Ajankohtaista

RSS

Ministeri Räsänen Rajavartiolaitoksen 95-vuotisjuhlassa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra kenraali, hyvät naiset ja herrat,

Rajavartiolaitos – turvana kaikissa oloissa!

Tämä Rajavartiolaitoksen strategiaan kirjoitettu Rajavartiolaitoksen tunnuslause on vasta kymmenen vuoden takaa, mutta se on luonnehtinut hyvin osuvasti Rajavartiolaitoksen toimintaa sen ensimmäisistä vuosista lähtien; siksi monipuolisia Rajavartiolaitoksen turvallisuustehtävät ovat aikojen saatossa olleet.

Perjantaina 21.3.1919 eli tasan 95 vuotta sitten majuri Fredrik Järnström esitteli valtioneuvostossa päätöksen, jota oli valmisteltu pitkään maaherrojen ja sotaministeriön kesken. Tuolla päätöksellä vahvistettiin itärajan rajavartiostojen organisaatiot ja henkilöstövahvuudet sekä toimintamäärärahat. Se oli samalla Rajavartiolaitoksen ensimmäisen päällikön eli silloisen rajavartiostojen tarkastajan ensimmäinen virkatoimi ja nykyisen Rajavartiolaitoksen alkusysäys.

Mainitulla päätöksellä vastuu itärajan vartioimisesta siirtyi sotaministeriöltä sisäasiainministeriölle. Ratkaisu oli paitsi tarkoituksenmukainen myös moderni. Euroopan unionin periaatteiden mukaisesti rajaturvallisuustehtävät kuuluvat nimenomaan sisä- tai oikeusministeriöiden toimialaan. Ajat eivät kuitenkaan sallineet sinisilmäisyyttä. Sisäasiainministeriön alaisuudessakin itärajan vartiointi piti hoitaa riittävän tehokkaasti. Venäjän sisäinen tilanne oli tuohon aikaan epävakaa, mikä heijastui toistuvina väkivaltaisinakin lieveilmiöinä valtakunnan rajalla. Ratkaisuna oli sotilaallisesti järjestetty organisaatio.

Rajavartiolaitos perustettiin 1919 ajan kuvan mukaan väliaikaiseksi organisaatioksi. Vakinaistamisen aika tuli vuonna 1932, jolloin säädettiin ensimmäinen laki Rajavartiolaitoksesta. Oli käynyt selväksi, että Suomen itärajan vartioimiseksi tarvitaan tehtävään omistautuva organisaatio. Rajavartiolaitoksen vakinaistamista jouduttivat itärajan takaa suunnattu laaja vakoilutoiminta ja maan yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseen tähdännyt salainen toiminta. Päätökseen vaikuttivat myös yhä tärkeämmäksi käyneet maanpuolustukselliset näkökohdat.

Osallistuminen maamme puolustamiseen onkin ollut alusta pitäen Rajavartiolaitoksen tehtävä ja samalla osa sen identiteettiä. Rajajoukkojen sotilaallinen suorituskyky oli kipeästi tarpeen, kun Suomi joutui sotaan Neuvostoliiton kanssa. Vastuuta oli riittämiin, sillä talvisodan alkaessa Laatokan Karjala ja alueet siitä pohjoiseen olivat paljolti rajajoukkojen vastuulla. Tappiot olivat ankaria, mutta joukot ja miehet täyttivät tehtävänsä kunnialla. Sotiemme aikana rajajoukoissa palveli kaikkiaan 40 000 miestä.

Hyvät kuulijat,

Kun 1930 sisäasiainministeriön johtoon perustettu Merivartiolaitos liitettiin sotien jälkeen Rajavartiolaitokseen, nykymuotoinen Rajavartiolaitos oli saanut muotonsa. Merivartiolaitos perustettiin torjumaan merellä rehottavaa viinan salakuljetusta, mutta siitä kehittyi sotien aikana rajavartiostojen kaltainen organisaatio, joka sopi tehtäviensä puolesta hyvin Rajavartiolaitokseen.

Sotien jälkeiset vuosikymmenet olivat itärajalla päällisin puolin vakaata aikaa. Rajalla jähmetyttiin muun Euroopan tavoin kylmän sodan asemiin. Rajarikkomuksia tapahtui harvakseltaan, koska Neuvostoliitto sulki rajansa liki hermeettisesti ja rajoitti luvallistakin rajaliikennettä. Mutta oli ilmassa jännitystäkin. Siitä piti huolen pelkästään tieto siitä, että rajan takana oli laajentumishaluinen supervalta. Aikaa myöten itärajalle laskeutui salamyhkäisyyden verho. Rajavartiolaitostakaan ei aivan suotta kutsuttu tuohon aikaan ”salavartiolaitokseksi”.

Tultaessa 1980 -luvun lopulle alkoi tapahtua. Itä-Eurooppa alkoi demokratisoitua, Saksat yhdistyivät ja Neuvostoliitto hajosi. Patoutuneet voimat alkoivat purkautua. Ihmisten liikkuminen ja matkustaminen Euroopassa ja globaalistikin vapautui, mikä synnytti uusia ilmiöitä valtakunnan rajoille. Yleisesti toivottua ihmisten vapaata liikkumismahdollisuutta seurasi ei niin toivottu kasvava rajarikollisuus.

Myös Rajavartiolaitoksessa käynnistyi iso muutos. Rajavartiolaitos otti vastuun rajaliikenteen tarkastuksista. Se muutti Rajavartiolaitoksen tehtäväkenttää ja toiminnan luonnetta ratkaisevasti ja myös peruuttamattomasti. Muutoksen suuruutta lisäsi se, että ulkorajavalvonta lakkasi olemasta kansallinen kysymys. Rajavartiolaitoksen piti kansainvälistyä, koska rajavalvonta-asioiden valmistelu oli siirtymässä Euroopan unioniin, johon Suomi oli päättänyt liittyä.

Hyvä juhlaväki,

Rajavartiolaitoksesta on viimeisten vuosikymmenien aikana kehittynyt monialainen virasto, jonka toiminnan päämääränä on aina ollut yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Tänä päivänä Rajavartiolaitoksen toiminnan tärkein päämäärä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen. Sen ytimessä ovat ulkorajan uskottava valvonta ja se, että raja voidaan ylittää vain virallisten rajanylityspaikkojen kautta säädetyssä järjestyksessä. Tehtävä on varsin haastava. Valvonnan on oltava kattavaa ja luotettavaa, mutta samalla sen on tuettava valtioiden ja ihmisten välistä kanssakäymistä sekä taloudellista toimeliaisuutta. Ihmisten globaalin matkustamisen lisääntyminen korostaa rajaturvallisuuden merkitystä sisäisen turvallisuutemme ylläpitämisessä. Tässä suhteessa meillä ei ole vieläkään varaa sinisilmäisyyteen.

