ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavat myös suurkulutukseen. Maailman terveysjärjestö WHO on listannut nämä keinot: alkoholijuomien hintojen korottaminen, saatavuuden rajoittaminen ja mainonnan kieltäminen. Valitettavasti perinteisen valistuksen merkitys on vähäinen.

 

Niiden, jotka ajavat vahvempia oluita tai viinejä ruokakauppoihin, tulisi samalla kertoa miten suuren määrän alkoholiruumiita he ovat valmiit lisäämään. Kun Vanhasen hallitus vuonna 2003 päätti alentaa alkoholiveroa noin 30 prosenttia, esityksen perusteluissa arvioitiin alkoholikuolemien lisääntyvän 600:lla. Ennuste valitettavasti toteutui.

 

Historiamme osoittaa vääjäämättömästi, että alkoholihaitat lisääntyvät suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen. Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin v. -69 ei vähentänyt väkevien juomista, vaan lisäsi kokonaiskulutusta ja haittoja. Viime vuosien veronkorotukset ja mainonnan rajoitukset ovat puolestaan tuottaneet tulosta ja kulutus sekä haitat ovat vähentyneet, etenkin nuorten osalta. Nyt ei pidä vaarantaa myönteistä kehityssuuntaa!

 

Viron tuontia käytetään keskustelussa verukkeena. Vaikka viime vuosina alkoholiverotusta on kiristetty, alkoholin tuonti Virosta on kääntynyt laskuun ja sitä voidaan edelleen tehokkaalla Tullin toiminnalla suitsia.

 

Alkoholibisneksen huoli kulutuksen vähenemisestä kanavoidaan kysymykseksi työpaikoista. Jos alkoholin osuus kulutuksesta vähenee, sama raha käytetään muihin kohteisiin, joissa työllisyys vastaavasti paranee.

Alkoholihaittojen vähentäminen merkitsisi myös tuhansien turvallisuuden, terveyden ja oikeudenhoidon ammattilaisten vapauttamista muihin tehtäviin.

 

Alkoholin käytöstä aiheutuu vuosittain n. 1,3 miljardin euron välittömät kustannukset ja kokonaiskustannukset nousevat jopa kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Alkoholi on taustalla jopa 80 prosentissa kaikista henkirikoksistamme. Sadantuhannen suomalaislapsen elämää varjostaa toisen tai molempien vanhempien alkoholiongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain useille sadoille lapsille pysyviä vaurioita äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Lasten ja uhrien suojeleminen on tärkeämpää kuin rajaton oikeus halpaan humalaan.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Jo joutui armas aika!

 

Suvivirrestä on muodostunut kansallinen symboli kristillisen kulttuuriperinnön säilyttämiselle kasvatustyössä.

Joissakin kouluissa on tehty päätöksiä karsia kristillisiä juhlaperinteitä, mutta on selkeästi todettava, että mikään laki ei sitä edellytä. Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain perusteluissa todettiin, että uuden uskonnonvapauslain tarkoituksena ei ollut muuttaa koulujen käytäntöjä uskonnollisten päivänavauksien, jumalanpalvelusten ja kristilliseen perinteeseen kuuluvien juhlien osalta.

Uskonnonvapauslakia on usein tulkittu väärin painottaen negatiivista uskonnonvapautta. Oppilaalla on kyllä oikeus omantunnon syistä kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, esimerkiksi koulujumalanpalveluksesta. Sen sijaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä tähdennettiin sitä, että kristilliset juhlatraditiot, esimerkiksi suvivirsi, ovat osa suomalaista kulttuuria, ei uskonnon harjoittamista. Toki kristitty voi sydämessään osoittaa virren sanoin kiitoksensa Jumalalle.

Kristillisen kulttuuriperinnön sisällyttäminen koulun päättäjäisjuhlaan ei siis edellytä ennakkoilmoitusta tai lupien kyselemistä huoltajilta. Kaikilla lapsilla, niin kristityillä, muslimeilla kuin uskonnottomilla on oikeus tutustua kulttuurisiin juuriimme. Maahanmuuttajalasten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ei edistä se, että eristämme heidät siitä arvotraditiosta, joka on muokannut yhteiskuntaamme satojen vuosien ajan. Jos emme itse arvosta ja tunne omaa uskonperinnettämme, kuinka voimme olettaa tänne tulijoiden sitä kunnioittavan?

