Vuoden 2015 aikana Suomeen tuli 32 478 turvapaikanhakijaa. Määrä on lähes kymmenkertainen aiempiin vuosiin verrattuna. Suuri osa tulee islamilaisista maista.

Tänne tulijoille on tärkeää kertoa suomalaisista perusoikeuksista ja kansalaisvapauksista. Turvapaikanhakijat tulevat tyypillisesti maista, joissa uskonnon- ja sananvapautta, yhdistvmisvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan. Useat heistä pakenevat kotiseudultaan juuri näiden oikeuksien puutteen vuoksi. Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Uskonnonvapaus saattaa meille suomalaisille kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta maailmanlaajuisesti näin ei ole. Useilla valtioilla on vaikeuksia tämän perustavan ihmisoikeuden turvaamisessa.

Kristityt ovat vainotuin uskontokunta koko maailmassa. Joka päivä useita satoja kristittyjä menettää henkensä uskonsa vuoksi. Erityisesti on syytä puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä heiltä usein puuttuu oikeus vaihtaa uskontoa.

Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai ”uskoon tuleminen” on kaikille sallittua. Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa. Muihin uskontokuntiin kuuluvien ihmisten uskonnonvapauden kunnioittaminen ei merkitse sitä, että omasta uskonnollisesta vakaumuksesta pitäisi tinkiä.

Vastaanottokeskuksilla on tärkeä ensivaiheen tehtävä kertoa turvapaikanhakijoille suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Tässä informaatiossa tulisi nykyistä vahvemmin nostaa esiin myös uskonnonvapauden periaate. Vastaanottokeskuksissa on esiintynyt jännitteitä sunni- ja shiiamuslimien välillä. Hakijoiden keskuudessa on ilmennyt myös kiinnostusta kristinuskoa kohtaan. Jotkut ovat kääntyneet kristityksi ja kertoneet sen jälkeen joutuneensa vainotuiksi maanmiestensä taholta.

Olen saanut viestejä, joissa on ihmetelty vastaanottokeskuksissa työskentelevien suomalaisten torjuvaa suhtautumista kristillisen sanoman esillä pitämiseen maahanmuuttajien keskuudessa.

Vastaanottokeskukseen kutsuttiin paikallinen seurakunta pitämään joulutilaisuus, mutta pastorille annettiin ohjeeksi poistaa ohjelmistosta laulut, joissa puhutaan Jeesuksen syntymästä. Sensuuri on turhaa, sillä myös muslimit kunnioittavat Jeesusta profeettana, joka syntyi neitseestä. Toisessa tapauksessa kerrottiin, että vastaanottokeskuksessa olisi estetty halukkaiden turvapaikanhakijoiden osallistuminen seurakunnan tiloissa järjestettyyn tilaisuuteen.

Uskonnonvapaus ei merkitse uskonnottomuutta. Uskonnonvapaus ei ole ainoastaan eikä edes ensisijaisesti oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta. Siksi maahantulijoita on turha yrittää eristää uskonnottomalle vyöhykkeelle. Myös seurakunnilla ja kristityillä on täysi oikeus pitää esillä kristinuskon sanomaa maahanmuuttajien keskuudessa. Kirkkojen näkökulmasta se lähetyskenttä, johon aiemmin lähdettiin kauas, on nyt tullut lähelle. Reilun puolen vuoden sisällä vastaanottotoimintaan on kytkeytynyt noin 10 000 vapaaehtoistyöntekijää. Myös suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden on tärkeää sisäistää uskonnonvapauden periaatteet. Kulttuurien ymmärtämistä ja uskonnollista lukutaitoa tulee vahvistaa vastaanottokeskuksissa työskentelevien osalta.

On arvokasta, että Suomi on maa, joka tarjoaa myös uskonsa vuoksi vainotuille turvapaikan. Kirkoilla ja niiden jäsenillä on suuri haaste toimia vainottujen puolesta sekä toivottaa heidät tervetulleiksi myös seurakuntayhteyteen. Se merkitsee sosiaalista verkostoa, jossa maahanmuuttajat voivat luontevasti solmia ystävyyksiä kantaväestön kanssa.

Päivi Räsänen

kansanedustaja

Kolumni julkaistu Hämeen Sanomissa