Minulla on ilo tuoda Sisäministeriön tervehdys näille kolmansille suuronnettomuuspäiville. Samassa yhteydessä minulla on tilaisuus kiittää Laurea-ammattikorkeakoulua yhteistyökumppaneineen tilaisuuden järjestämisestä.

Seminaarin tämän vuoden teemaksi on valittu toiminta raideliikenneonnettomuuksissa. Keskitymme asiantuntija-alustajien johdolla eri viranomaisten toimintaan. Lopuksi seminaari päättyy onnettomuusharjoitukseen. On tärkeää, että viranomaiset ja vapaaehtoistoimijat vahventavat omaa osaamistaan osallistumalla seminaariin, jotta tosi tilanteen tullessa vastaan pystytään yhdessä toimimaan onnettomuustilanteissa. Tämä seminaari on hyvä esimerkki keinosta, jolla yhteistyötä vahvistetaan lisäämällä tietoa eri viranomaisten toiminnasta sekä verkostoidutaan eri toimijoiden kesken.

Hyvät kuulijat,

Suuronnettomuuksiin varautumisessa tarvitaan yhteistyötä valmiussuunnittelussa niin alueellisesti, kuin kansallisesti. Nostan esimerkiksi tällaisesta yhteistyöstä BSMIR-hankkeen (Baltic Sea Maritime Incident Response Survey), jossa käsitellään merellisten monialaisten suuronnettomuuksien varautumista Itämerellä.

Hanke toteutetaan yhteistyössä sisäministeriön pelastusosaston ja Rajavartiolaitoksen esikunnan kesken. Tavoitteena on kartoittaa Itämeren alueen maiden merellisiin monialaisiin onnettomuuksiin liittyviä kansallisia varautumissuunnitelmia. Tarkoituksena on myös selvittää eri maiden viranomaisten toimintamalleja liittyen laivojen tulipaloihin, kemikaalionnettomuuksiin sekä merellä tapahtuviin suuronnettomuuksiin. Samalla tarkastellaan maiden valmiuksia massaevakuointeihin sekä ilma-alusten käyttöön ja johtamiseen liittyviä perusteita merellisissä suuronnettomuuksissa.

Hankkeesta laaditaan loppuraportti, jossa kuvataan eri maiden varautumisen tilaa ja toimintaa sekä pyritään luomaan esityksiä yhteisistä Itämeren kattavista toimintamalleista. Näin on tarkoitus jakaa eri maiden hyviä käytäntöjä ja luoda materiaalia merellisiin suuronnettomuuksiin varautumiseen. Raportin valmistuu toukokuussa 2014 ja on luettavissa Rajavartiolaitoksen www-sivuilta.

Erilaisissa vakavissa vaara- ja onnettomuustilanteissa tulee yleisjohtajuuden ja toimivaltasuhteiden olla selvät ja toimivat. Tulee myös huomioida, että johtosuhteita ei tule muuttaa normaalista häiriötilanteissa niiden vakavuuden tai laajuuden perusteella, vaan asianomainen toimivaltainen viranomainen johtaa ja vastaa häiriötilanteen hoitamisesta sen laajuudesta riippumatta. Kiireettömissäkin tapauksissa tarvitaan yleisjohto, jolla varmistetaan kaikista tehtävistä huolehtiminen, sujuva yhteistoiminta, tilannekuvan ylläpito sekä viestintä.

Suuronnettomuudet ovat onneksi hyvin harvinaisia. Harvinaisuus johtaa kuitenkin siihen, että meille ei ole rutiinia tämän tyyppisistä tehtävistä ole syntynyt. Tämän vuoksi on tärkeää kiinnittää huomiota varautumisen suunnitteluun. Suunnittelun tulee pohjautua päivittäisiin, käytössä oleviin resursseihin. Suunnittelussa tulee myös huomioida tilanteiden hoitamiseen osallistuvat eri viranomaiset ja heidän toimintansa edellytykset. On tärkeää, että kaikilla toimijoilla on selkeät, ennalta määritellyt roolit, jotka ovat selkeästi koulutetut ja ohjeistetut.

Sujuva toiminta eri viranomaisten kesken onnettomuustilanteessa ei ole itsestäänselvyys. Jotta tilanteet pystytään hoitamaan tehokkaasti, tulee toimintaa suunnitella etukäteen yhdessä.

Vanha kansanviisaus sanoo, että vahinko ei tule kello kaulassa. Käytännössä tämä tarkoittaa meille sitä, että emme pysty tarkkaan arvioimaan millainen onnettomuus meitä seuraavaksi kohtaa ja millaisilla toimenpiteillä joudumme onnettomuutta ja sen jälkitilannetta hallitsemaan. Tapahtuneista onnettomuuksista kuitenkin opimme, mitkä tekijät vaikuttavat tilanteen hallintaan saamiseen.

Yksi keskeinen harjoittelun muoto suuronnettomuuksiin varautumisessa on pienempien onnettomuuksien kautta tapahtuva jatkuva oppiminen. Jo pienen liikenneonnettomuuden hoitaminen on usean viranomaisen yhteistoimintaa vaativa tehtävä. Jokainen, pienikin onnettomuus on siis samalla myös oppimistilanne, josta saamme arvokasta osaamista ja kokemusta.

Seminaarin yhteydessä lauantaina järjestetään VR:n konepajalla suuronnettomuusharjoitus, jossa pääsemme seuraamaan läheltä junaonnettomuuden pelastustoimia ja viestintää. Tilanne on hyvin valittu suuronnettomuusharjoitukseksi, sillä erityisesti matkustajajunien onnettomuuksilla on suuri riski erittäin suuriin henkilövahinkoihin.

Suomen historian pahin junaonnettomuus tapahtui Turengissa 12.3.1940. Turmassa kuoli 39 henkilöä ja loukkaantui noin 60. Onnettomuus syntyi, kun tavarajuna törmäsi sotilaita kuljettaneeseen junaan.

Lähivuosien vakavin raideliikenneonnettomuus Suomessa tapahtui 6.3.1998 Jyväskylässä. Onnettomuudessa kuoli junan toinen kuljettaja ja 9 matkustajaa. 94 matkustajaa loukkaantui. Junassa oli noin 300 matkustajaa. Onnettomuuden perussyy oli sama kuin Santiago de Compostelan junaonnettomuudessa. Junalla oli liian suuri tilannenopeus, jonka seurauksena juna kaatui ajaessaan vaihteeseen. Jyväskylän junaonnettomuus tapahtui lähellä sairaalaa ja paloasemaa. Tästä syystä pelastustoiminta käynnistyi nopeasti ja kaikki lähes sata loukkaantunutta olivat sairaalassa 37 minuutin kuluessa onnettomuudesta. Onnettomuustutkintalautakunta antoi lukuisia suosituksia, jotka liittyivät raiteiden opastimiin ja suunnitteluun, junien rakenteisiin, nopeusrajoituksiin sekä junankuljettajien koulutukseen. Tutkijalautakunnan suositusten pohjalta myös parannettiin mm. pelastustoiminnan suunnittelua.

Suuret potilasmäärät ja junien suuri massa tekevät pelastustoiminnan onnettomuuspaikalla erittäin vaikeaksi. Lisäksi junaonnettomuudet tapahtuvat usein hankalien liikenneyhteyksien päässä, kaukana paloasemista ja ambulansseista. Koska onnettomuuden hallintaan tarvitaan erittäin paljon resursseja, ovat viestiliikenteen järjestäminen ja tilannekuvan muodostaminen alkuvaiheessa erittäin haasteellisia.

Hyvät seminaariin osallistujat,

Suuronnettomuuden hallinta edellyttää monien viranomaistahojen ja vapaaehtoisten toimijoiden yhteistyötä. Jotta yhteistyö toimisi tehokkaasti, on tärkeää että tilanteen hallintaa harjoitellaan myös ennen onnettomuutta. Harjoituksissa ei ole oleellista, millaisen onnettomuuden hallintaa harjoitellaan, vaan tärkeintä on yhdessä harjoittelu ja toimintaa heikentävien puutteiden löytäminen ja niiden korjaaminen yhdessä. Toivottavasti tämä seminaari antaa teille uutta tietoa ja pääsette keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia kollegoidenne kanssa.

Toivotan teille kaikille antoisaa seminaaria!