Moniarvoistuvassa yhteiskunnassa uskonnollinen lukutaito tulee yhä tärkeämmäksi. Uskontojen kohtaamisen näkökulmasta suomalainen uskonnon opetus on pedagogisen kotiseutuperiaatteen mukainen malli. Mitä syvemmin nuoremme ymmärtävät oman kristillisen kulttuuriperintömme merkityksen, sitä parempi kyky heillä on ymmärtää muiden uskontojen vaikutusta yksilöiden ja yhteisöjen elämään.

Lapset ja nuoret tarvitsevat tiedon lisäksi mahdollisuutta elämän suurten kysymysten pohtimiseen. Kristillisten arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus.

Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa kipeästi tarvittavia välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Kristillinen kulttuuriperintö sekä oman uskonnon kouluopetus ovat suomalainen vahvuus, jota on tarpeetonta piilotella tai hävetä.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Julkaistu Itä-Hämeessä.

 

Kehitysapu tarvitsee puolustajia

 

”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?” Lapsuuteni pysäyttävimmät mediamuistot sijoittuvat 1969 alkaneen Biafran sodan kärsimyksiin. Tämän sitaatin kirjasin ruutuvihkoon, johon liimasin lehdistä kuvia nälkiintyneistä lapsista.

Vaikka historiasta löytyy esimerkkejä kehitysyhteistyövarojen kulkeutumisesta vääriin käsiin, auttaminen on kuitenkin ollut kokonaisuutena tuloksellista. Kehittyvissä maissa ihmisten keskimääräinen elinajan odote on pidentynyt, lukutaito lisääntynyt ja lapsikuolleisuus vähentynyt.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden lisääntyminen edistää myös omaa hyvinvointiamme. Rikkaidenkin maiden uhaksi nousevaa terrorismia, huumekauppaa ja muuta rajat ylittävää rikollisuutta sekä pakolaisuutta on mahdollista kehitysavun keinoin ehkäistä.

Olemme itsekin olleet kehitysavun saajina. Sotien jälkeen Unicef toimitti Suomelle elintarvikkeita ja muita lahjoituksia sekä tuki tutkimusta, terveydenhuollon koulutusta ja vammaisten lasten huoltoa. Vielä 1950-60 luvuilla Unicefin varoilla perustettiin Suomeen keskosasemia sekä hankittiin tutkimusvälineitä neuvoloille ja lastensairaaloille.

Kehitysapua ja oman maan köyhien auttamista ei pidä asettaa vastakkain. Jos poliittisessa tahtotilassa yhteisvastuun näköala syrjäyttää itsekkyyden, molemmat tulevat autetuiksi. Kärsimys on yhtä tuskallista, onpa sen kokijana suomalainen tai afrikkalainen lapsi. Myös elämä on hänelle yhtä arvokas. Rikkailla on sekä etuoikeus että moraalinen velvoite auttaa köyhistä köyhimpiä. Kehitysyhteistyö on olennainen sivistysvaltion tunnusmerkki.

 

Julkaistu KD-verkkolehdessä.

 

 

Lahjaksi äideille

 

Pieni tyttäreni tuli äitienpäivän alla kotiin päiväkerhosta suuri salaisuus repussaan. Hän oli jännittynyt, mitä äiti pitää hänen kortistaan. Kerhonohjaaja oli kieltänyt paljastamasta kortin aihetta ennen h-hetkeä, mutta tyttö pyysi minua arvailemaan, mitä korttiin oli piirretty. Sain kuitenkin varoituksen: ”Mutta älä vain kysy, että onko se talo, koska sitten mä en voi kertoa.” Salaisuus säilyi äitienpäivään saakka. Hän oli askarrellut kodin, lapselle tärkeimmän paikan.

Päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa askarrellaan jälleen äideille yllätyksiä kahden viikon kuluttua juhlittavia äitienpäiviä varten. Äitienpäivä on lasten ja perheiden juhlaa. Se kertoo, että suomalaisten arvoissa perhe on korkealla. EVA:n arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 83 % suomalaisista piti erittäin tärkeänä onnellisuuden rakennuspuuna perhe-elämää. Vain 4 % suomalaisista antoi saman painoarvon taloudellista hyvinvointia kuvaaville tavoitteille, joista politiikassa yleensä puhutaan. Tukemalla perheitä ja lapsia rakennamme samalla vahvaa ja menestyvää tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Uutiset perherintamalta ovat hälyttäviä: syntyvien lasten määrä vähenee vuosi vuodelta ja olemme syntyvyydessä jo nälkävuosien tasolla. Suomalainen nainen saa keskimäärin 1,65 lasta, kun viisi vuotta sitten luku oli lähes 1,9. Suomalaiset kuitenkin haaveilevat suuremmista perheistä kuin he todellisuudessa saavat. Myös perheiden toivoma lapsiluku on jatkuvasti pienentynyt, mikä heijastaa heikentynyttä tulevaisuudenuskoa, kun taloudellinen epävarmuus on kasvanut. Jos he saisivat toivomansa määrän lapsia, olisimme jo hyvin lähellä väestön uusiintumiseen tarvittavaa 2,1 lukua.

Pitkään jatkuneesta alhaisesta syntyvyydestä johtuen maamme ikärakenne on vinoutunut ja aiheuttaa vuosikymmeniksi pahenevan epätasapainon julkiseen talouteen. Menot kasvavat nopeammin kuin niitä kattavat tulot. Kuntaliiton arvion mukaan vuonna 2030 eläkeikä olisi yli 70 vuotta, jos huoltosuhde haluttaisiin pitää nykyisellään. Tarvitsemme lisää lapsia tähän yhteiskuntaan.

Osaltaan syntyvien lasten määrän vähentymistä selittää se, että ensimmäinen lapsi saadaan yhä myöhemmin, keskimäärin 28,5-vuotiaana. Koulutetut pääkaupunkiseudulla asuvat naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin 34-vuotiaana, kymmenen vuotta hedelmällisimmän iän jälkeen. Opiskelun ja perheen yhdistäminen on tehty Suomessa vaikeaksi. Olen esittänyt tähän helpotuksia, muun muassa opintorahaan huoltajalisäystä. Myös työelämän lapsimyönteisyyttä on lisättävä keventämällä äitiyden tuomaa taloudellista rasitetta työnantajille.

Yhteisön tuen on todettu vaikuttavan myönteisesti perheen lapsitoiveisiin. Mikäli vanhemmat tietävät saavansa tarvittaessa apua lastenhoitoon, he ovat valmiimpia ottamaan vastaan useamman lapsen. Äitienpäivänä juhlimme myös niitä lukuisia isoäitejä, jotka jakavat hoivavastuuta.

Lapsiperheiden etuudet ja palvelut vahvistavat perheiden luottamusta selviytymiseensä myös silloin kuin perhekoko on suurempi. Kuluneen vuoden aikana maassamme on otettu monta harppausta lapsikielteiseen suuntaan. Hallitus lakkautti lapsilisien indeksikorotukset, kasvattaa päiväkotien ja koululuokkien ryhmäkokoja, korottaa 20 % päivähoitomaksuja, tuplaa iltapäiväkerhojen maksut, nostaa 30 % sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ja leikkaa asuntolainojen korkovähennysoikeutta. Hallitus leikkasi myös vanhempainpäivärahaa sekä vanhempainvapaalla kertyvää loma-oikeutta.  Näiden päätösten myötä lapsiperheiden maksuja ollaan korottamassa ja tukia heikentämässä yli 200 miljoonan euron edestä.

