Puhe puoluevaltuustossa: Kuntauudistus välttämätön

Puolueena edessämme on haasteellinen vuosi. Kannamme kokoomme nähden suurta vastuuta suomalaisesta yhteiskunnasta monella tavoin vaikeana aikana. Meillä on mittava

määrä kunnallisia luottamustehtäviä, eduskuntaryhmä, vastuu hallituksessa ja maamme sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö johdettavana sekä europarlamentaarikko esikuntineen. Olen ollut neljä vaalikautta oppositiossa ja arvostan sitä vaikuttamistyötä, mitä oppositiossa tehdään. Kyllä me sieltä käsin saimme paljon aikaan ja olin koko ajan työhön motivoitunut. Mutta en kyllä olisi voinut kuvitella, miten merkittävät vaikuttamismahdollisuudet meille hallituspuolueena avautuivat. Vaikka olemme pienin hallituspuolue, meillä on paikka jokaisessa merkittävässä päätöksentekoelimessä, sextetissä, kaikissa ministerivaliokunnissa, EU:n sisäministerineuvostossa, lukuisissa neuvottelukunnissa, työryhmissä, iltakouluissa ja kokonainen ministeriö johdettavana päällikkövirastona. Aika usein vaalikentillä olen joutunut kuuntelemaan sitä, miten puoluettamme kehutaan, olemme paras puolue ja parhaat arvot, mutta emme saa kuitenkaan ääntä, sillä meidän kauttamme ei voi vaikuttaa. Nyt tämän perustelun voi helposti kumota. Meidän kauttamme voi todellakin vaikuttaa, jo tämän kokoisena puhumattakaan sitten kun kasvamme! Tämä kannattaa pitää mielessä kun käymme tulevana vuonna edessämme oleviin kaksiin vaaleihin, jotka molemmat ovat omalla tavallaan merkittävät.

 

Presidentinvaaleissa valitsemme kansallemme ulkopolitiikan suunnannäyttäjän ja arvojohtajan. Kunnallisvaaleissa asetamme ehdolle niitä, jotka päättävät ihmisten arjen keskeisistä asioista. Kunnanvaltuutetuilla on paljon enemmän valtaa kansalaisten tärkeinä pitämistä asioista, palveluista, ympäristöstä ja arjen sujumisesta – kuin usein ymmärrämmekään. Tässä vaikuttamisessa tarvitsemme vahvaa kristillisdemokraattista osaamista. Tiukan talouden aikana tarvitaan ennen muuta arvopuoluetta niitä, jotka osaavat laittaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

 

Kannustan teitä jokaista lähtemään itse ehdokkaaksi ja tekemään määrätietoista työtä sen puolesta, että saamme historiallisen monta ehdokasta vaaleissa. Jos onnistumme saamaan laajat ja kattavat listat, tulemme myös menestymään itse vaaleissa. Nyt on oikea aika heittää jokaisen potentiaalisen päättäjän mieleen hautumaan kysymys ehdolle lähtemisestä, vastuun kantamisesta ja vaikuttamisesta. Hallitusvastuun myötä olemme saaneet sellaista uskottavuutta, jota voimme kaikki ottaa käyttöön kampanjoissamme.

 

Hyvät ystävät!

 

Elämme kansainvälisessä taloudessa poikkeuksellisen epävarmaa aikaa. Euroalueen velkaantuminen, erityisesti eteläisen Euroopan maissa, uhkaa syöstä rahoitusmarkkinat kaaokseen, joka pahimmillaan merkitsisi myös Suomessa rajua konkurssiaaltoa ja työttömyyden uhkaa. Puolueena emme ole olleet viemässä Suomea euroon ja nyt nähty kehitys osoittaa, että varoituksemme euroalueen valuvioista oli oikea. Ilman yhteisvaluuttaakin valtioiden taloudet ovat yhä riippuvampia toisistaan. Tässä tilanteessa on etsittävä ratkaisuja, joilla voidaan minimoida suomalaiselle veronmaksajalle koituvat vahingot.