Viime vuosina voimakkaasti kasvanut rajaliikenne ja samoihin aikoihin päätetyt valtion talouden sopeuttamistoimenpiteet ovat saattaneet Rajavartiolaitoksen talouden haastavaan tilanteeseen. Rajavartiolaitos on joutunut toimeenpanemaan ankaran sopeuttamisohjelman. Kokonaisuutta on kuitenkin helpottanut se, että rajaliikenteen kasvun turvallisen hallinnan välttämättömimpiin hankkeisiin on voitu osoittaa lisärahoitusta.

Haluan muistuttaa siitä, että kaikkien arvioiden mukaan mahdollinen EU:n ja Venäjän välinen vastavuoroinen viisumivapaus nostaisi rajaliikenteen kasvuarvioita entisestään. Muutos olisi vaikuttava. Oleellista on se, että niin Rajavartiolaitos kuin muutkin viranomaiset, joiden tehtäväkenttään viisumivapaus vaikuttaisi, voivat valmistautua siihen ennakolta.

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ja Krimillä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että EU:n ja Venäjän viisumivapausprosessi on jäädytetty. Toivomme, että tilanne rauhoittuisi ja että kriisiin löytyisi ratkaisu diplomaattikeinoin. Suomen kannalta on myös toivottavaa, että EU:n ja Venäjän suhteet normalisoituisivat niin pian kuin mahdollista. Paitsi viisumivapausneuvottelujen kannalta, myös Suomen talouden ja itä-kaupan kannalta pitkittynyt kriisi, jossa pakotteita asetettaisiin puolin ja toisin, olisi äärimmäisen haitallinen.

Jos ihmisten globaali liikkuvuus on haaste ulkorajoilla, niin jatkuvasti vilkastuva meriliikenne on sitä merellisen turvallisuuden ja ympäristön näkökulmasta erityisesti Itämerellä. Rajavartiolaitos on merellä kriittinen toimija meripelastuksen johtovastuunsa ja merellisen suorituskykynsä vuoksi. Suorituskyky on myös kehittymässä kasvavien haasteiden mukaisesti. Rajavartiolaitokselle on Rauman telakalta valmistumassa uuden sukupolven ulkovartiolaiva Turva. Laiva on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja usean ministeriön kanssa. Turva tuo Itämerelle kansallisesti ja kansainvälisestikin täysin uutta suorituskykyä monialaisten onnettomuuksien hallintaan.

Rajavartiolaitoksen maanpuolustustehtävän painotukset ovat vaihdelleet vuosikymmenten kuluessa, mutta sen kova ydin on säilynyt. Aivan viime vuosina rajajoukkojen tehtäviä, organisaatioita ja varustusta on uudistettu yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa. Kehitystyön johtotähtenä on ollut Rajavartiolaitoksen vahvuuksien hyödyntäminen Suomen puolustamiseksi mahdollisissa kriiseissä. Rajavartiolaitoksen perustamilla rajajoukoilla on tänäkin päivänä selkeä, tärkeä ja tarkoituksenmukainen rooli puolustusjärjestelmässämme.

Tehtäviensä vuoksi Rajavartiolaitos toimii äärimmilleen hajautettuna ja alueellistettuna. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta on järkevää, että Rajavartiolaitoksen toiminta lisää monipuolisesti ihmisten jokapäiväistä turvallisuutta siellä missä se on läsnä eli rajaseudulla ja saaristossa. Näillä alueilla aitoon vaikuttavuuteen tarvitaan harvenevien viranomaisten välistä tiivistä yhteistyötä, mihin Rajavartiolaitos on osoittanut arvojensa mukaisesti erinomaista valmiutta.

Haastavassa toimintaympäristössään Rajavartiolaitoksesta on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa kansainvälisestikin tunnustettu rajaturvallisuusosaaja. Hyvä maine on tuonut mukanaan vaikutusvaltaa. Voimme perustellusti arvioida, että Rajavartiolaitoksella ja Suomella on kokoaan suurempi painoarvo kansainvälisessä rajaturvallisuusyhteistyössä. Keskeinen foorumi on ollut Euroopan unioni rakenteineen, joita täydentävät useat alan monenkeskiset ja kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt. Ammattitaidon ja luotettavuuden mukanaan tuomaa vaikutusvaltaansa Rajavartiolaitos on käyttänyt menestyksellisesti Suomen kansallisen rajaturvallisuusaseman parantamiseksi.

Rajavartiolaitoksen monialaisuus edellyttää hyvän yhteistyökyvyn lisäksi sitä, että tehtävien rajapinnat on järjestetty tarkasti ja tehokkaasti. Tästä ovat erinomaisia esimerkkejä poliisin, tullin ja Rajavartiolaitoksen perinteinen yhteistyö sisäisen turvallisuuden alalla sekä merellisten toimijoiden ns. meto -yhteistyö. Yhteistyöperinne voi olla suomalaisen viranomaiskentän erikoisuus, mutta se on myös sen vahvuus. Selvien kustannussäästöjen lisäksi tarkoituksenmukainen yhteistyö tukee kunkin toimijan ydintehtävien täyttämistä.

Kuten edellä totesin, Rajavartiolaitoksessa on menossa merkittävä talouden sopeuttamisohjelma. Toiminta on sopeutettava näköpiirissä oleviin resursseihin. Tämä edellyttää sitä, että Rajavartiolaitoksen voimavarat on suunnattava aikaisempaakin selvemmin sinne, missä niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus on suurin.

Tämä välttämätön muutos vaikuttaa myös monen arkeen Rajavartiolaitoksessa. Siksi olen hyvin tyytyväinen siitä, että Rajavartiolaitoksen sopeuttamistoimenpiteet voidaan toimeenpanna ilman henkilöstön irtisanomisia ja muutenkin haitat henkilöstölle on onnistuttu minimoimaan.

