Perheiden hyvinvointi on Kristillisdemokraattien tärkeimpiä poliittisia tavoitteita. Toissa viikolla käydyt kehysneuvottelut paljastivat sen ikävän seikan, että perhepoliittinen osaaminen on maassamme heikkoa eikä sitä pidetä kovin keskeisenä muissa puolueissa.

Näyttää vahvasti siltä, että olemme maamme ainoa perheiden asiaa ajava ja päätösten lapsivaikutuksiin perehtynyt puolue. Toivon todellakin, että näin ei ole tulevaisuudessa.

Esimerkiksi monilapsisten perheiden tilannetta ei moni lapsilisäkeskusteluun osallistunut tullut edes ajatelleeksi. Sisaruskorotusten poistaminen olisi leikannut suurten perheiden lapsilisiä vuositasolla tuhansilla euroilla.

Samoin lapsilisien verottaminen olisi rokottanut juuri monilapsisia perheitä, ja niistä eniten yksinhuoltajaperheitä. Perhepuolue Kristillisdemokraatit ei hyväksynyt näitä esityksiä, koska oli perillä lapsilisien merkityksestä erilaisille perheille.

Uskon vahvasti, että lapsiperheiden aseman vahvistamiselle on kansalaisten tuki. Perheiden hyvinvoinnin tulee olla poliittisessa päätöksenteossa siinä asemassa, joka sille tosiasiallisesti kuuluu. Siksi esitän, että seuraavassa hallituksessa perheasiat olisi koottu yhden ministerin salkkuun tai vaihtoehtoisesti perheasioille olisi oma ministerityöryhmänsä.

Kaikkien hallituksen tekemien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin on pystyttävä arvioimaan nykyistä paremmin ennakkoon. Erityisen tärkeää tämä on nyt, kun pyrimme kuromaan kestävyysvajetta umpeen. Kestävyysvaje johtuu siitä, että syntyneet ikäluokat ovat jo pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsemme lisää lapsia lieventääksemme tulevaisuuden kestävyysvajetta. Tähän perheet kaipaavat tukea.

Kolumni julkaistu Kd-lehdessä 10.4.2014.