Kansanedustaja Tossavainen ehdotti kirjallisessa kysymyksessään isänpäivän muuttamista viralliseksi liputuspäiväksi. Isien ja isyyden merkityksen korostaminen, joka edustaja Tossavaisen kysymyksen taustalla varmastikin oli, on erittäin kannatettavaa. Isien suurta merkitystä juhlistetaankin vuosittain liputtamalla isänpäivänä jo nyt. Isänpäivän liputusta ei tarvitse perustella tasa-arvolla eli äitien vastaavalla päivällä. Isät ovat oman liputuspäivänsä ansainneet aivan itse. Se, että liputuspäivä on niin sanottu vakiintunut liputuspäivä eikä virallinen liputuspäivä ei merkitse eroa isien ja äitien arvostamisessa
Vakiintuneet liputuspäivät ovat yleiseksi liputuspäiväksi vuosien saatossa muotoutuneita merkkipäiviä, jotka Helsingin yliopiston almanakkatoimisto on merkinnyt kalentereihin. Isänpäivä on yksi 13 vakiintuneesta liputuspäivästä. Esimerkiksi kansallinen veteraanipäivä on myös vakiintunut, ei virallinen liputuspäivä. Hyvään liputuskulttuuriin kuuluu liputtaa vakiintuneina liputuspäivinä Suomen lipulla samaan tapaan kuin virallisinakin liputuspäivinä.
Iloitsen siitä, että Suomen lipulla ja liputtamisella on edelleen suomalaisille näin suuri merkitys. Sisäasiainministeriölle tehdään vuosittain liputuspäiväesityksiä monista arvokkaista asioista. Vakiintuneiden liputuspäivien listaa pidennetään hyvin harkitusti, jottei liputuksen merkitys vähene. Olen linjannut, että lapsen oikeuksien päivä (20.11.) vakiinnutetaan uudeksi liputuspäiväksi. Jatkossa oma liputuspäivänsä on siis äideillä, isillä ja lapsilla.
Syynä isänpäivän säilyttämiseen vakiintuneena liputuspäivänä ei ole isyyden vähätteleminen vaan linjaus, ettei virallisia liputuspäiviä enää lisätä. Jos niitä lisättäisiin, isänpäivä olisi luontevin juhlapäivä viralliseksi liputuspäiväksi. Asetuksella määriteltyjä virallisia liputuspäiviä, joista äitienpäivä on yksi, on muutettu vain yhden kerran vuonna 1996.
Virallisina liputuspäivinä valtion viraston tai laitoksen käytössä olevalle rakennukselle tai sellaisen rakennuksen äärelle on nostettava sellainen Suomen lippu, jota viraston tai laitoksen on käytettävä. Laki velvoittaa valtion virastot ja laitokset liputtamaan vain virallisina liputuspäivinä. Käytännössä valtion virastot ja laitokset kuitenkin liputtavat aina myös vakiintuneina liputuspäivinä. Kaikille muille eli yhteisöille (kuten kunnat), yrityksille ja yksityisille kansalaisille liputusta suositellaan sekä virallisina että vakiintuneina liputuspäivinä, mutta se on täysin vapaaehtoista.
Käytännön tasolla viralliset ja vakiintuneet liputuspäivät eivät siis eroa toisistaan, eikä kauniista ajatuksesta huolimatta edustaja Tossavaisen ehdottamalla muutoksella olisi ollut juuri muita vaikutuksia kuin byrokratian lisääntyminen. Oleellisinta on, että myös isien kunniaksi liputetaan ja että heitä muutenkin pidetään suuressa arvossa.
Vastaus kirjalliseen kysymykseen: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_891_2014_p.shtml#VASTAUS