Ajankohtaista

RSS

EUTANASIALAIN SIJAAN TARVITAAN SAATTOHOITOLAKI

 

Keskustelu eutanasiasta on kohonnut suomalaisessa yhteiskunnassa nyt aivan uudelle aallonharjalle. Esiin nousevat suuret ja ajattomat kysymykset kuolemasta, elämän arvosta, ihmisoikeuksista ja kärsimyksestä.

Suomessa eutanasia on kielletty rikoslaissa. Itsemurhan avustaminen ei ole Suomessa rikos, mutta lääkärin kohdalla se on terveydenhuollon etiikan vastaista. Eutanasia on tietyin ehdoin sallittu Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa. Avustaminen on sitä, että hoitaja tai lääkäri tuo potilaan viereen tai ulottuville kuolettavan lääkkeen. Potilaan on itse pystyttävä ottamaan lääke. Eutanasiassa taas lääkäri surmaa potilaansa yleensä käsivarteen annetulla myrkkyruiskeella.

Kansalaismielipide on vahvasti eutanasian kannalla. Viimeisten 10 vuoden ajan eutanasian kannatus on ollut 75 prosentin luokkaa. On selvää, että näin vahva kannatus ulottaa vaikutuksensa myös poliittisiin päättäjiin. Eduskunta onkin saamassa käsiteltäväksi kansalaisaloitteen eutanasiasta. Eutanasialakia ”hyvän kuoleman puolesta” perustellaan parantumattomasti sairaan potilaan kärsimyksillä ja hänen itsemääräämisoikeudestaan johdetulla oikeudella kuolla. Terveydenhuollon etiikka ja saattohoidon keinovalikoima eivät puolla kumpaakaan perustelua.

Saattohoidon menetelmät ovat kehittyneempiä kuin koskaan historiassamme. Kipua ja ahdistusta voidaan hallita ja kärsivä potilas voidaan tarvittaessa sedatoida, vaivuttaa uneen. Potilaan autonomia ei koskaan tarkoita sitä, että hän voisi määrätä, miten lääkärin tulee häntä hoitaa. Potilaalla on oikeus kieltäytyä mistä tahansa hoidosta, mutta ei oikeutta määrätä, mitä hoitoa hän saa.

Kansalaisaloite menee osittain pidemmälle kuin Hollannin laki esittäessään lääkärille velvollisuutta ohjata eutanasiaa pyytävä potilas toiselle lääkärille, mikäli hän ei vakaumuksensa mukaan hyväksy potilaan surmaamista. Hollannissa tästä on vasta käyty keskustelua, mutta lääkärien enemmistö tätä näyttää vastustavan.

Lääkärikin on ihminen: hänelle sysätty kuoleman herruus merkitsee raskasta tappamisen valtaa. Tämä vaikuttaa ratkaisevasti lääkärin ammatti-identiteettiin ja hänen omaan henkilökohtaiseen persoonaansa. Kuolemasta ei tule luonnollisempaa tai helpommin käsiteltävää, jos se verhotaan lääketieteelliseksi toimenpiteeksi ja sanan ”eutanasia” taakse.

Eutanasia on erotettava sellaisesta oireiden hoidosta, jonka sivuvaikutuksena elämä saattaa lyhentyä. Lääkäri joutuu useissa tilanteissa punnitsemaan lääkkeiden tai muiden hoitotoimenpiteiden hyötyjä ja haittoja. Lääkehoidon tarkoituksena ei ole koskaan tappaa potilasta, vaikka sen käyttöön saattaisi liittyä jopa kuolemaan johtavia sivuvaikutuksia. Saattohoidossa käytettyihin vahvoihin kipulääkkeisiin, kuten morfiiniin liittyy väärinkäsityksiä. Oikein käytettynä palliatiivisessa hoidossa ne pikemmin saattavat pidentää elinpäiviä, sillä krooninen kipu uuvuttaa potilaan. Eutanasialääkärit eivät käytä surmaamiseen morfiinia, vaan lihaksia halvaannuttavaa ja sydämen pysäyttäviä aineita. Näitä aineita ei käytetä saattohoidossa.

Vuosittain jopa 13 000 suomalaista tarvitsee elämänsä loppuvaiheessa osaavaa palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa, kun saattohoitoon varatuilla paikoilla on pystytty hoitamaan vain n 3000 potilasta.

Saattohoidon puutteita ei korjata eutanasialailla, vaan turvaamalla riittävä määrä osaavaa ja koulutettua hoitohenkilöstöä. Ohjeista ja suosituksista huolimatta saattohoitoa ei ole systemaattisesti kehitetty osana julkista terveydenhuoltoa. Saattohoitolain avulla voitaisiin asettaa minimivaatimukset sairauden ladusta tai asuinpaikasta riippumatta. Eutanasia ei kuulu hyvän saattohoidon keinovalikoimaan. Suomalainen yhteiskunta kykenee hoitamaan jokaisen kuolevan tasokkaasti ja ihmisarvoisesti, kun vain yhdessä niin päätämme tehdä.

