Ebola-viruksen aiheuttamaan verenvuotokuumeeseen on WHO:n viimeisimmän raportin (15.10.) mukaan sairastunut jo noin 9000 ihmistä, joista noin 4500 on kuollut. Tautiin ei ole vielä rokotetta tai testattuja lääkkeitä. Viruksen nykyisen kannan saajien kuolleisuus on jopa 70%.

Yksittäisten ebola-potilaiden saapuminen Suomeen on epätodennäköistä mutta mahdollista. Tähän mahdollisuuteen on hyvin varauduttu ja suunnitelmat ebola-epäillyn eristämiseen ja hoitoon saattamiseen ovat valmiina. Osa länsimaista on aloittanut maahan saapuvien matkustajien ebola-seulonnat lentokentillä. Suomessa ei olla ryhtymässä tähän kalliiseen ja tehottomaan menetelmään, koska ebolan leviäminen Suomeen voidaan estää nyt tehokkaimmin panostamalla taudin torjuntaan Länsi-Afrikan epidemia-alueella. Suomen kehitysmäärärahoja onkin kohdistettu ebolan torjuntaan jo lähes 10 miljoonan euron edestä ja lisäksi valmistellaan merkittävän materiaalipaketin lähettämistä.

Ebola-viruksen torjunta on valaiseva esimerkki kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta. On myös suomalaisten etu, että epidemioihin pystytään puuttumaan jo niiden syntysijoilla riittävällä terveydenhuollolla. Epidemia ei olisi muodostunut näin uhkaavaksi, jos Länsi-Afrikan maiden terveydenhuolto ja koulutus olisivat olleet paremmassa kunnossa. Tästä on otettava opiksi ja huolehdittava kehitysyhteistyön riittävästä rahoituksesta vaikeasta taloustilanteesta huolimatta.

Suomen etua ja kehitysmaiden etua ei todellisuudessa voi asettaa vastakkain siten kuten poliittisessa keskustelussa joskus populistisesti tehdään. Oikeanlainen panostus koulutukseen ja terveydenhoitoon köyhissä maissa lisää myös oman maamme turvallisuutta.

Kolumni julkaistu KD-lehdessä 23.10.2014.