Hyvä paikalla oleva Rajavartiolaitoksen väki,

Rajavartiolaitoksen arvot ovat ammattitaito, luotettavuus ja yhteistyökyky. Kokemukseni mukaan nämä heijastuvat mainiosti teidän jokapäiväisestä tekemisestänne. Olen suurella mielihyvällä seurannut teitä ja muita rajamiehiä ja -naisia tehtävissänne. Olen kohdannut innostusta, tervettä ammattiylpeyttä ja rehtiä yhdessä tekemisen meininkiä. Teidän ansiostanne tämän päivän Rajavartiolaitos on tavattoman tehokas ja osaava organisaatio.

Haluan lämpimästi kiittää teitä ja koko Rajavartiolaitoksen henkilöstöä mainiosta työstänne Suomen rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Toivotan teille kaikille jatkuvaa menestystä ja voimia tärkeään työhönne.

Arvoisat kutsuvieraat, toivotan teille kaikille mieleen painuvaa juhlahetkeä kanssamme.

Puhe 21.3.2014

Ministeri Räsänen Suuronnettomuuspäivillä Hyvinkäällä

Arvoisat seminaariin osallistujat,

Minulla on ilo tuoda Sisäministeriön tervehdys näille kolmansille suuronnettomuuspäiville. Samassa yhteydessä minulla on tilaisuus kiittää Laurea-ammattikorkeakoulua yhteistyökumppaneineen tilaisuuden järjestämisestä.

Seminaarin tämän vuoden teemaksi on valittu toiminta raideliikenneonnettomuuksissa. Keskitymme asiantuntija-alustajien johdolla eri viranomaisten toimintaan. Lopuksi seminaari päättyy onnettomuusharjoitukseen. On tärkeää, että viranomaiset ja vapaaehtoistoimijat vahventavat omaa osaamistaan osallistumalla seminaariin, jotta tosi tilanteen tullessa vastaan pystytään yhdessä toimimaan onnettomuustilanteissa. Tämä seminaari on hyvä esimerkki keinosta, jolla yhteistyötä vahvistetaan lisäämällä tietoa eri viranomaisten toiminnasta sekä verkostoidutaan eri toimijoiden kesken.

Hyvät kuulijat,

Suuronnettomuuksiin varautumisessa tarvitaan yhteistyötä valmiussuunnittelussa niin alueellisesti, kuin kansallisesti. Nostan esimerkiksi tällaisesta yhteistyöstä BSMIR-hankkeen (Baltic Sea Maritime Incident Response Survey), jossa käsitellään merellisten monialaisten suuronnettomuuksien varautumista Itämerellä.

Hanke toteutetaan yhteistyössä sisäministeriön pelastusosaston ja Rajavartiolaitoksen esikunnan kesken. Tavoitteena on kartoittaa Itämeren alueen maiden merellisiin monialaisiin onnettomuuksiin liittyviä kansallisia varautumissuunnitelmia. Tarkoituksena on myös selvittää eri maiden viranomaisten toimintamalleja liittyen laivojen tulipaloihin, kemikaalionnettomuuksiin sekä merellä tapahtuviin suuronnettomuuksiin. Samalla tarkastellaan maiden valmiuksia massaevakuointeihin sekä ilma-alusten käyttöön ja johtamiseen liittyviä perusteita merellisissä suuronnettomuuksissa.

Hankkeesta laaditaan loppuraportti, jossa kuvataan eri maiden varautumisen tilaa ja toimintaa sekä pyritään luomaan esityksiä yhteisistä Itämeren kattavista toimintamalleista. Näin on tarkoitus jakaa eri maiden hyviä käytäntöjä ja luoda materiaalia merellisiin suuronnettomuuksiin varautumiseen. Raportin valmistuu toukokuussa 2014 ja on luettavissa Rajavartiolaitoksen www-sivuilta.

Erilaisissa vakavissa vaara- ja onnettomuustilanteissa tulee yleisjohtajuuden ja toimivaltasuhteiden olla selvät ja toimivat. Tulee myös huomioida, että johtosuhteita ei tule muuttaa normaalista häiriötilanteissa niiden vakavuuden tai laajuuden perusteella, vaan asianomainen toimivaltainen viranomainen johtaa ja vastaa häiriötilanteen hoitamisesta sen laajuudesta riippumatta. Kiireettömissäkin tapauksissa tarvitaan yleisjohto, jolla varmistetaan kaikista tehtävistä huolehtiminen, sujuva yhteistoiminta, tilannekuvan ylläpito sekä viestintä.

Suuronnettomuudet ovat onneksi hyvin harvinaisia. Harvinaisuus johtaa kuitenkin siihen, että meille ei ole rutiinia tämän tyyppisistä tehtävistä ole syntynyt. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota varautumisen suunnitteluun. Suunnittelun tulee pohjautua päivittäisiin, käytössä oleviin resursseihin. Suunnittelussa tulee myös huomioida tilanteiden hoitamiseen osallistuvat eri viranomaiset ja heidän toimintansa edellytykset. On tärkeää, että kaikilla toimijoilla on selkeät, ennalta määritellyt roolit, jotka ovat selkeästi koulutetut ja ohjeistetut.

Sujuva toiminta eri viranomaisten kesken onnettomuustilanteessa ei ole itsestäänselvyys. Jotta tilanteet pystytään hoitamaan tehokkaasti, tulee toimintaa suunnitella etukäteen yhdessä.

Vanha kansanviisaus sanoo, että vahinko ei tule kello kaulassa. Käytännössä tämä tarkoittaa meille sitä, että emme pysty tarkkaan arvioimaan millainen onnettomuus meitä seuraavaksi kohtaa ja millaisilla toimenpiteillä joudumme onnettomuutta ja sen jälkitilannetta hallitsemaan. Tapahtuneista onnettomuuksista kuitenkin opimme, mitkä tekijät vaikuttavat tilanteen hallintaan saamiseen.

Yksi keskeinen harjoittelun muoto suuronnettomuuksiin varautumisessa on pienempien onnettomuuksien kautta tapahtuva jatkuva oppiminen. Jo pienen liikenneonnettomuuden hoitaminen on usean viranomaisen yhteistoimintaa vaativa tehtävä. Jokainen, pienikin onnettomuus on siis samalla myös oppimistilanne, josta saamme arvokasta osaamista ja kokemusta.

Seminaarin yhteydessä lauantaina järjestetään VR:n konepajalla suuronnettomuusharjoitus, jossa pääsemme seuraamaan läheltä junaonnettomuuden pelastustoimia ja viestintää. Tilanne on hyvin valittu suuronnettomuusharjoitukseksi, sillä erityisesti matkustajajunien onnettomuuksilla on suuri riski erittäin suuriin henkilövahinkoihin.