 

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

 

Aamuposti: Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ei usko eutanasia-aloitteen etenevän eduskunnassa tällä vaalikaudella.

AAMUPOSTI  |  Kristillisdemokraattien riihimäkeläinen kansanedustaja Päivi Räsänen ei usko eutanasia-aloitteen etenevän eduskunnassa tällä vaalikaudella.

– Hallituksen ministereistä ainakin Timo Soini, Juha Sipilä ja Juha Rehula ovat ilmoittaneet vastustavansa eutanasiaa, Räsänen sanoi.

Lääkärinä ennen kansanedustajuutta työskennellyt Räsänen on itsekin eutanasiaa vastaan.

<!– Context default missing for this advertisement –>

– Ihmisellä ei ole oikeus ottaa elämän päättämistä omiin käsiinsä. Se sotii hyvin vahvasti lääkärin etiikkaa vastaan, jonka tavoite on elämän suojeleminen.

Kansanedustajan mielestä eutanasiakysymyksen nouseminen pinnalle kertoo paitsi siitä, että ihmisillä on huoli asianmukaisen hoidon saamisesta kuoleman lähestyessä, mutta myös yhteiskunnan individualistumisesta niin, että kuolema olisi vain kuolevan oma asia.

Kuolema koskettaa monia muitakin, kuten vainajan läheisiä ja häntä hoitaneita lääkäreitä ja sairaanhoitajia.

– Suurin osa lääkäreistä Suomessa ja maailmalla vastustaa aktiivisen kuolinavun antamista.

Ihmisellä ei ole oikeus ottaa elämän päättämistä omiin käsiinsä.

Räsänen pelkääkin, että eutanasian kanssa saattaisi käydä samoin kuin abortin kanssa, jonka tekeminen oli alussa lääkäreille vapaaehtoista. Nykyään gynekologiksi ei voi erikoistua, jos ei suostu tekemään abortteja.

Hän huomautti myös, että Belgiassa on jo joustettu kuolinavun antamisesta pelkästään täysi-ikäisille aikuisille.

Riihimäkeläisedustaja ymmärtää hyvin omaisten tuskaa ja hätää kuoleman edessä. Hänen oma isänsäkin on vaikeasti sairas ja ollut vuodepotilaana jo pitkään.

– Isälläni on silti edelleen sama ihmisarvo kuin silloin, kun hän oli kunnossa. Mistä me voimme tietää, miten hyvää elämää hän elää mielessään, vaikkei pysty sitä ilmaisemaan?

Päivi Räsänen kertoi esimerkin brittitutkimuksesta, jossa nuorilta kysyttiin, haluaisivatko he eutanasian, mikäli halvaantuisivat kaulasta alaspäin. Valtaosa halusi kuolla. Kun taas oikeasti halvaantuneilta kysyttiin muutaman vuoden päästä halvaantumisesta, oliko heidän hengissä pitämisensä ollut oikea päätös, lähes kaikkien vastaus oli positiivinen.

– Kun hoidin sädehoitoklinikalla syöpäpotilaita, havaitsin, että elämänhalu kasvaa lopun lähestyessä. Silloin ymmärtää jokaisen päivän merkityksen.

Räsänen uskoo kansalaisaloitteen nostattavan vilkkaan keskustelun eduskunnassa ja aiheen nousevan seuraavien eduskuntavaalien yhdeksi teemaksi.

– Toivon, että keskustelu johtaa saattohoidon laadun ja saatavuuden paranemiseen Suomessa.

– Hyvässä saattohoidossa on laaja valikoima keinoja potilaan kärsimysten lievittämiseen.

 

Yhdessä

 

Isänmaamme 100-vuotisjuhlateema haastaa meidät rakentamaan yhteiskuntaa yhdessä. Yhdessä tekeminen edellyttää keskinäistä luottamusta. Huolen tästä ilmaisi tuore nobelistimme Bengt Holmström. Hänen mukaansa edustuksellisen demokratian menettämä luottamus voi johtaa jopa diktatuurin. Riitaisa kansakunta ei kykene puolustamaan itseään ulkoisilta uhilta. Mieleeni nousi marsalkka Mannerheimin varoitus: ”Sisäiset riidat aukaisevat oven ulkoa tulevalle tungettelijalle”.

Opposition kunniakas tehtävä parlamentarismissa on esittää vaihtoehtoja ja rakentavaa kritiikkiä. Arvostelu on kuitenkin liian usein ajautunut henkilöön kohdistuvaksi. Eduskuntasalissa on turhan paljon toisten edustajien sanomisten tahallista väärinymmärtämistä ja vääristelyä. Nälvimisellä ja räyhäämisellä ei edistetä hallituksen eikä opposition ajamia asioita, vaan heikennetään eduskunnan arvovaltaa kansalaisten silmissä.