Kannustava perhepolitiikka on yksi tärkeimmistä keinoista kilpailukykyisen Suomen rakentamisessa. Paras lahja Suomen äideille on perhepolitiikka, jolla luodaan luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

Tiedote: Räsänen esittää kampanjakattoa vaaleihin

Kansanedustaja, Tarkastusvaliokunnan jäsen Päivi Räsänen (kd)

Julkaisuvapaa

Räsänen esittää kampanjakattoa vaaleihin

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) esittää kampanjakaton käyttöönottoa kunta-, eduskunta- ja europarlamenttivaaleihin. Vaalikohtainen maksettua mainontaa koskeva kampanjakatto, olisi kunnallisvaaleissa 10 000 euroa, eduskuntavaaleissa 50 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 80 000 euroa. Ylärajat vastaavat parlamentaarisen vaali- ja puoluerahoituskomitean vuonna 2009 antamaa suositusta.

  • Demokratian kannalta on ongelmallista jos vaalikulut jatkavat kasvuaan nykytahdilla, sanoo Päivi Räsänen.

Kampanjakaton asettaminen hillitsisi kampanjakulujen kasvua ja parantaisi ehdokkaiden mahdollisuuksia osallistua eri vaaleihin kun kampanjakulut pysyvät kohtuullisena. Vaalien määrä on myös kasvamassa maakuntavaaleilla, mikäli aluehallintouudistus toteutuu hallituksen esittämällä tavalla.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta otti kantaa vaalikulujen kasvuun mietinnössä koskien vaalirahoitusta käsittelevää Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) kertomusta. Valiokunnan mukaan kampanjakulujen kasvusta aiheutuviin kielteisiin vaikutuksiin tulee suhtautua vakavasti ja se pitää selvittämisen arvoisena ehdotusta toimivasta kampanjakatosta.

Kansanedustaja, tarkastusvaliokunnan jäsen, Päivi Räsänen jätti aiheesta lakialoitteen torstaina.

Lisätietoja:

Päivi Räsänen, p. (09) 432 3065 

Mistä hyvinvointi rakentuu?

 

Hyvinvoinnilla ja taloudella on kiinteä keskinäinen yhteys ja riippuvuussuhde. Hyvinvoinnin vahvistaminen on mahdollistanut Suomen kehittymisen toisen maailmansodan jälkeen yhdeksi maailman parhaiten voivista ja vauraimmista kansakunnista.

Hyvinvointipalvelut eivät ole vain taloudellinen taakka tai este talouskasvulle, vaan investointi kansakunnan menestykseen. Toisaalta taloudellinen toimeliaisuus luo edellytyksiä hyvinvointia luovien järjestelmien ylläpidolle.

Hyvinvoinnin kokeminen on viime vuosikymmeninä Suomessa lisääntynyt, mutta koetun hyvinvoinnin erot ovat suuret eri koulutus- ja sosiaalisten ryhmien välillä. Huolestuttavasti enemmistö mielenterveysongelmaisista lapsista ei ole lainkaan hoidon piirissä. Elämän alkuvuosina tehdyt investoinnit yksilön hyvinvointiin tuottavat koko kansankunnalle hyvinvointia, mutta tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua. Politiikkaa tehdään käytännössä neljän vuoden pätkissä, mikä vaikeuttaa pitkäjänteisen perhepolitiikan toteuttamista.

Sosiaali- ja terveyspalvelut kohdistetaan suomalaisessa järjestelmässä yksilöille. Samalla helposti unohdetaan yksilön elämään vahvasti vaikuttava perhe- ja lähiympäristö. Meiltä puuttuu monille maille tyypillinen perhelääkäripalvelu. Esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma vaikuttaa koko perheeseen. Jos Jussi juo, häntä hoitavan lääkärin tai hänet kohtaavan sosiaalityöntekijän tulisi selvittää, onko hänellä huolehdittavanaan lapsia. Miten he voivat? Mikä on Jussin puolison tilanne? Käyttääkö Jussi kenties iäkkäitä vanhempiaan taloudellisesti hyväksi?