Suomen historian pahin junaonnettomuus tapahtui Turengissa 12.3.1940. Turmassa kuoli 39 henkilöä ja loukkaantui noin 60. Onnettomuus syntyi, kun tavarajuna törmäsi sotilaita kuljettaneeseen junaan.

Lähivuosien vakavin raideliikenneonnettomuus Suomessa tapahtui 6.3.1998 Jyväskylässä. Onnettomuudessa kuoli junan toinen kuljettaja ja 9 matkustajaa. 94 matkustajaa loukkaantui. Junassa oli noin 300 matkustajaa. Onnettomuuden perussyy oli sama kuin Santiago de Compostelan junaonnettomuudessa. Junalla oli liian suuri tilannenopeus, jonka seurauksena juna kaatui ajaessaan vaihteeseen. Jyväskylän junaonnettomuus tapahtui lähellä sairaalaa ja paloasemaa. Tästä syystä pelastustoiminta käynnistyi nopeasti ja kaikki lähes sata loukkaantunutta olivat sairaalassa 37 minuutin kuluessa onnettomuudesta. Onnettomuustutkintalautakunta antoi lukuisia suosituksia, jotka liittyivät raiteiden opastimiin ja suunnitteluun, junien rakenteisiin, nopeusrajoituksiin sekä junankuljettajien koulutukseen. Tutkijalautakunnan suositusten pohjalta myös parannettiin mm. pelastustoiminnan suunnittelua.

Suuret potilasmäärät ja junien suuri massa tekevät pelastustoiminnan onnettomuuspaikalla erittäin vaikeaksi. Lisäksi junaonnettomuudet tapahtuvat usein hankalien liikenneyhteyksien päässä, kaukana paloasemista ja ambulansseista. Koska onnettomuuden hallintaan tarvitaan erittäin paljon resursseja, ovat viestiliikenteen järjestäminen ja tilannekuvan muodostaminen alkuvaiheessa erittäin haasteellisia.

Hyvät seminaariin osallistujat,

Suuronnettomuuden hallinta edellyttää monien viranomaistahojen ja vapaaehtoisten toimijoiden yhteistyötä. Jotta yhteistyö toimisi tehokkaasti, on tärkeää että tilanteen hallintaa harjoitellaan myös ennen onnettomuutta. Harjoituksissa ei ole oleellista, millaisen onnettomuuden hallintaa harjoitellaan, vaan tärkeintä on yhdessä harjoittelu ja toimintaa heikentävien puutteiden löytäminen ja niiden korjaaminen yhdessä. Toivottavasti tämä seminaari antaa teille uutta tietoa ja pääsette keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia kollegoidenne kanssa.

Toivotan teille kaikille antoisaa seminaaria!

Poliittinen katsaus puoluehallituksessa

 

Arvoisa puoluehallitus,

Me kristillisdemokraatit haluamme olla mukana vaikuttamassa mieluummin kuin seuraamassa sivusta isänmaan tulevaisuuden kannalta tehtäviä aivan keskeisiä päätöksiä Meille kristillisdemokraateille on tärkeää turvata tulevaisuuden sukupolvien hyvinvointi.  Ilman meitä moni tämän hallituksen tekemistä ratkaisuista olisi aivan erilainen. Jos olisimme yksin hallituksessa, olisi moni päätös myös siinä tapauksessa erilainen – moni päätös olisi tehty paremmin. Me emme kuitenkaan pakene vastuuta vaikeissa olosuhteissa vaan haluamme kantaa kortemme kekoon suomalaisten tulevaisuuden turvaamiseksi. Teemme päätöksiä isänmaan parhaaksi. Haluamme vaikuttaa suomalaisten hyväksi kristillisdemokraattisen politiikan pohjalta jäljellä olevan hallituskauden ja tavoittelemme paikkaa myös tulevasta hallituksesta. Suomi tarvitsee kristillisdemokraatteja.

 

Maaliskuun viimeiset viikot jäävät historiaan hallituksen tekemien poikkeuksellisen suurten ratkaisujen viikkona. Ratkaisujen ansiosta valtion velkaantuminen pystytään taittamaan lähivuosina. Tämä on erittäin tärkeä käänne hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden kannalta. Palvelut pystytään turvaamaan vain jos julkisen talouden perusta on kunnossa.Toissa viikolla tehty päätös valtiontalouden 2,3 miljardin euron sopeutuksesta oli yksi tämän hallituskauden vaikeimmista, jollei jopa kaikkein vaikein.  Taustalla sopeutustarpeelle on Suomen talouden erittäin heikko tilanne. Suomen talous on nyt huonommassa tilassa kuin kaikkein pessimistisimmissäkään ennusteissa muutaman vuoden takaa uskallettiin ennustaa. Teollisuustuotantomme on romahtanut ja vientimme on sakannut kehittyneiden teollisuusmaiden historiassa poikkeuksellisen rajusti. Suomen talouskasvu on jo 15 % jäljessä sitä tasoa, jota ennakoitiin ennen vuotta 2008. Samaan aikaan ovat julkiset menot jatkaneet kasvuaan.

Kehysriihessä päätetyt sopeutustoimet ovat kooltaan tavattoman suuria ja siitä johtuen myös päätökset, joita kehysriihessä tehtiin, olivat erittäin vaikeita. Taustalla on vielä se, että sopeutustoimet tehtiin jo aikaisemmin sovittujen viiden miljardin euron toimenpiteiden päälle.  Veronkorotuksia ja menosäästöjä tehtiin erittäin laajasti ja siksi tehdyt sopeutusratkaisut koskettavat kaikkia suomalaisia. Nämä päätökset olivat kuitenkin välttämättömiä. Talous on saatava kestävälle pohjalle ja velkaantuminen on pysäytettävä, jotta Suomi pystyy myös tulevaisuudessa huolehtimaan lapsista, sairaista ja vanhuksista

Sovitut sopeutustoimet kohdentuvat erittäin laajasti. Päätökset pyrittiin kohdentamaan siten, että päätökset eivät muuta tulonjakovaikutuksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että veronkorotukset kohdennettiin kaikkein hyvätuloisimmille samalla kun pienituloisimpien verotusta kevennettiin. Menosäästöjen puolella haettiin säästöjä indeksijäädytysten lisäksi esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan muutoksilla ja julkiselle hallinnolle asetetulla tuottavuustavoitteella joka tarkoittaa määrärahojen pienenemistä. Samoin leikattiin esimerkiksi yritystuista, kehitysyhteistyöstä, eduskunnan toimintamenoista ja puoluetuesta. Myös tupakkaveroa ja valmisteveroja korotettiin.