Sosiaalinen media, kansalaisten yhteydenotot ja mielipidepalstat kertovat jakolinjojen kärjistymisestä myös kansalaisten keskuudessa. Keskustelun syövereissä näyttää unohtuvan, että sananvapaus ja ihmisarvon kunnioitus ovat sovitettavissa yhteen. Vihapuhe synnyttää ennen pitkää myös vihatekoja.

Osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden kokemus on merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Hyvinvointia ei voida tuottaa pelkällä viranomaistyöllä ilman kansalaistoiminnan tukea. Hyvinvointi syntyy pohjimmiltaan ihmisten luontaisissa sosiaalisissa verkostoissa, ennen muuta perheessä ja kansalaisyhteiskunnassa, joita julkinen sektori tukee.

Olen jälkikäteen hämmästellyt sitä harrastusten rikkautta, jota 60-luvun lapsuuteni kyläyhteisössä oli tarjolla. Talvella järjestettiin lapsille hiihtokilpailuja ja luistelukoulua, kesällä yleisurheilukilpailuja, jalkapalloa sekä uimakouluja. Sunnuntaisin lapset kokoontuivat pyhäkouluun, ja viikolla oli poika- ja tyttökerhoja. Lisäksi osallistuin tanhukerhoon, Martta-tyttöihin ja myös runonlausuntaa esitin useissa eri tilaisuuksissa. Nuorisoseuran ylläpitämä näytelmäharrastus veti joukkoihinsa niin lapsia kuin aikuisia. Harrastustoiminta järjestettiin koko kylän äitien ja isien voimin. Yhdessä tekemisen kautta kylän väki oppi tuntemaan toisensa ja auttamaan toisiaan.

Kaupungistuminen ja kansainvälisyys eivät ole poistaneet paikallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemisen merkitystä. Lähimmäisyyden ja yhteisöllisyyden oivaltaminen on voimavara, joka meidän tulisi löytää uudelleen. Tarvitsemme toisiamme. Jokaisella on jotain annettavaa. Vapaaehtoistyön kautta erityisesti nuoret kasvavat kantamaan yhteiskuntavastuuta.

Työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on myös yhdessä kyettävä tekemään päätöksiä, joilla turvataan hyvinvointi tuleville sukupolville. ”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka”.  Tämän opetuksen halusi Mannerheim painaa tulevien sukupolvien tietoisuuteen. Yhdessä vastuuta kantaen, toinen toistamme kunnioittaen ja kansallista yhteishenkeä rakentaen ”Suomen kansa voi lujasti katsoa tulevaisuuteen.”

Päivi Räsänen

kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten vanhenemisaikoja pidennettävä tai poistettava

Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa vaaditaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vanhenemisaikojen korjausta. Viime päivien aikana olemme seuranneet mediasta erittäin järkyttävän insestitapauksen oikeuskäsittelyä. Tapauksen julkinen oikeuskäsittely kertoo uhrin poikkeuksellisesta rohkeudesta sekä vahvasta toiveesta saada vuosikausien kaltoinkohtelulle oikeuden tuomio. Kyseisen tapauksen rikos ei ollut vielä ehtinyt vanhentua ja uhrin oikeusturva toteutui, mutta liian lyhyistä vanhenemisajoista johtuen vastaavanlaisissa tilanteissa riski rikoksen vanhenemisesta on aivan liian suuri. Syytettä ei vanhentuneesta rikoksesta voida nostaa edes siinä tapauksessa, että tekijä tunnustaa.  

Rikoslain 8 luvun vanhentumissäädöksiä uudistettiin vuonna 2005 siten, että lapsiin kohdistuneiden hyväksikäyttörikosten ja kahdeksaatoista vuotta nuorempaan henkilöön kohdistuneen raiskauksen, törkeän raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen syyteoikeus vanhentuu aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Tällä hetkellä törkeiden seksuaalirikosten syyteoikeudet vanhenevat 20 vuodessa, kuitenkin siis aikaisintaan uhrin täyttäessä 28 vuotta. Vuonna 2011 pidennetyn vanhenemisajan piiriin tulivat myös lapsiin kohdistuvat ihmiskauppa- ja paritusrikokset sekä prostituutioon houkutteleminen. 