Hyvinvointipanostusten laiminlyönti tuottaa suuren laskun yhteiskunnalle. Ennenaikaisen eläköitymisen kustannukset ovat vuositasolla 21 miljardia euroa. Luku on järisyttävän suuri, jos sitä vertaa vaikkapa Suomen työterveyshuollon kokonaiskustannuksiin n 800 miljoonaan euroon.

Päätöksenteossa niin eduskunnassa kuin kuntien valtuustoissa tulisi vahvemmin ja kattavammin tehdä terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi. Lyhytnäköisiä säästöjä tuottavat päätökset saattavat aiheuttaa suuren laskun pitkällä aikavälillä.

 

 

Ryhmäpuheenvuoro: Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen osallistumisen jatkamisesta ja vahvistamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa

 

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.)

Ryhmäpuheenvuoro

Julkaisuvapaa 9.3.2016 klo 14:00

 

Arvoisa puhemies,

Pariisin terrori-iskut viime syksynä muistuttivat meitä järkyttävällä tavalla siitä mihin terroristijärjestö ISIL pyrkii ja kykenee. Pelon ja kuoleman levittäminen kaikkialle on Islamilaiseksi valtioksi itseään nimittävän terrorijärjestön päämäärä. Vaikka Euroopassa tapahtuvat iskut ja niiden uhka herätti Suomessa suurta huomioita, on muistettava missä ISIL levittää eniten hävitystä. Suuret alueet Syyriassa ja Irakissa ovat edelleen sen hallussa, kansainvälisestä operaatiosta huolimatta. Samaan aikaan järjestö on lisännyt vaikutusvaltaansa Libyassa ja sillä on tukijoita ympäri Lähi-itää, Pohjois-Afrikkaa ja Eurooppaa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista ISIL:in vastaiseen operaatioon. On hyvä, että olemme yhteisessä rintamassa taistelussa terrorismia vastaan. Viime syksynä nähty etenkin irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän suuri kasvu kertoo siitä, että kaukaiseltakin vaikuttavat sodat ja levottomuudet vaikuttavat myös Suomeen. Emme voi työntää päätämme pensaaseen ja olettaa, että maailman tapahtumat eivät kosketa meitä. Suomen tulee olla valmis omalla panoksellaan vaikuttamaan turvallisemman ja vakaamman tulevaisuuden aikaansaamiseksi.

Valtioneuvoston selonteossa tuodaan esille Ranskan avunpyyntö Pariisin terrori-iskujen johdosta. Lissabonin sopimuksen avunantolauseke on maallemme tärkeä. Suomen tulee antaa muille jäsenvaltiolle apua pyydettäessä, koska myös me saatamme olla joskus avun tarpeessa. Euroopan maiden vakava suhtautuminen avuantovelvoitteeseen parantaa myös omaa turvallisuuttamme. Suomen osallistumisen jatkaminen ja operaatiovahvuuden lisääminen Irakissa on hyvä tapa vastata Ranskan avunpyyntöön. Lissabonin sopimuksen sisältöön ei tule kuitenkaan suhtautua epärealistisesti. Avunantolauseke ei tarkoita sitä, että meillä olisi turvatakuut kaikkia ulkoisia uhkia vastaan. Omasta uskottavasta puolustuskyvystä huolehtiminen ja sotilaallisen yhteistyön lisääminen kumppanimaidemme kanssa on yhtä tärkeää kuin ennenkin.

 

Arvoisa puhemies,

Päätökseen sisältyy riskejä, joista on syytä avoimesti keskustella. Suomalaiset sotilaat toimivat muutaman kymmenen kilometrin päässä rintamalinjasta ja itsemurhaiskut ovat mahdollisia koulutustukikohtien ulkopuolella. ISIL on uhannut kaikkia sitä vastaan taistelevia maita terrori-iskuilla. Suomesta on lähtenyt henkilöitä taistelemaan terrorijärjestön riveissä. Taistelijoita on palannut ja Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden joukossa on yksittäisiä henkilöitä, joita epäillään taisteluihin osallistumisesta ja sotarikoksista Irakissa. Uhkailut eivät saa vaikuttaa päätöksentekoomme. Uhkakuvat tulee kuitenkin huomioida ja varautua niihin vahvistamalla sisäisen turvallisuuden valmiuksia.