Meille kristillisdemokraateille vaikeimpia päätöksiä olivat lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset. Emme olisi halunneet koskea lapsilisiin. Monipuoluehallituksessa mikään puolue ei kuitenkaan päätä yksin toimenpiteistä. Mikään puolue ei saa kaikkia tavoitteitaan läpi, mutta on täysin selvää että kehysriihessä saavutettu ratkaisu olisi erinäköinen ilman kristillisdemokraattien vaikutusta. Lapsilisään esitettiin huomattavasti suurempia leikkauksia eri malleilla kuin se malli johon lopulta päädyttiin. Nyt tehdyn päätöksen mukainen leikkauksen kokoluokka on noin 8 %. Ensimmäisen lapsen osalta tämä tarkoittaa käytännössä reilua 8 euroa kuukaudessa. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että samalla kaikkein pienituloisimmat lapsiperheet saavat kompensaation korotetun työtulovähennyksen ja perusvähennyksen muodossa. Tärkeää sovitussa mallissa on se, ettei se puutu lapsilisien rakenteeseen.  Myös jatkossa lapsilisä kasvaa lapsimäärän kasvaessa. Samoin tulee huomioida, ettei lapsilisien yksinhuoltajakorotusta leikata. Nämä seikat ovat oleellisia sillä lapsiköyhyys keskittyy yksinhuoltajaperheisiin ja monilapsisiin perheisiin.

Lapsilisä-asia on puhututtanut julkisuudessa kehysten jälkeenkin. Väärien todistusten on annettu lentää. Kaikki neuvotteluissa mukana olleet kuitenkin tietävät sen, että KD on taistellut kärjessä lapsiperheiden asialla niin kotihoidon tuen kuin lapsilisien puolesta. Kuten todettua, jos asia olisi ollut meistä kiinni, ei lapsilisiin olisi koskettu eikä kotihoidon tuen mallia esitetty muutettavaksi.

 

Hyvät kuulijat,

Olemme perhepuolue ja perheiden hyvinvointi on meille tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Usein olemme jääneet kuitenkin tässä yksin. Olen huolissani siitä, että perheiden hyvinvointi ei näytä olevan keskeinen tavoite millekään muulle puolueelle ja siksi perheiden asioihin liittyvä poliittinen osaaminen on maassamme heikkoa. Tämä seikka tuli ilmi viime viikolla käydyissä kehysneuvotteluissa. Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla. Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministeriryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta.

Hyvät ystävät, lapsiperheiden tukeminen on tehokkainta syrjäytymisen vastaista työtä. Lapsena koettu turvallisuus ja hyvinvointi antavat ihmiselle hyvät eväät pitkälle elämään. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren syrjäytyä.

 

Kehyspäätöksen lisäksi hallitus teki maaliskuun lopulla myös historiallisen sote-ratkaisun. Ylivoimaisesti suurin osa julkisen palvelutuotannon resursseista kohdentuu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siksi saavutetun sote-ratkaisun merkitystä ei voi väheksyä. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka puolesta olen puhunut: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Nimelliset muutokset eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen. Uudistuksen tulee ennen muuta turvata lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla on mahdollista saada apua nopeammin. Riittävän suuret hallinnolliset alueet mahdollistavat toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Ratkaisu antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen. Uudistuksen merkittävin hyöty on se, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

 

Kehysriihessä tehtiin myös omaa ministeriötäni koskeva rakenneratkaisu. Jo syksyllä hallitus sopi rakennepaketin yhteydessä, että sisäministeriön alaiselle pelastustoimelle asetetaan 7,5 miljoonan euron rakenteellinen säästötavoite. Tavoitteena on vapauttaa tuo rahamäärä kunnille käytettäväksi peruspalvelujen turvaamiseen osana kuntien velvoitteiden vähentämistä. Säästötavoite tuli saavuttaa palvelutasoa heikentämättä. Vuoden 2013 lopulla sisäministeriö lähetti lausunnoille ehdotuksen säästöjen hakemiseksi pelastustoimen aluejakoa muuttamalla.  Lausuntokierros päättyi maaliskuussa ja lausuntoja saatiin yli 300. Lausuntokierroksen ja tarkentuneiden laskelmien perusteella sisäministeriö päätyi tarkentamaan esitystään niin, että rakenteelliset muutokset toteutetaan aluejaon muuttamisen sijaan pelastuslaitosten sisäisiä rakenteita muuttamalla. Hallituksen samanaikaisesti tekemä päätös viidestä sote-alueesta vaikutti ratkaisevasti tarkennettuun esitykseen pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallitus päätti, että pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilanne- keskusta suunnitellun 22 sijaan. Tähän liittyen käynnistin virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Tällöin on mahdollista saavuttaa säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla. Pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu myöhemmin sote-uudistuksen suunnittelun yhteydessä.

 

Merkittävä osa pelastustoimen säästöistä tullaan saavuttamaan pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen soveltamista yhtenäistämällä kaikissa valtakunnan pelastuslaitoksissa. Tämä mahdollistaa uudenlaiset tehokkaammat toimintatavat pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Se, että pelastustoiminnan taso ei laske, on koko uudistuksen kantava periaate. Kaikki säästötoimet valmistellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä ja uudistuksen ohjauksesta, seurannasta ja aluekohtaisten tavoitteiden toteutumisen valvonnasta vastaa Sisäministeriön asettama rakenneuudistuksen seurantaryhmä. Pelastuslaitokset tulevat raportoimaan säännöllisesti toiminnan kehittymisestä. Sisäministeriön lisäksi myös aluehallintovirastot tulevat valvovamaan, että pelastustoimen palvelutaso ei heikkene.  Ambulanssin ja paloauton on saavuttava yhtä nopeasti hädässä olevan luo kuin tähänkin asti.

 

 

Hyvät kuulijat,

Eurovaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Eurovaaleissa lähdemme tavoittelemaan yhden europarlamentaarikon paikkaa. Tavoite on toteutettavissa kovalla työllä. Me lähdemme vaaleihin tuomaan vaihtoehtoa äärivaihtoehtojen välissä. Liittovaltion ja EU:sta eroamisen välissä on keskitie – kristillisdemokraattinen vaihtoehto, joka perustuu EU:n kehittämiselle siten, että päätöksenteko on mahdollisimman lähellä kansalaista. Politiikan viitekehyksen tulee olla ensin yksilö ja hänen perheensä, sen jälkeen yhteisö ja jäsenvaltio. Vain koko Euroopan kannalta oleellisimmat päätökset tulee tehdä EU-tasolla. Keskustelussa EU:n toimielinten suhteesta edustamme näkökulmaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden vaikutusvalta EU:n päätöksenteossa on turvattava.