Edellä mainitusta uudistuksesta huolimatta vanhenemisajat aiheuttavat lyhkäisyydessään edelleen ongelmia oikeusturvan toteutumisen kannalta, mikä korostuu erityisesti pienimpiin lapsiin kohdistuneiden törkeiden seksuaalirikosten kohdalla. Henkinen irtaantuminen ja itsenäistyminen omista vanhemmista tapahtuu kehityspsykologian mukaan yleensä vasta kolmenkymppisenä eikä esimerkiksi omien vanhempien toimintaa välttämättä pysty arvioimaan kriittisesti aiemmin. Lapsuuden kokemukset voivat nousta mieleen ja psykologinen prosessi koetusta hyväksikäytöstä saattaa lähteä liikkeelle esimerkiksi vasta omien lasten syntymän myötä. Tämän ohella vanhentumisajan pidentämisen puolesta puhuu myös muun muassa se, että rikoksia estävä vaikutus olisi vahvempi, mikäli tekijä tietäisi, että riski joutua oikeuden eteen on suuri ja voi toteutua vielä lapsen kasvettua aikuiseksi.  

Oulun käräjäoikeuden käsittelemä tapaus lisäsi myös huolta siitä, voiko vastaavanlainen lapsen hädän huomioimatta jättäminen tapahtua tälläkin hetkellä ja onko viranomaistyössä riittävät valmiudet näiden tapausten huomioimiseen.

 

Lääkekannabiksen lupien myöntäminen on asiantuntija- ja viranomaistoimintaa

Kd:n nuorisojärjestön piiristä on heitetty ehdotus lääkekannabiksen lupakäytännön laajentamisesta. Lääkekannabiksen luvissa tai suosituksissa on ennen muuta kyse lääkehuollosta, ei huumepolitiikasta. Huumaavia lääkkeitä tarvitaan, mutta niidenkin lupiin ja käyttöön pätevät samat tieteelliset kriteerit kuin muuhun lääkehoitoon. Lääkkeiden lupien myöntäminen on viranomaistoimintaa, siitä vastaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja lääkesuosituksia annetaan taas tutkimusnäyttöön ja asiantuntijoiden arvioihin perustuen kansallisissa Käypä hoito- suosituksissa. Lääkkeiden lupiin tai hoitosuosituksiin ei poliittisilla nuorisojärjestöillä tai puolueilla ole kompetenssia eikä niihin kannata poliittisesti sekaantua.

THL:n asiantuntija-arvion mukaan toistaiseksi ei ole löytynyt yhtään lääketieteellistä käyttötarkoitusta, johon ei olisi lääkekannabista käyttökelpoisempia lääkkeitä. Yksittäisissä tapauksissa lääkekannabis on kuitenkin katsottu hyödylliseksi, ja niihin Fimea on erityislupia myöntänytkin. Päätöstä lupakäytännön mahdollisesta laajentamisesta ei pidä tehdä poliittisissa kokouksissa, vaan asiantuntijoiden arvioihin ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvina viranomaispäätöksinä. Kuka sitten hyötyy lääkekannabiksesta? HUS:n kipuklinikan ylilääkäri, professori Eija Kalso nostaa Lääkärilehden verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa ”Kuka hyötyy lääkekannabiksesta?” yhden ryhmän esiin: ”Lääkekannabiksesta hyötyvät epäsuorasti ne, joille se tuo taloudellista hyötyä, medianäkyvyyttä tai liberaalin ajattelijan sädekehän.” Valitettavasti lääkekannabiskeskustelua on useissa maissa käytetty huumepolitiikan keppihevosena, keinona avata portti kannabiksen käytön ja myynnin yleiselle vapautukselle. En usko, että tämä olisi Kd-nuorten tavoitteena.

Linkki professori Eija Kalson artikkeliin. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/kuka-hyotyy-laakekannabiksesta/?public=c9b05a76b685877392e8dc3d0656999c

Ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa: Jokaisen täysi ihmisarvo ei ole KD:lle mielipide, vaan luovuttamaton vakaumus

 

Ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa 5.10.2016
Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmä ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Päivi Räsänen

Arvoisa puhemies,

”Suomen vaikein sana on nyt ”yhdessä””. Eilisen Helsingin Sanomien otsikon jutussa ei käsitelty itsenäisyytemme satavuotisteemaa ”Yhdessä” eikä väkivaltaisia ääriliikkeitä ja vihapuhetta. Otsikko on kuitenkin osuva myös tämän päivän keskusteluun.

Yhdessä toimiminen ei ole aina helppoa, mutta se on ainoa tie yhteiskunnan menestymiseen. Toivon, että tämä keskustelu antaa vahvan viestin siitä, että me yhdessä puolustamme jokaisen Suomessa asuvan oikeutta elämään ja turvallisuuteen.

Vihapuhe synnyttää vihatekoja. Erityisesti meillä päättäjillä on iso vastuu, miten käytämme sanoja. Väestöryhmien hyvien suhteiden rakentamiseen tarvitaan niin päättäjien, viranomaisten kuin koko kansalaisyhteiskunnan yhteistä ponnistelua.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy rasismia. Jokaisen ihmisen täysi ihmisarvo ei ole meille mielipide vaan luovuttamaton vakaumus.