Turvallisuussektorin koulutusyhteistyöhön osallistuminen ja operaation vahvistaminen Irakissa tuo lisäkustannuksia vaikka suuri osa voidaan kattaa olemassa olevien määrärahojen puitteissa. Operaatioon osallistuminen kuitenkin lisää osaamistamme ja auttaa kehittämään omaa puolustuskykyämme. Kustannukset ovat pienet suhteutettuna siitä saatavaan hyötyyn.

Sotilaallisten toimien lisäksi alueella tarvitaan kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua. ISIL:ltä vallatuilla alueilla on haasteena jälleenrakentaminen ja uudelleenasuttaminen. Eduskuntaryhmämme kannustaa selvittämään mahdollisuudet EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioon Irakin alueella. Näissä keskusteluissa on syytä pitää esillä myös tarvetta turvapaikanhakijoiden takaisinottosopimuksista niin kahdenvälisesti kuin EU-tasolla.

 

Arvoisa puhemies,

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa terrorismin vastaiselle yhteistoiminnalle ja Suomen osallistumisen jatkamiselle ja vahvistamiselle Irakissa.

Alkoholi aiheuttaa miljardien laskun yhteiskunnalle

 

”Olisin ikuisesti kiitollinen, jos joku vain voisi mennä minun lapsuuteeni hakemaan pois sen pienen tytön sieltä sängyn alta itkemästä ja viedä hänet turvalliseen paikkaan, rakastavien ihmisten luo.” Alkoholistiäidin tyttären kirjeestä otettu lainaus kertoo siitä, miten kipeimmän viinalaskun maksavat lapset. Sadantuhannen suomalaislapsen elämää varjostaa toisen tai molempien vanhempien alkoholiongelma. Alkoholi aiheuttaa vuosittain useille sadoille lapsille pysyviä vaurioita jo ennen syntymää äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena.

Alkoholin käytöstä aiheutuu vuosittain n. 1,3 miljardin euron välittömät kustannukset ja kokonaiskustannukset nousevat jopa kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Alkoholi on taustalla jopa 80 prosentissa kaikista henkirikoksistamme. Joka toinen sairaaloiden viikonloppupäivystyksen tapaturmapotilas on humalassa. Tehohoidon paikoista joka neljännen vie alkoholin aiheuttama sairaus.

Alkoholihaittojen poisto merkitsisi tuhansien turvallisuuden, terveyden ja oikeudenhoidon ammattilaisten vapauttamista muihin tehtäviin.

Alkoholin suurkuluttajat aiheuttavat näkyvän osan ongelmista. Kuitenkin suuri osa haitoista liittyy kohtuukäyttäjien liialliseen juomiseen. Alkoholihaittojen vähentämiseksi tulee laskea kokonaiskulutusta eikä kohdistaa toimenpiteitä pelkästään tunnistettuihin riskikuluttajiin. Historiamme osoittaa vääjäämättömästi, että alkoholihaitat lisääntyvät suorassa suhteessa kokonaiskulutukseen. Keskioluen vapauttaminen vähittäismyyntiin v. -69 ei vähentänyt väkevien juomista, vaan lisäsi kokonaiskulutusta ja haittoja. V.- 2004 alkoholiveronalennusten jälkeen alkoholikuolleisuutemme kaksinkertaistui noin tuhannesta lähes kahteen tuhanteen.

Tehokkaimmat keinot kulutuksen vähentämiseksi ovat hinnan, saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen. Valitettavasti perinteisen valistuksen merkitys on vähäinen.

Viime vuosien veronkorotukset ja mainonnan rajoitukset ovat tuottaneet tulosta. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten päihteiden käyttö on ilahduttavasti vähentynyt.

Yhdeksäsluokkalaisista neljännes on raittiita ja yhä harvempi juo itsensä humalaan. 10 vuoden sisällä raittiiden osuus on lisääntynyt kymmenesosasta neljännekseen.