 

Vahva talous pitää päätösvallan Suomessa

 

Jo oppositioaikana edellytimme, että kriisimaille voidaan myöntää lainaa vain vakuuksia vastaan. Tästä on tullut myös nykyisen hallituksen linja. Samoin edellytimme ennen vaaleja, että jäsenmaiden tulee vastata veloistaan itse. Tätä edellytämme edelleen. Näistä lähtökohdista suhtaudun kielteisesti keskiviikkona julkistettuun Euroopan komission ehdotukseen siirtyä euroalueella yhteisiin joukkovelkakirjoihin. Kansallisen velan yhteisvastuullistaminen eurobondien kautta on paitsi vastoin EU:n perussopimusta, yhteisiin velkakirjoihin siirtyminen kasvattaisi myös moraalikadon riskin liian suureksi. Miten voisimme tässä tapauksessa estää valtioita elämästä yli varojen, jos ne voisivat luottaa siihen, että muut toimisivat rahoittajina?  Päävastuu euroalueen tervehdyttämisessä on kriisimailla itsellään. Niiden on viivyttelemättä ja täydellä tarmolla sitouduttava talouden tasapainottamistoimiin. Vain siten voidaan luottamus euroalueen kykyyn selviytyä vastuistaan palauttaa.

 

Ehkä merkittävin opetus velkakriisistä meille suomalaisille on se, että ainoastaan hoitamalla taloutemme vastuullisesti varmistamme sen, että meitä koskevat merkittävät ratkaisut tehdään edelleen meidän omasta toimesta. Esimerkiksi raskaasti ylivelkaantunut Kreikka on jo osaltaan mahdollisuuden täysin itsenäisiin ratkaisuihin menettänyt. Kreikan tulevaisuutta vuosikymmeniksi määrittäviä päätöksiä tehdään Ateenan sijaan neuvottelupöydissä ympäri Eurooppaa.

 

Suomen velanhoitokykyyn luotetaan edelleen ja velkaosuutemme suhteessa BKT:hen ei ole ylittänyt tasoa, josta ei enää omin voimin olisi paluuta. Kuitenkin velkamme on suurempi kuin koskaan, lähes 90 miljardia euroa, ja on hyvä muistaa, että tästä vain 1,2 miljardia on käytetty muiden euromaiden tukemiseen ja sekin siksi, että suomalaiset yritykset ja suomalainen työ voitaisiin turvata. Olemme luoneet velkamme aivan itse ja omilla toimillamme. Meidänkin on tunnustettava, että olemme eläneet ja tälläkin hetkellä edelleen elämme ylivarojemme.

 

Hallitusohjelmassa velkaantumiseen suhtaudutaan vakavuudella ja ensi vuotta koskevassa budjetissa otetaan ensi askeleita velkaantumistarpeen kääntämiseksi laskuun. Luottamus Suomen kykyyn selviytyä vastuistaan pitää pystyä säilyttämään myös aikana, jolloin tulevaisuuden talousnäkymät eivät ole kovinkaan selkeät. Hallitusohjelman tavoite velkaantumisasteen merkittävästä alentamisesta tällä vaalikaudella vaatii määrätietoisia ja kipeitäkin päätöksiä, joiden horisonttina tulee olla tämän hetken edun sijaan lastemme ja lastenlastemme hyvinvointi. Sen lisäksi, että velka on lainassa lapsiltamme, vie se pahimmillaan myös lastemme mahdollisuuden päättää itse maatamme koskevista ratkaisuista. Sisäasiainministeriön näkökulmasta tämä merkitsee tarvetta rakenteellisiin uudistuksiin ja hallinnon keventämiseen, jotta voimme niukemmilla resursseilla jatkossa turvata esimerkiksi poliisitoimen, hätäkeskuspalvelut tai vaikkapa turvapaikanhakijoiden ihmisarvoisen vastaanottotoiminnan. Ensi vuodelle asetettu säästötavoite vastaanottotoiminnassa on 20 miljoonaa euroa (79- 59 milj euroa) tällä viikolla tein lakkautuspäätöksen neljän vastaanottoyksiön kohdalla, millä saamme 4,7 miljoonan euron säästöt. Yli 15 miljoonaa euroa säästöä täytyy vielä saada muilla ratkaisuilla. Helppoa säästöjen toteuttaminen ei ole, sen vakuutan.