 

Tänään nimeämme monta uutta ehdokasta. Listamme on erinomainen ja parlamenttipaikka mahdollinen.  Haluan kannustaa kaikkia teitä, hyvät ystävät, aktiiviseen vaalityöhön. Yhdessä töitä tekemällä pääsemme tavoitteeseemme.

 

Tiedote: Räsänen:Puoluejohtajana ja ministerinä näen EU-politiikan merkityksen maamme hyvinvoinnille

Tiedote 11.4.2014

Sisäministeri, puoluejohtaja Päivi Räsänen (kd):

”Puoluejohtajana ja ministerinä näen EU-politiikan merkityksen maamme hyvinvoinnille”

 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen asettuu ehdolle Europarlamenttiin. Puolue on jo nimennyt 18 ehdokasta ja täyttää nyt kaksi viimeistä paikkaa. Toinen ehdolle asettuja on Räsäsen valtiosihteeri Andrei Nahkala. Ministeri kertoo päätyneensä ratkaisuun perusteellisen pohdinnan jälkeen.

- Päätös ei ollut helppo. Olen erittäin motivoitunut hoitamaan ministeritehtäviäni, mutta samaan aikaan puoluejohtajana näen, miten tärkeää on vaikuttaa suomalaisena kristillisdemokraattina Euroopassa.

Haluan ehdokkuudellani viestittää, että kristillisdemokraattisia arvoja kannattavan suomalaisen kannattaa äänestää myös näissä vaaleissa kristillisdemokraattista puoluetta.

Räsänen korostaa, että KD lähtee näihin vaaleihin täydellä rintamalla:

- Meillä on puolueemme historian vahvin ehdokaslista: istuva, laajaa arvostusta nauttiva meppi, ministeri, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kolme kansanedustajaa, kaksi puolueen varapuheenjohtajaa ja muita erinomaisia nimiä, hän sanoo.

- Tavoitteenamme on kannatuksella mitattuna selkeä vaalivoitto edellisiin EU-vaaleihin nähden ja paikka parlamentissa.

Ministeri Räsänen osallistuu työssään säännöllisesti Suomen edustajana EU:n oikeus- sisäasiainneuvoston kokouksiin. Lisäksi hän on jäsen hallituksen viikoittain kokoontuvassa EU-ministerivaliokunnassa, joka luotsaa maamme EU-politiikkaa.

- EU:n on säilyttävä itsenäisten kansallisvaltioiden yhteistyöelimenä, liittovaltiokehitystä vastustamme. En kannata EU:n budjetin kasvattamista enkä EU:n omaa verotusoikeutta. Samoin jäsenmaiden budjettien tasapainottaminen pitää olla kansallisvaltioiden omissa käsissä, hän linjaa.

- On turha työntää Brysseliin asioita, jotka voidaan aivan hyvin päättää Suomessa. Jäsenvaltioiden vaikutusvalta on turvattava EU:ssa.

EU:n keskeisimmiksi tehtäviksi Räsänen mainitsee turvallisuuden, vapauden ja vakauden luominen sekä Euroopan markkina-aseman vahvistaminen Euroopan maiden yhteistyön kautta.

Räsänen muistuttaa, että kristillisdemokraatit muodostavat suuren puolueen EU:ssa ja että maassamme juuri KD edustaa aatteellisesti tätä poliittista liikettä.

- Ihmisarvon, perheen, elämän kunnioituksen, lähimmäisen rakkauden, työn ja yrittämisen arvot ovat niitä kristillisdemokraattisia arvoja, joiden puolesta puolueemme tahtoo ja minä tahdon olla tekemässä työtä niin EU:ssa kuin Suomessa, hän toteaa.

Lisätietoja:

Valtiosihteeri Andrei Nahkala p. 040 593 2127

 

Perhepoliittista osaamista on vahvistettava

 

Perheiden hyvinvointi on Kristillisdemokraattien tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Toissa viikolla käydyt kehysneuvottelut paljastivat sen ikävän seikan, että perhepoliittinen osaaminen on maassamme heikkoa eikä sitä pidetä kovin keskeisenä muissa puolueissa.

Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla.

Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministerityöryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta. Tähän perheet kaipaavat tukea.

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.4.2014.

Säästöjä rakenteita muuttamalla

 

Maaliskuun viimeiset viikot jäävät historiaan hallituksen tekemien poikkeuksellisen suurten ratkaisujen viikkona. Ratkaisujen ansiosta valtion velkaantuminen pystytään taittamaan lähivuosina. Tämä on erittäin tärkeä käänne hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden kannalta. Palvelut pystytään turvaamaan vain jos julkisen talouden perusta on kunnossa.

Ylivoimaisesti suurin osa julkisen palvelutuotannon resursseista kohdentuu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Siksi saavutetun sote-ratkaisun merkitystä ei voi väheksyä. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka puolesta olen puhunut: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa oikea ratkaisu. Nimelliset muutokset eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen. Uudistuksen tulee ennen muuta turvata lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla on mahdollista saada  apua nopeammin. Riittävän suuret hallinnolliset alueet mahdollistavat toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Ratkaisu antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen. Uudistuksen merkittävin hyöty on se, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