Sosiaalisen median keskusteluissa yhden ääriliikkeen laittomuuksia puolustellaan usein toisen ääriliikkeen laittomilla toimilla. Toistensa vastapooleja eivät kuitenkaan ole oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet, tai kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten radikalisoituneet ryhmittymät. Nämä kaikki ovat radikalisoitumisen eri muotoja ja yhtä haitallisia yleiselle turvallisuudelle. Näiden vastakohta on järjestäytynyt, demokraattinen yhteiskunta. Mielenosoittaminen kuuluu demokraattiseen yhteiskuntaan, mellakointi ja väkivalta eivät.

Viimeisimmän ihmisoikeusselonteon mukaan: ” Vihapuhe rajoittaa sanavapautta luomalla yleistä turvattomuuden ilmapiiriä. Vihapuheen kohteena olevien henkilöiden oikeus oman mielipiteen ja identiteetin esiintuomiseen ilman pelkoa saattaa vaarantua.” Avoimen rasistinen puhe luo pelon ilmapiiriä, joka heikentää maahanmuuttajien mahdollisuuksia ja ehkä myös halua tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Kärjistävistä lausunnoista tulee helposti itseään toteuttava ennustus. Rasismin aikaansaamasta kielteisestä kehästä seuraa syrjäytymistä ja houkutusta radikalisoitumiseen ja rikolliseen elämäntapaan.

Ääriliikkeisiin ajautumisen taustalla, riippumatta aatteesta, on usein syrjäytymistä ja näköalattomuutta. Kielteisen kehän kääntäminen myönteiseksi vaatii yhteisöllisten työtapojen tuomista kouluihin, tehokasta kotouttamista sekä toimia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Koulutus- ja työllisyysasteen nostaminen ovat myös yhteiskuntarauhaa lisääviä toimia. Turvallisuusuhkien torjumiseksi tarvitaan myös resursseja ja toimivaltuuksia turvallisuusviranomaisille.

Arvoisa puhemies,

Eduskuntaryhmämme on vakavasti huolestunut poliisin resurssien riittävyydestä ja samalla sisäisen turvallisuuden heikkenemisestä. Jo ensi vuonna poliisien määrä uhkaa vähetä yli 200:lla ja 7000 poliisin raja alittua. Jätimme perjantaina talousarvioaloitteen 22 miljoonan euron lisäyksestä poliisin määrärahoihin. Toivomme hallituspuolueilta ymmärrystä ja kannatusta aloitteellemme. Pelkät eduskunnassa lausutut korulauseet eivät valitettavasti riitä ääriliikkeiden torjumiseen. Siihen ei myöskään riitä muutaman poliisin siirtäminen kentältä netin ääreen. Keskeistä on, että poliisilla on maanlaajuisesti riittävät henkilöstövoimavarat, jotta se voi hoitaa hyvin tehtävänsä ja puuttua ilmenneisiin uhkatekijöihin ajoissa.

Arvoisa puhemies,

Jakautunut kansakunta on heikko kansakunta. Tarvitsemme puheenvuoroja ja äänenpainoja, joissa erilaisia mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan, erilaisia ihmisiä arvostetaan ja joissa pidetään huolta, että kaikki pysyvät kyydissä mukana. Olemme liian pieni kansa siihen, että joku suljetaan joukosta pois. Vikojen ja erimielisyyden etsimisen ja korostamisen sijaan huomiota pitää kiinnittää asioihin, jotka meitä yhdistävät. Toivon, että viime aikaisista synkistä tapahtumista alkaisi myönteinen kehitys, jonka myötä jokaiselle yksilölle kuuluva ihmisarvo palautetaan yhteiskuntamme perusperiaatteeksi ja sitä toteutetaan myös käytännön elämässä.

ISIS ISKI EUROOPPAAN

 

Terroriteoista on tullut järkyttävällä tavalla Euroopan arkipäivää. Vaikka Suomi on edelleen turvallinen maa, meilläkin asuu satoja henkilöitä, joilla on yhteyksiä terrorismiin. Suojelupoliisi on kahteen otteeseen nostanut maassamme terrorismin uhka-arviota.

Väkivaltaiseen toimintaan yllyttävä propaganda leviää sosiaalisessa mediassa valtioiden rajoista välittämättä, ja houkuttelee taistelemaan ääri-islamististen ryhmittymien tavoitteiden puolesta. Myös Suomesta konfliktialueille on lähtenyt kymmeniä henkilöitä.