 

Shengenistä

 

Yksi tämän syksyn maatamme koskeva suuri kiistakysymys Eurooppa-poliittisesti on ollut kysymys Schengen-alueen laajentumisesta Bulgariaan ja Romaniaan. Bulgaria ja Romania lupasivat jo vuonna 2006 jäsenyysneuvotteluissa, laittaa maansa korruption torjunnan, oikeusvaltion tunnusmerkit ja rajavalvonnan tekniset asiat kuntoon. Tänä päivänä Schengen-alueeseen liittämisen edellytyksenä olevat tekniset rajavalvonnan menetelmät ovat mailla kunnossa. Sen sijaan korruption torjunnassa ja oikeusvaltiokehityksessä on edelleen merkittäviä puutteita.

 

Romania ja Bulgaria on hyväksytty vuoden 2007 alusta EU:n jäseniksi tilanteessa, jossa kummankaan maan lainsäädäntö, säännösten soveltaminen, viranomaiskäytännöt ja kansainvälisen yhteistyön taso eivät ole täyttäneet kaikilta osin jäsenyyskriteereitä. Suomi on asettanut maiden Schengen-alueeseen liittämiselle edellytykseksi sen, että juuri näissä asioissa on tapahduttava riittävää konkreettista edistystä, ennen kuin päätöksiä voidaan tehdä. Hallitus tarkisti kantaansa hiljattain sen suhteen, että maamme on valmis tulemaan vastaan etenemistavan osalta siten, että ilma- ja merirajoilta rajavalvonnan poistamispäätökset tehdään ensin, ja maarajoilta myöhemmin. Suomi kuitenkin korostaa, että Bulgarian ja Romanian tulee ensin täyttää jo jäsenyysneuvotteluiden aikana antamansa sitoumukset korruption torjumiseksi ja oikeuslaitoksen uudistamiseksi. Ensi helmikuussa julkaistavissa CVM-raporteissa tulee ilmetä konkreettista ja riittävää edistystä näissä asioissa. Tälle menettelylle on vahva eduskunnan ja hallituksen tuki.

 

Bulgarian ja Romanian Schengen-ongelma avaa näköalan eu-politiikan virheisiin läpi vuosien. Euroopan Unionissa on pitkään harrastettu politiikkaa, jossa sovituista asioista ei ole tarvinnut pitää kiinni. On katsottu läpi sormien niin hyväksyttäessä maita EU:n jäseniksi kuin euroalueeseen. Näiden laiminlyöntien hedelmiä nyt joudumme syömään. Nyt on aika vaatia Eurooppa-politiikkaan ryhtiä ja sopimuksista ja säännöistä kiinni pitämistä.

 

Kuntauudistus

 

Valtion talouden tasapainottamisen lisäksi kohtaamme pidemmän aikavälin valtion talouden kestävyysvajeen haasteen. Väestön ikääntyminen aiheuttaa rakenteellisen ongelma: menot kasvavat ja verotulot vähenevät. Työikäisen väestön osuuden supistuessa ja palvelutarpeen kasvaessa joudumme etsimään rakenteellisia keinoja lisätä työn tuottavuutta: työuria on pidennettävä, työkykyä vahvistettava, painopistettä on siirrettävä hallinnosta suorittavaan työhön. Korostamme myös ennaltaehkäisyn merkitystä, esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmien kohdalla.

 

Kuntauudistuksen tavoitteena on keventää hallintoa ja rakenteita ja lisätä suorituskykyä ihmisten tarvitsemiin palveluihin. Kuntauudistus on pakko tehdä, mutta sitä ei tehdä pakolla vaan yhteistyöllä!

 

Kristillisdemokraatit asettavat kuntauudistukselle kaksi keskeistä tavoitetta: lähidemokratian ja lähipalvelujen turvaamisen.

 

Lähidemokratia merkitsee sitä, että kansalaisten suorilla vaaleilla valitsemat valtuutetut päättävät arjen kannalta tärkeistä kysymyksistä. Tällä hetkellä kuntakenttä on niin hajanainen, että käytännössä suurimmassa osassa kuntia kansalaisten kannalta tärkeimmistä kysymyksistä ei tehdä päätöksiä kuntien valtuustoissa vaan ylikunnallisissa hallintoelimissä. Maassamme on 280 alle 20 000 asukkaan kuntia. (Tilastokeskus, vuosi 2011, kuntia yhteensä 336). Yli 80 prosentissa maamme kunnista sosiaali- ja terveyspalvelut hoidetaan erilaisissa yhteenliittymissä.

Niissä istuvilla edustajilla ei ole edes lakiin perustuvaa velvollisuutta edustaa kunnan virallista kantaa, vaikka niin he useimmissa tapauksissa varmasti tekevätkin. Pienten kuntien kohdalla päätösvalta on siis jo karannut pois valtuustoista ja kuntayhtymissäkin niiden äänimäärä voi olla aivan mitätön. Eikä tämä koske ainoastaan pieniä maaseutukuntia vaan myös keskikokoisia kaupunkikuntia. Olen vuodesta -92 istunut Riihimäen kaupungin valtuustossa. Uskon, että monet äänestäjäni halusivat minut vaikuttamaan juuri terveydenhuollon kysymyksiin paikkakunnalla tunnettuna lääkärinä. Mutta valitettavasti valtuustosaliin terveydenhuollon kysymykset eivät etene eikä niitä siellä päätetä.

 

Kuntakoon suureneminen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa lähipalvelujen heikkenemistä. Kuntayhtymien oloissa voidaan yhtä lailla tehdä huonoja päätöksiä palveluverkon ohentamisesta kuin kuntaliitoksissa tai nykyisissä kuntarakenteissa. Kuntalaisten kannalta tärkeää ei ole niinkään kunnantalon vaan koulujen, lääkärin tai neuvoloiden läheisyys. Parasta olisi jos kuntauudistukseen voitaisiin yhdistää lainsäädäntö, jolla turvataan lähipalvelut.

 

Kuntakapinaryhmittymä ehdotti kuntapalvelujen kaventamista niin että erikoissairaanhoidon palvelut siirrettäisiin valtion hoidettaviksi. Siinä mallissa päätösvalta tältä osin keskitettäisiin Helsinkiin ja samalla nostettaisiin merkittävä raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. Kuitenkin juuri kuntien vastuu palvelujen järjestämisestä on ollut onnistunut suomalainen malli, jolla on turvattu päätöksenteon läheisyysperiaate. Terveydenhuollon järjestämisen kannalta erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon raja-aitoja tulee pikemmin raivata pois kuin pystyttää lisää. Jos erikoissairaanhoito tulisi valtion vastuulle, kuntien kustantamassa perusterveydenhuollossa nousisi paine vyöryttää tehtäviä ja vastuita valtion maksettaviksi. Yhteinen maksajataho tukee saumattomien hoitoketjujen kehittämistä ja hoidon oikeaa porrastamista.

 

Miksi kuntauudistus on välttämätöntä? Kuntauudistus on tämän hallituksen konkreettisin keino pitkän aikavälin rakenteelliseksi uudistukseksi ja valtiontalouden kestävyysvajeen korjaamiseksi, jolla voidaan hallintoa keventämällä, yhteistyötä lisäämällä, päällekkäisiä toimintoja poistamalla saada aikaan tehokkuutta ja säästöjä. On hyvä tiedostaa, että kuntaliitosten taloudelliset hyödyt eivät kerry pelkästään hallinnon päällekkäisyyksien purkamisesta. Esimerkiksi uuden, suuremman kunnan asema työnantajana yleensä vahvistuu, toiminta elinkeinoelämän suuntaan aktivoituu, yhdyskuntarakenne eheytyy, sisärajojen häiritsevät esteet saadaan poistettua, epäterveeseen kilpailuun liittyvää osaoptimointia saadaan vähennettyä, ja myös kuntien riskien hallinta paranee. Näillä kaikilla tekijöillä on suorat kytkennät kuntatalouteen ja ennen kaikkea paikallistalouteen.

Kukaan tuskin kiistää, että esimerkiksi yhteisellä maankäytöllä, asumisella ja liikenteen suunnittelulla on mahdollisuus saada mittavia taloudellisia hyötyjä. Erityisen suuria vaikutuksia tällä on kaupunkiseuduilla, joilla yhteisellä maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelulla voidaan rakentaa eheämpiä ja ekologisempia kaupunkeja.

 

Uudistus on välttämätön, jotta kunnat kykenevät selviytymään tämän vuosikymmenen lopun ja koko ensi vuosikymmenen kovista muutoshaasteista, kuten voimakkaasta ikääntymisestä, kuntatalouden kestävyyden asettamista paineista sekä siitä, että taakkaa ei jätetä tulevien sukupolvien hoidettavaksi.

 

Väestön ikärakenteen muutos merkitsee syvenevää kestävyysvajetta valtiontaloudessa. Ikääntymisestä aiheutuvista julkisten menojen nousupaineista noin puolet kohdistuu kuntien hoito- ja hoivapalveluihin. Keskimääräinen huoltosuhde tulee heikkenemään nykyisestä 51,6: sta yli 70:een vuoteen 2030 mennessä. Tarvitsemme lisää suomalaista työtä, parempaa työn tuottavuutta, työurien pidentämistä ja vähemmän hallintoa jotta voimme selviytyä huoltosuhteen heikkenemisestä. Pienenevällä työikäisellä väestöllä joudumme tulevina vuosina turvaamaan kasvavan vanhusväestön palvelut. Nyt vastuussa olevilta poliittisilta päättäjiltä ja poliittisilta puolueilta vaaditaan kykyä kantaa vastuuta myös vaikeista ratkaisuista. Jos emme kuntauudistukseen kykene, olemme huomattavasti pahempien valintojen edessä. Rakenteiden uudistaminen ja hallinnon keventäminen on paljon parempi vaihtoehto kuin palveluista karsiminen, mikä vaikuttaisi kielteisesti heikossa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin, toiminta- ja työkykyyn.

 

On väitetty, että palveluiden keskittämisellä on vaikutusta kuntien työntekijöihin ja uhkana ovat työpaikkojen menetykset tai kohtuuttoman pitkät työmatkat. Kun tiedämme, että vuoteen 2020 mennessä kuntatyöntekijöistä joka kolmas eläköityy, paljon suurempi kysymys on se, mistä kunnat saavat riittävästi uutta työvoimaa, kuin se, että uhkana olisi työvoiman ylitarjonta. Vahvemman kuntarakenteen avulla halutaan varmistaa työvoiman ja sitä kautta palvelujen saatavuus myös niille alueille, joissa työvoima seuraavan vuosikymmenen aikana loppuu käytännössä lähes kokonaan.

 

Näissä suurissa haasteissa vaikutusmahdollisuutemme ovat merkittävästi paremmat hallituksesta käsin kuin pienenä oppositiopuolueena. Suuri osa tästä vaikuttamisesta on toki näkymätöntä, olemme esimerkiksi pystyneet torjumaan monia vahingollisia leikkauskohteita, vaikkapa kotihoidontuen leikkauksen, joka 100 %:n varmuudella olisi tullut ilman hallituksessa mukana oloamme. Olemme pystyneet palauttamaan jo evätyt rahankeräysluvat uskonnollisille yhdistyksille. Pystyimme estämään hallitusohjelmasta ehdotuksen avioliittolain muuttamisesta sukupuolineutraaliksi. Jos nyt lähtisimme hallituksesta, tuo lakiesitys tulisi hallituksen toimesta ja menisi läpi varmuudella.

 

LÄHI-ITÄ

 

Suomen ulkopoliittisen johdon viimeaikaiset Lähi-itä-linjaukset ovat olleet hämmästyttäviä. Suomi esimerkiksi asettui tukemaan palestiinalaisalueiden ottamista YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon täysjäseneksi.

 

Suomi oli äänestyksessä väärässä rintamassa. Vastaan äänestäneiden joukossa olivat Israelin ja Yhdysvaltojen lisäksi mm Ruotsi, Saksa, Kanada ja Australia. Äänestämättä jätti 52 maata, mukaan lukien Iso-Britannia. Päätös tehtiin muun muassa Yhdysvaltojen vastustuksesta huolimatta.

 

Unesco-äänestyksen tulos ei ollut Lähi-idän rauhanneuvotteluiden etenemisen kannalta suotuisa ratkaisu: Yhdysvallat katkaisi Unesco-rahoituksensa ja Israel on vauhdittanut siirtokuntien rakentamista. Mitä arvaamattomia seurauksia Lähi-idän alueen vakaudelle voikaan koitua, jos palestiinalaiset tuovat jäsenyyshakemuksensa myös YK:n yleiskokouksen äänestykseen?

 

EU-maat ovat jakaantuneet eri leireihin Lähi-idän kysymyksessä. Äänestyskäyttäytyminen Unescossa ennakoi sitä, miten EU-maat äänestäisivät Palestiinan valtiosta YK:n yleiskokouksessa, jonne palestiinalaisten jäsenyyshakemus todennäköisesti etenee. Tarkkaa päivää äänestykselle ei vielä ole tiedossa. On realistista todeta, että EU:lla ei ole yhtenäistä Lähi-idän politiikkaa. Israel ja palestiinalaiset ovat kyllästyneitä odottamaan EU:n yhteistä kantaa ja keskittyvät lobbaamaan kaikkia jäsenmaita erikseen.

 

Palestiinan valtion profiilin nostaminen kohti itsenäistä valtiota riitaisella tavalla voi kärjistää Lähi-idän konfliktia ja estää rauhan löytämiseksi tarvittavia kompromisseja. Vakavia turvallisuusongelmia, Jerusalemin palestiinalaispakolaiset asemaa sekä rajalinjauksia ei ratkaista tällä menettelyllä.

 

Edellytyksenä luottamuksen kasvamiselle on se, että israelilaiset ja palestiinalaiset sopivat kiistakysymyksistä keskenään. Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa ilman Israelin kanssa neuvoteltua rauhansopimusta. Suomen ja EU:n pitää ensisijaisesti tukea pyrkimyksiä rauhaan saamalla rauhanneuvottelut käyntiin pikaisesti.

 

Suomen tulisi jatkossa edistää puolueettomana välittäjänä rauhaa ja turvallisuutta Lähi-idässä. Keskeisten ulkopolitiikan toimijoidemme olisikin viisasta pidättäytyä puolueellisista kannanotoista ja pyrkiä diplomatiaan sekä sanoissa että teoissa.

 

Ensi vuonna Suomessa on määrä järjestää Lähi-idän ydin- ja muista joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen perustamista koskeva kansainvälinen konferenssi. Tämä on Suomelle suuri kunnia, mutta isäntämaan ja fasilitaattorin rooli edellyttää meiltä myös ennakoivasti erityistä herkkyyttä ja harkintakykyä ulkopolitiikassa. On kunnianhimoinen tavoite saada saman pöydän ääreen palestiinalaiset, Israel, Iran ja muiden alueen valtioiden edustajat.

 

Näinä epävakaina aikoina Lähi-itä tarvitsee kipeästi sovittelevia ja luotettavia ulkovaltoja, jotka voisivat osaltaan edesauttaa kestävän rauhan rakentamista alueella. Tällainen ulkopoliittinen toimija soisin Suomen olevan.