Kehysriihessä tehtiin myös omaa ministeriötäni koskeva rakenneratkaisu. Jo syksyllä hallitus sopi rakennepaketin yhteydessä, että sisäministeriön alaiselle pelastustoimelle asetetaan 7,5 miljoonan euron rakenteellinen säästötavoite. Tavoitteena on vapauttaa tuo rahamäärä kunnille käytettäväksi peruspalvelujen turvaamiseen osana kuntien velvoitteiden vähentämistä. Säästötavoite tuli saavuttaa palvelutasoa heikentämättä. Vuoden 2013 lopulla sisäministeriö lähetti lausunnoille ehdotuksen säästöjen hakemiseksi pelastustoimen aluejakoa muuttamalla.  Lausuntokierros päättyi maaliskuussa ja lausuntoja saatiin yli 300. Lausuntokierroksen ja tarkentuneiden laskelmien perusteella sisäministeriö päätyi tarkentamaan esitystään niin, että rakenteelliset muutokset toteutetaan aluejaon muuttamisen sijaan pelastuslaitosten sisäisiä rakenteita muuttamalla. Hallituksen samanaikaisesti tekemä päätös viidestä sote-alueesta vaikutti ratkaisevasti tarkennettuun esitykseen pelastustoimen rakenneuudistukseksi. Hallitus päätti, että pelastustoimeen perustetaan enintään 11 tilanne- keskusta suunnitellun 22 sijaan. Tähän liittyen käynnistin virkamiesselvityksen viidestä pelastustoimen tilannekeskuksesta, jotka perustettaisiin yhteistyössä sote-alueiden kanssa. Tällöin on mahdollista saavuttaa säästöjä hyödyntämällä yhteistä infrastruktuuria sekä lisätä toiminnan sujuvuutta yhteisiin toimipisteisiin sijoitettujen toimintojen avulla. Pelastustoimen tilannekeskusten lopullinen määrä tarkentuu myöhemmin sote-uudistuksen suunnittelun yhteydessä.

Merkittävä osa pelastustoimen säästöistä tullaan saavuttamaan pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen soveltamista yhtenäistämällä kaikissa valtakunnan pelastuslaitoksissa. Tämä mahdollistaa uudenlaiset tehokkaammat toimintatavat pelastustoiminnan tasoa heikentämättä. Se, että pelastustoiminnan taso ei laske, on koko uudistuksen kantava periaate. Kaikki säästötoimet valmistellaan sisäministeriön, pelastuslaitosten ja kuntien yhteistyönä ja uudistuksen ohjauksesta, seurannasta ja aluekohtaisten tavoitteiden toteutumisen valvonnasta vastaa Sisäministeriön asettama rakenneuudistuksen seurantaryhmä. Pelastuslaitokset tulevat raportoimaan säännöllisesti toiminnan kehittymisestä. Sisäministeriön lisäksi myös aluehallintovirastot tulevat valvovamaan, että pelastustoimen palvelutaso ei heikkene.  Ambulanssin ja paloauton on saavuttava yhtä nopeasti hädässä olevan luo kuin tähänkin asti.

Päivi Räsänen

sisäministeri (kd)

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa.

KANNANOTTO: Räsänen: Taistelu perheiden puolesta jatkuu – lapsilisäleikkaukselle on vaihtoehto

 

KANNANOTTO

julkaisuvapaa 28.3.2014

Puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen (kd):

Taistelu perheiden puolesta jatkuu – lapsilisäleikkaukselle on vaihtoehto

Perhepuolue kristillisdemokraattien hallitustaipaleen vaikeimmat päätökset ovat olleet lapsilisiin kohdistuva leikkaus sekä linjaus perheiden päätösvallan kaventamisesta kotihoidon tuen jakamisessa isän ja äidin kesken. Jälkimmäistä emme ole puolueena ideologisesti hyväksyneet ja edellisen hyväksyimme pitkän taistelun jälkeen juuri ja juuri siedettävänä kompromissina osana valtavaa talouden sopeutuspakettia.  Ilman kristillisdemokraattien panosta lopputulos olisi ollut perheiden kannalta huomattavasti huonompi.

Kaikki neuvotteluissa mukana olleet tietävät sen, että KD on taistellut kärjessä lapsiperheiden asialla niin kotihoidon tuen kuin lapsilisien puolesta. Olen iloinen, että nyt kehyspäätöksen jälkeen useampikin nykyinen ja entinen hallituspuolue on herännyt siihen, että leikkausten kohdistuminen lapsiperheisiin ei ollutkaan viisasta. Lapsilisäleikkausta ei pidä kuitenkaan ryhtyä korjaamaan väärään suuntaan.

Vasemmalta laidalta on esitetty vaatimuksia lapsilisien verottamisesta ja monilapsisten perheiden tukien heikentämisestä. Nämä muutokset kohdistuisivat kaikkein kipeimmin monilapsisiin perheisiin sekä yksihuoltajatalouksiin. Molemmat perhetyypit ovat vahvasti edustettuina lapsiköyhyyttä mittaavissa tilastoissa jo nykyisen tukijärjestelmän aikana.

Viime kädessä suomalaisen yhteiskunnan kasvu on ennen kaikkea sen kasvun varassa, joka tapahtuu suomalaisissa kodeissa. Maahamme syntynyt kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat olleet liian pieniä. Hyvä perhepolitiikka on myös hyvää talouspolitiikkaa.

Kotihoidon tuen jakaminen isän ja äidin kesken lisää julkisen talouden kustannuksia arviolta 80 miljoonaa euroa muun muassa kasvaneina päivähoito-, investointi- ja työttömyysturvakuluina. Jos hallitus avaa tältä osin kehysratkaisun, esitän harkittavaksi, että sekä lapsilisiin kohdistuva leikkaus että kotihoidon tuen heikennys peruttaisiin. Jäljelle jää noin 30 miljoonan euron säästötarve. Jos edelleen koettaisiin, että lapsilisiä pitää leikata, niin tämä olisi oikeudenmukaisempi summa, sillä silloin lapsilisiin kohdistuisi suunnilleen vastaavantasoinen leikkaus kuin muihinkin etuuksiin.

 

Pakolaisten uudelleensijoittamista suoraan pakolaisleireiltä EU-maihin tulisi lisätä

 

Pakolaisten uudelleensijoittamista kolmansissa maissa olevilta pakolaisleireiltä suoraan EU-maiden kuntien asukkaiksi tulisi lisätä niiden toimien rinnalla, jotka parantavat pakolaisten selviytymistä kolmansissa maissa. Tämä ns. kiintiöpakolaisjärjestelmä on konkreettinen keino osoittaa solidaarisuutta ja tukea kriisimaiden naapurissa sijaitsevia, suurten paineiden alla toimivia valtioita kohtaan.

Uudelleensijoittaminen on myös suojelua tarvitsevien ihmisten kannalta turvallisempi tapa saapua Euroopan unionin alueelle kuin esimerkiksi ylittämällä huonokuntoisella veneellä Välimeri tai turvautumalla ihmissalakuljettajien apuun maareiteillä. Järjestäytyneen rikollisuuden kansainväliset verkostot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen ihmisten hätää ja toiveita paremmasta elämästä.

