Kuluneella viikolla surullinen uutinen kertoi kymmenvuotiaan lapsen saaneen surmansa, kun rattijuoppo törmäsi pysäköityyn autoon. Liian moni edelleen, kaikesta valistuksesta huolimatta, lähtee päihtyneenä rattiin. Samalla hän ottaa riskin, että tulee surmanneeksi jonkun sivullisen. Rattijuoppouteen tulee tarttua entistä tiukemmin muun muassa rangaistusasteikkoa kiristämällä.
Syksyllä käyttöön otetut tarkkuusalkometrit helpottavat rattijuopumuksen oikeuskelpoista toteamista tien päällä. Tarkkuusalkometrien käyttöönotto mahdollistaa promillerajan alentamisen ilman että oikeuslaitos ruuhkautuu.
Ehdotan, että ajoneuvon kuljettaminen tehtäisiin rangaistavaksi jo 0,2 promillen päihtymystilassa, mutta kevyemmällä rangaistuskäytännöllä, esimerkiksi määräämällä rikesakko. Tämä vahvistaisi viestiä, että pienenkään alkoholimäärän nauttimisen jälkeen ei tule mennä rattiin.
Alle 0,5 promillen päihtymys ratissa ei vielä tarkoittaisi varsinaista rattijuoppoutta. Rikesakosta ei jäisi merkintää rikosrekisteriin, vaan se toimisi ikään kuin varoituksena ja onnettomuuksia ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Myös yli 0,5 promillen rattijuopumusten sakkorangaistukset voitaisiin tarkkuusalkometrien avulla määrätä välittömästi tien päällä. Tällä hetkellä poliisi voi määrätä sakkorangaistuksen ylinopeudesta, mutta rattijuopumuksesta sakon määrää tuomioistuin. On järkevää vähentää oikeusistuimen kuluja oikeudellisesti selvissä tilanteissa, jollaisia tavalliset rattijuopumukset ovat. Se ei vähennä teon tuomittavuutta.
Ehdotin viime kesänä suoran sakotusoikeuden myöntämistä poliisille tavallisissa rattijuopumustapauksissa. Ilokseni korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on ilmaissut olevansa samalla kannalla: ”Kun poliisin saa rattijuopon kiinni, poliisilla ei ole mahdollisuutta määrätä siitä sakkorangaistusta, vaan asia menee aina syyttäjän kautta tuomioistuimeen. Tämä ei ole mitään muuta kuin supistuvien resurssien väärinkäyttöä.”
Ehdotan siis, että päihtyneenä ajoneuvon kuljettamisen rangaistavuuden alaa laajennettaisiin ja rangaistusasteikkoa tiukennettaisiin, mutta rangaistusmenettelyä kevennettäisiin.
Alkometriin puhaltamisesta ei kannata kieltäytyä
Mediassa kerrottiin hiljattain poliisin ratsiassa pysäytetyistä kuljettajista, jotka kieltäytyvät puhaltamasta alkometriin vedoten itsekriminointisuojaan. Sisäministeriössä ei ole tietoa, että tällainen kieltäytyminen olisi viime aikoina erityisesti yleistynyt tai poliisin arkityötä häiritsevä ongelma.
Puhaltamasta kieltäytyminen ei kannata. Näissä tapauksissa poliisi toimii pakkokeinolain 9 luvun 2 §:n mukaan, eli poliisimies voi määrätä kuljettajan kokeeseen, joka tehdään tämän mahdollisesti nauttiman alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuljettaja viedään verikokeeseen. Puhaltaminen alkometriin on kaikkien kannalta yksikertaisin ja nopein tapa hoitaa asia.
Poliisille ilmoitetaan vuosittain 45 000 epäiltyä rattijuopumusta. Noin neljännes kiinnijäämisistä johtuu ilmiannosta. Törkeiden rattijuopumusten kohdalla osuus on vielä suurempi. Luvut kertovat, että rattijuoppouden torjunnalle on maassamme kansalaisten vahva tuki. Poliisin toivotaan puhalluttavan ja ottavat rattijuopot pois liikenteestä turvallisuutta vaarantamasta. Tämän tuen varassa poliisin on hyvä tehdä työtään.