Isiksen vainon kohteena Lähi-idässä ovat uskonnolliset vähemmistöt, kuten juutalaiset, kristityt ja jesidit. Euroopassa iskuja on kohdistettu erityisesti juutalaisiin. Kärsijöitä ovat kuitenkin myös muslimit, jotka muodostavat enemmistön uhreista. Ääri-islamistiset liikkeet eivät salli muslimien vaihtaa uskontoa tai luopua siitä. Lisäksi sunni-taustainen ISIL näkee shiia-muslimit harhaoppisina ja ajaa väkivaltaisen sharia-lain voimaansaattamista.

Yksinäisten susien rooli on kasvanut. Kun terroristiliike on kokenut tappioita aiemmin hallitsemillaan alueilla Syyriassa ja Irakissa, sille on tullut tarve osoittaa väkivaltakykyään Euroopassa. Isis on yllyttänyt ”taistelijoitaan” iskuihin omilla asuinalueillaan.

Terroritekojen ehkäisy on erityisen vaikeaa väkivaltaisesta aatteesta inspiroituneiden yksittäisten henkilöiden kohdalla. Tiedustelutiedon saaminen ennakolta on haastavampaa, mikäli iskusuunnitelma sijaitsee ns yksinäisen suden harhaisissa ajatuksissa kuin organisoidun verkoston tiedonvaihdossa.

Viime viikkojen tapahtumat muistuttavat raskaalla tavalla, että poliisit tekevät vaativaa työtä puolustaessaan yhteiskunnan vapautta ja kansalaisten turvallisuutta. Uhkien tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa edellyttää ajantasaista lainsäädäntöä ja riittäviä resursseja. Viime vuosina terrorismilainsäädäntöä on tiukennettu kieltämällä kouluttautuminen terrorismia varten sekä kriminalisoimalla terrorismin rahoittaminen kattavasti.

Viime kaudella saimme aikaan lakimuutoksen, joka takaa poliisille oikeudet hyödyntää matkustajatietoja rikosten estämiseksi ja selvittämiseksi. Terrorismintorjunnan tehostamiseksi poliisi sai myös erikoiskalustoa.

Eduskunta sai kesäkuussa käsiteltäväksi odotetun ja YK:n edellyttämän esityksen, jossa matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädetään rangaistavaksi.

Valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten ennalta estämisen kannalta on tärkeää, että valtiojohto ja turvallisuusviranomaiset saavat tietoa uhkista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Suomessa ei tällä hetkellä ole riittävää lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kansallisen turvallisuuden takaamiseksi tapahtuvan rajat ylittävän tiedonhankinnan terrorismista. Tämä on poikkeuksellista niin pohjoismaiden kuin EU-maidenkin keskuudessa. Esimerkiksi Ruotsissa on arvioitu, että tietoliikennetiedustelun avulla on pystytty estämään terroritekoja. Olen mukana parlamentaarisessa seurantaryhmässä, jossa pyrin vauhdittamaan sekä siviili- että sotilastiedustelulainsäädännön uudistamista.

Ministerikauteni loppuvaiheessa sisäministeriössä tehtiin perusteellinen selvitys ns jälkikäteen ilmoitettavasta kotietsinnästä. Selvityksen mukaan tiedonhankintakeinoihin pitää lisätä jälkikäteen ilmoitettava kotietsintä, jotta rikossuunnitelmat pystytään havaitsemaan riittävän ajoissa. Samankaltainen lainsäädäntö on jo käytössä muissa Pohjoismaissa sekä suuressa osassa muita EU-maita.

Oikeudesta tehdä kotietsintöjä ilman ennakkoilmoitusta olisi hyötyä erityisesti terrorismirikosten estämisessä. Jälkikäteen ilmoitettavan etsinnän salliminen mahdollistaisi esimerkiksi tietokoneella olevan materiaalin tutkimisen, joka voi olla ns yksinäisten susien tekojen estämisen kannalta ratkaisevaa. Toivon uudelta sisäministeriltä tästä pikaisesti esitystä.

Päivi Räsänen, kansanedustaja

 

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

 

Kokoomusnuorille kirja ja uskonnonvapauslain kertausta

Kokoomusnuoret ovat lähettäneet foliohatun kd:n puoluetoimistoon mm minun ja puolisoni uuden avioliittokirjan johdosta. Kohde on väärä ja vakavalla asialla irvailu ihmetyttää.

Puolue ei ole millään tavoin minun ja puolisoni, teologian tohtori ja kirkolliskokouksen pappisedustaja Niilo Räsäsen kirjan takana eikä sen julkaisemisesta edes tietoinen. Kirja on hengellinen ja kirkkopoliittinen, ei puoluepoliittinen kannanotto. Puolisoni ja minä puolestamme lähetämme kokoomusnuorille kirjamme luettavaksi ja samalla pyydämme heitä tutustumaan uskonnonvapauslakiimme. Kokoomusnuorten on hyvä muistaa sekin, että myös poliitikoilla on uskonnonvapautensa. Kirjassa esitetään Raamatusta nousevat perusteet sille, miten kristittyjen ja kirkkojen tulisi avioliittoon ja samaa sukupuolta olevien suhteisiin suhtautua. Raamatun mukaan avioliitto on yksiselitteisesti miehen ja naisen välinen liitto. Avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet, mukaan lukien homoseksuaalisuuden harjoittaminen, ovat Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastaisia ja siten syntiä. Kirjassa myös puolustamme kaikkien tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kristillisen ihmiskuvan pohjalta.

Ydinsanoma kuitenkin löytyy viimeisestä luvusta, jossa todetaan: ”Maailmasta ei löydy ketään, jonka miehisyys tai naiseus olisi täydellistä ja ehjää. Pyhän Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla armoa tarvitsevina. Jokainen meistä on myös seksuaalisuuden alueella langennut ja syntinen. Armon sanoma kuuluu kaikille syntisille ja rikkinäisille. Jeesuksen Golgatan työn tähden ja siihen turvautuen ihminen saa syntinsä anteeksi. Jumalan armo on täydellinen Jeesuksen ristin tähden. Hän vakuuttaa: ”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.” ( Jes. 43:25)”

Toivomme sitä, että kokoomusnuoret kunnioittaisivat maamme kristittyjen uskonnonvapautta myös ilmaista ja perustella näkemyksensä opillisista ja hengellisistä kysymyksistä.

 

TIEDOTE: Brittien kansanäänestyksen tulosta on kunnioitettava

 

23.6.2016.

Julkaisuvapaa

Brittien kansanäänestyksen tulosta on kunnioitettava

– Kansan tahtoa kuunneltava herkemmällä korvalla niin Suomessa kuin muissa EU-maissa

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) osallistui Lontoossa Iso-Britannian EU-äänestyksen vaalitarkkailuun 22. – 24.6.2016. Britannian kansanäänestyksen tuloksen perusteella Iso-Britannia on eroamassa Euroopan unionista. Lopullisten tulosten mukaan 51,9 prosenttia äänestäjistä haluaa erota unionista.

– Britannian kansa äänesti EU-eron puolesta ja heidän valintaa on kunnioitettava. Kansanäänestyksen tilanne oli poikkeuksellisen jännittävä leirien tasaisen kilpailun vuoksi ja tulos oli monelle yllätys. Äänestysaktiivisuus oli erittäin vakuuttavaa ja on tärkeää, että osapuolet voivat nyt luottaa äänestystulokseen. Vaalit sujuivat täällä rauhallisesti jännittyneestä tilanteesta huolimatta, kertoo Päivi Räsänen Lontoosta.

Britannian kansanäänestys antoi koko Euroopalle varoituksen. Eurooppaa on nyt rakennettava itsenäisten valtioiden yhteystyön varaan. Syvenevän integraation ja liittovaltiokehityksen pyrkimyksistä on luovuttava. Brittien päätöksen merkitys on suuri, paitsi Iso-Britannialle, myös EU:lle ja Suomelle. Britannian EU-erolla on laajamittaisia ja ainutlaatuisia taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Entisenä sisäministerinä Räsänen näkee Brexitin vaikutukset turvallisuuteen ja Euroopan vakauteen keskeisinä kysymyksinä.

– Brexit-leirin voitolla on merkittävät vaikutukset koko Eurooppaan. Nyt myös Suomessa on viipymättä käytävä perusteellinen keskustelu.Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Brexitin myötä selontekomme on vanhentunut ennen kuin sitä on ehditty edes eduskunnan valiokunnissa käsitellä.

– Pääministerin ilmoitus kansanäänestyksen seurauksista Eurooppaan ja Suomeen on tarpeen. Ei riitä, että suuri valiokunta keskustelee Britannian EU-erosta ja Brexitin seurauksista, vaan koko eduskunnan on saatava keskustella. Asiaa ei voi lykätä syksyyn, Räsänen toteaa.

– Britannian erolla EU:sta on suuri merkitys myös sisäisen turvallisuuden yhteistyölle. Britannian siviilitiedustelun kyky on aivan omaa luokkaansa, millä on merkityksensä poliisiyhteistyössä, varsinkin terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Aiemmin sisäministerinä pystyin säännöllisesti tapaamaan Britannian sisäministeriä neuvoston kokouksissa ja keskustelemaan sisäisen turvallisuuden kysymyksistä. Rakenteellisen yhteistyön katkettua EU-maat joutuvat nyt luomaan uuden tavan tehdä yhteistyötä brittien kanssa sisäisen turvallisuuden sektorilla.