Kiintiöpakolaisten vastaanotto on ollut pitkään merkittävä osa Suomen pakolaispolitiikkaa ja osa Suomen humanitaarista politiikkaa ja YK-yhteistyötä. Suomi on ottanut kiintiöpakolaisia vastaan vuodesta 1979 lähtien. Asukaslukuun suhteutettuna olemme kiintiöpakolaisten vastaanotossa eurooppalaista kärkeä.

Pakolaisuuden edellytykset määritellään Geneven pakolaissopimuksessa. Kotimaastaan tai pysyvästä asuinmaastaan toiseen maahan, johon he eivät kuitenkaan voi pysyvästi asettua asumaan, lähteneitä pakolaisia voidaan ottaa uudelleen sijoitettavaksi kolmanteen maahan niin sanotussa pakolaiskiintiössä. Kiintiöpakolaisia vastaanottavia maita on maailmassa vain 25 ja niistä EU-maita on 12. Vuonna 2012 kaksitoista EU:n jäsenvaltiota otti vastaan vajaa 5 000 uudelleensijoitettavaa henkilöä.

Suomen hallitus päätti viime vuonna nostaa vuosittaisen 750 kiintiöpakolaisen määrän 1 050:een tänä vuonna. Tavoitteena on ottaa syyrialaisia pakolaisia 500. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu UNHCR on vedonnut valtioihin, että vuoden 2014 kiintiötä kohdennettaisiin Syyrian pakolaistilanteen helpottamiseen. YK:n pakolaisjärjestö pelkää pakolaisten määrän kasvavan tämän vuoden aikana neljään miljoonaan. Pakolaisista yli puolet on lapsia.

Suomi voisi harkita kiintiöpakolaisten määrän kasvattamista tulevina vuosina, jos kunnat ovat valmiita sijoittamaan heitä nykyistä enemmän. Syyrian pakolaisten kohdalla tilanne näyttää tällä hetkellä erittäin hyvältä. Kuntapaikkoja on jo 1 200 Syyrian pakolaiselle. Ongelmia on edelleen tämän ja viime vuoden kiintiössä otettavien kongolaisten sijoittamisessa kuntiin.

Suomi ottaa pakolaiskiintiössä vastaan ensisijassa sellaisia pakolaisia, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ja tarvitsevat kipeimmin apua. Suomen viranomaiset valitsevat syyrialaiset pakolaiset UNHCR:n esittämistä henkilöistä Jordaniassa ja Libanonissa sijaitsevilta pakolaisleireiltä. Kevään aikana suomalaisviranomaiset tekevät kaksi valintamatkaa. Osallistun itse valintamatkalle maaliskuun lopulla.

Pakolaiskiintiössä Suomeen valittu henkilö saa pakolaisaseman ja jatkuvan oleskeluluvan. Kiintiöpakolaiset asettuvat Suomeen saavuttuaan kunnan asukkaaksi, jolloin he ovat välittömästi oikeutettuja kunnallisiin peruspalveluihin ja erityisiin kotoutumista tukeviin palveluihin.

Maaliskuun matkallani minulla on tilaisuus tutustua paikan päällä kiintiöpakolaisten valintaan ja samalla tehdä omakohtaisia havaintoja järjestelmän toimivuudesta.

 

Päivi Räsänen

Paras sote-malli valittiin

 

Hallituksen uudesta sote-ratkaisusta viikonloppuna pidetty tiedotustilaisuus oli hienoin poliittinen tiedotustilaisuus, missä olen koskaan ollut. Sote-malliksi saatiin sellainen ratkaisu, joka on jo pitkään ollut ihannemallini ja jonka KD on tuonut toistuvasti neuvottelupöytiin: viisi vahvaa sote-aluetta, joiden vastuulle tulee kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen. Tämän mallin taakse saatiin lopulta myös oppositiopuolueet.

Täysimittainen uudistus on rohkea mutta tässä tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Pitkään vaarana oli, että sote-uudistuksessa päästään vain nimellisiin muutoksiin, jotka eivät olisi tuoneet apua nykyjärjestelmän keskeisimpiin ongelmiin.

Peruspalvelut ovat viime vuosikymmeninä rapistuneet suhteessa erikoispalveluihin. Tämä näkyy muun muassa siinä, että peruspalvelujen henkilöstömäärä on kehittynyt heikosti suhteessa palvelutarpeeseen.

Pidän erityisen tärkeänä, että uudistuksessa turvataan lähipalvelujen, kuten neuvoloiden, terveyskeskusten ja sosiaalipalvelujen säilyminen lähellä. Laadukkaat perustason sosiaali- ja terveyspalvelut vähentävät painetta kalliimmista erikoispalveluista. Samalla ihmiset kokevat saavansa apua nopeammin.

Viiden sote-alueen malli mahdollistaa toimivat hoitoketjut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Malli antaa lisäksi uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen.

Integroidun sote-mallin merkittävin hyöty on mielestäni siinä, että se kannustaa panostamaan ennaltaehkäiseviin ja oikea-aikaisiin, kustannuksia säästäviin palveluihin. Kun kaikki palvelut päätetään samassa pöydässä, painopistettä pystytään siirtämään peruspalveluihin.

Apulaisoikeuskanslerin hämmentävä päätös

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen teki tänään päätöksen, jonka mukaan virsiä tai rukouksia sisältävät aamunavaukset ja päättäjäistilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraaliuden kannalta. Opetushallitus on ryhtynyt toimiin uusien ohjeistuksien antamiseksi kouluille.

Apulaisoikeuskanslerin päätös on hämmentävä. Perustuslakivaliokunta, joka toimii maassamme myös perustuslakituomioistuimena, on lausunut uskonnonharjoittamisesta kouluissa, että ”opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.” Ketään ei saa velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoitukseen, mutta ”tämän säännöksen tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.”

Pitää muistaa, että uskonnonvapaudella ja sen myönteisellä tulkinnalla on Suomessa pitkät ja vahvat juuret. Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden tunnustaa uskoaan ja harjoittaa sitä, asemasta tai ammatista riippumatta. Usko saa näkyä ja kuulua.

Uskonnonvapaus kyllä merkitsee myös oikeutta olla uskomatta. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita, että muiden positiivista uskonnonvapautta rajoitettaisiin. Vapaus uskoa sekä ilmaista ja harjoittaa uskoaan on perustava ihmisoikeus, se turvataan myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa.

Opetushallitus ja koulut on nyt asetettu todella hankalaan tilanteeseen, kun toimivia käytäntöjä ja suomalaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvia perinteitä joudutaan arvioimaan uudelleen hyvin ristiriitaisten tulkintojen pohjalta.