Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen teki tänään päätöksen, jonka mukaan virsiä tai rukouksia sisältävät aamunavaukset ja päättäjäistilaisuudet ovat ongelmallisia uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja julkisen vallan neutraaliuden kannalta. Opetushallitus on ryhtynyt toimiin uusien ohjeistuksien antamiseksi kouluille.

Apulaisoikeuskanslerin päätös on hämmentävä. Perustuslakivaliokunta, joka toimii maassamme myös perustuslakituomioistuimena, on lausunut uskonnonharjoittamisesta kouluissa, että ”opetuksessa ja kasvatuksessa tulisi yleisesti myös kunnioittaa yksilön vakaumusta, lapsen oikeuksia ja huoltajan oikeutta vastata lapsen kehityksestä.” Ketään ei saa velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoitukseen, mutta ”tämän säännöksen tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta.”

Pitää muistaa, että uskonnonvapaudella ja sen myönteisellä tulkinnalla on Suomessa pitkät ja vahvat juuret. Perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden tunnustaa uskoaan ja harjoittaa sitä, asemasta tai ammatista riippumatta. Usko saa näkyä ja kuulua.

Uskonnonvapaus kyllä merkitsee myös oikeutta olla uskomatta. Tämä oikeus ei kuitenkaan tarkoita, että muiden positiivista uskonnonvapautta rajoitettaisiin. Vapaus uskoa sekä ilmaista ja harjoittaa uskoaan on perustava ihmisoikeus, se turvataan myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa.

Opetushallitus ja koulut on nyt asetettu todella hankalaan tilanteeseen, kun toimivia käytäntöjä ja suomalaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvia perinteitä joudutaan arvioimaan uudelleen hyvin ristiriitaisten tulkintojen pohjalta.