Britannian eron myötä EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo tulee heikkenemään dramaattisesti, sillä maa on ollut EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Nato-maa ja ydinasevaltio. Päivi Räsänen oli ainoa suomalainen kansanäänestyksen vaalitarkkailuun osallistuneessa 6 ulkomaisen vaalitarkkailijan ryhmässä, joka koostui kokeneista kansanedustajista eri EU-maista. Delegaatio osallistui äänestyksen, ääntenlaskennan ja tulosten seuraamiseen.

– Palaan Suomeen tänään ja minulta voi tiedustella haastatteluja ja kommentteja.

 

Lisätietoja:

Päivi Räsänen

050 511 3065

avustaja Evamaria Kyllästinen

0505741675

 

Vaalitarkkailijaksi Lontooseen

 

Brittien kansanäänestyksen tilanne on poikkeuksellisen jännittävä tasaisen kilpailun vuoksi. Olen tänään lähdössä vaalitarkkailijaksi seuraamaan kansanäänestyksen järjestämistä ja eri leirien kampanjointia. Tarkkailijat ovat 10 kokeneen kansanedustajan ryhmä eri EU-maista. Tehtävä on tärkeä, sillä luottamus vaalien rehellisyyteen, turvallisuuteen ja laillisuuteen on tärkeää.

Pääministeri Cameronin tehtävä EU-jäsenyyden hyötyjen kehumisessa on haastava, sillä hän on aiemmin vuosikausia linjannut EU-skeptistä politiikkaa. Cameronin johtama puolue kuuluu Euroopan parlamentissa Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään (engl. European Conservatives and Reformists, ECR). Se perustettiin Cameronin johdolla vuoden 2009 europarlamenttivaalien jälkeen kun brittikonservatiivit erosivat EPP-puolueesta. Olin tuolloin puolueeni puheenjohtaja ja olimme juuri voittaneet EU-vaalit saaden yhden mepin. Puheenjohtaja Cameron soitti minulle houkutellen puoluettamme liittymään uuteen EU-kriittiseen ryhmään.

Brexit-leiri on saanut käyttövoimansa maahanmuuttokriittisyydestä. Tämä on merkillistä, sillä EU-eron myötä tapahtuva vapaan liikkuvuuden rajoittaminen koskisi vain EU-kansalaisia. Suurin osa Britannian maahanmuuttajia on tullut kolmansista maista. EU-kansalaiset, kuten suomalaiset tai puolalaiset tulevat Britanniaan yleensä töihin tai opiskelemaan – he ovat tarpeellista työvoimaa esimerkiksi palvelualoilla ja teollisuudessa. Maahanmuuttokriittiset perustelut ovat epäjohdonmukaisia, sillä Britanniassa asuvien muiden EU-maiden kansalaisten työllisyysaste on korkeampi kuin kantabrittien ja he ovat myös ikärakenteeltaan nuorempia.

Vaalien merkitys on suuri, paitsi Iso-Britannialle, myös EU:lle ja Suomelle. Mahdollisesta erosta seuraisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mutta se muuttaisi myös turvallispolitiikan tasapainoa. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määritellään Suomen kärkitavoitteeksi 2020 -luvulle ulottuen Euroopan unionin vahvistaminen turvallisuusyhteisönä. Jos Brexit toteutuu, selontekomme on vanhentunut, ennen kuin sitä on ehditty eduskunnan valiokunnissa käsitellä. Mikäli Britannia eroaa EU:sta, EU:n puolustus- ja turvallisuuspoliittinen painoarvo heikkenee merkittävästi. Britannia on EU:n merkittävin sotilasmahti, YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja ydinasevaltio. Uskon, että Suomessa ja Ruotsissa Brexit-leirin voitto saisi aikaan kiihtyvän keskustelun tarpeesta liittyä Natoon.

Britannian erolla EU:sta olisi suuri merkitys myös sisäisen turvallisuuden yhteistyölle. Britannian siviilitiedustelun kyky on aivan omaa luokkaansa, millä on merkityksensä poliisiyhteistyössä, varsinkin terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Kun olin sisäministeri, pystyin säännöllisesti tapaamaan Britannian sisäministeriä neuvoston kokouksissa ja keskustelemaan sisäisen turvallisuuden kysymyksistä. Rakenteellisen yhteistyön katkettua EU-maat joutuisivat luomaan uuden tavan tehdä yhteistyötä brittien kanssa sisäisen turvallisuuden sektorilla.

Vaalitulos voi ratketa kumman tahansa leirin eduksi, mutta tällä hetkellä varovainen veikkaukseni on, että brittien enemmistö kallistuu EU:n jäsenyyden kannalle. Luottamukseni perustuu siihen, että edeltävissä vaaleissa, mm vuoden takaisissa parlamenttivaaleissa ja Skotlantia koskevassa kansanäänestyksessä brittiäänestäjät valitsivat pysyvyyden, vaikka gallupit osoittivat toista.

Päivi Räsänen