Kansanterveyslähtöinen alkoholipolitiikka on kuitenkin tällä hetkellä vastatuulessa. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut – alkoholipolitiikkaan vaaditaan yhä kovaäänisemmin muutoksia, joiden tiedetään lisäävän kulutusta. Säätelyn purkamisen varjolla ajetaan alkoholibisneksen tavoitteita. Alkoholilakia uudistettaessa tulee muistaa, että alkoholi on edelleen merkittävin kansanterveysongelmamme. Päätöksiä tehtäessä tulee asettaa etusijalle yhteiskunnan heikoimmat. Lapsen suojeleminen on tärkeämpää kuin rajaton oikeus halpaan humalaan.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Vapaus uskoa kuuluu kaikille

 

Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli 32 478 turvapaikanhakijaa. Määrä on lähes kymmenkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Suuri osa tulee islamilaisista maista.

 

Tänne tulijoille on tärkeää kertoa suomalaisista perusoikeuksista ja kansalaisvapauksista. Turvapaikanhakijat tulevat tyypillisesti maista, joissa uskonnon- ja sananvapautta, yhdistvmisvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan. Useat heistä pakenevat kotiseudultaan juuri näiden oikeuksien puutteen vuoksi. Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Useilla valtioilla on vaikeuksia tämän perustavan ihmisoikeuden turvaamisessa.

 

Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa.

 

Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai ”uskoon tuleminen” on kaikille sallittua. Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa. Muihin uskontokuntiin kuuluvien ihmisten uskonnonvapauden kunnioittaminen ei merkitse sitä, että omasta uskonnollisesta vakaumuksesta pitäisi tinkiä.

 

Vastaanottokeskuksilla on tärkeä ensivaiheen tehtävä kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Tässä informaatiossa tulisi nykyistä vahvemmin nostaa esiin myös uskonnonvapauden periaate. Vastaanottokeskuksissa on esiintynyt jännitteitä sunni- ja shiiamuslimien välillä. Hakijoiden keskuudessa on ilmennyt myös kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Jotkut ovat kääntyneet kristityksi ja kertoneet sen jälkeen joutuneensa vainotuiksi maanmiestensä taholta.

 

Olen saanut viestejä, joissa on ihmetelty vastaanottokeskuksissa työskentelevien suomalaisten torjuvaa suhtautumista kristillisen sanoman esillä pitämiseen maahanmuuttajien keskuudessa.

 

Vastaanottokeskukseen kutsuttiin paikallinen seurakunta pitämään joulutilaisuus, mutta pastorille annettiin ohjeeksi poistaa ohjelmistosta laulut, joissa puhutaan Jeesuksen syntymästä. Sensuuri on turhaa, sillä myös muslimit kunnioittavat Jeesusta profeettana, joka syntyi neitseestä. Toisessa tapauksessa kerrottiin, että vastaanottokeskuksessa olisi estetty halukkaiden turvapaikanhakijoiden osallistuminen seurakunnan tiloissa järjestettyyn tilaisuuteen.

 

Uskonnonvapaus ei merkitse uskonnottomuutta. Uskonnonvapaus ei ole ainoastaan eikä edes ensisijaisesti oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Siksi maahantulijoita on turha yrittää eristää uskonnottomalle vyöhykkeelle. Myös seurakunnilla ja kristityillä on täysi oikeus pitää esillä kristinuskon sanomaa maahanmuuttajien keskuudessa. Kirkkojen näkökulmasta se lähetyskenttä, johon aiemmin lähdettiin kauas, on nyt tullut lähelle. Reilun puolen vuoden sisällä vastaanottotoimintaan on kytkeytynyt noin 10 000 vapaaehtoistyöntekijää. Myös suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden on tärkeää sisäistää uskonnonvapauden periaatteet. Kulttuurien ymmärtämistä ja uskonnollista lukutaitoa tulee vahvistaa vastaanottokeskuksissa työskentelevien osalta.

 

On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan. Kirkoilla ja niiden jäsenillä on suuri haaste toimia vainottujen puolesta sekä toivottaa heidät tervetulleiksi myös seurakuntayhteyteen. Se merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa